Kangaspuut
Lahjoittanut Muhoksen kotiseutumuseolle veljekset Ojala (Laitasaari, Sieppo)
Vaakasuorat kangaspuut, joissa neljä polkusinta. Itsenäisistä irrallisista osista koostuvat puut. 120 cm x 150 cm x 160 cm.
Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.
Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.
Lue Ohje ja Useasti kysyttyä
Lahjoittanut Muhoksen kotiseutumuseolle veljekset Ojala (Laitasaari, Sieppo)
Vaakasuorat kangaspuut, joissa neljä polkusinta. Itsenäisistä irrallisista osista koostuvat puut. 120 cm x 150 cm x 160 cm.
Ikkunoissa oli valkeat puoliverhot ja lattioilla pitkät matot. Muistan miten mummu teki itse maalia ja maalasi kesällä lattioita; silloin kuljettiin sisälle välikamarin ikkunasta. Maalin piti kuivua melko kauan. Katosta roikkui vain yksi lamppu, suutarinvalaisin, jonka korkeutta saattoi säätää. Talo oli maakivien päällä – rakennuksen alle nakeltiin rikkoutuneita lasitavaroita ja peltipurkkeja. Talon alta löysi vanhan peltipurkin sekin mies, joka surmasi Soson asemalla aseman väkeä – mies laittoi tähän peltipurkkiin dynamiittia kassakaapin räjäyttämiseksi.
Sunnuntaina 17.11.2013 klo 12
Laitasaaren Seurojentalo, Rantatie 272
Ohjelman löydät täältä
Tilaisuudessa julkaistaan myös yhdistyksen satavuotishistoriikki. Se on lukijaystävällinen, ei liikaa sivuja (37)! Erinomainen joululahjavinkki – lähes jokaisesta Laitasaaren talosta on oltu mukana yhdistyksen toiminnassa. Historiikin hinta 7 eur – juhlavuoden tarjous! Tilaukset voi tehdä myös Soljalle 5.12. mennessä solja@laitasaari.fi
Onni on silmuja koivupuun,
pajujen urpuja keväisen kuun.
Lokkien liitoa vesien yllä.
Kaihoa järvillä yhtyvillä.
Kaikkialla on onni kun maa
ja taivas on valoa tulvillaan.
Harvapa onnea viljana niittää:
pienet jos kerää – ne karttuu ja riittää.
Onneni aarteina talletan
muistojen kerälle kartutan
metsän ääniä laulumailla
aamujen ruskoja riemukkaita.
Hyviä sanoja säilööni niitän,
elämänlahjoina antia kiitän.
– Salli Lund, 1969
P.S. Hyvää Isänpäivää kaikille isille!
Viime keskiviikkoaamuna t.k. 5 p:nä vaipui viimeiseen lepoonsa mies, joka tällä paikkakunnalla oli hyvin tunnettu ja tavallaan merkillinen, ehkei hän ollutkaan yhteiskunnan ylimmillä portailla. Vainajan elämäntyö oli siksi merkillinen, että se ansaitsee muutamia muistosanoja.
Mies, jonka manan majoille menon täten ilmoitamme, oli maanviljelijä Eberhard Meier. Vainaja oli syntynyt maalisk. 26. p. 1827, Artelshofenin kylässä lähellä Herzbrundin kaupunkia Baierin valtakunnassa Saksanmaalla. Nuoruutensa aikana oltuansa ensin sotapalveluksessa 6 vuotta saksalaisessa ratsuväessä, työskenteli hän olutpanimoissa, makkaratehtaissa, humala- ja kasvitarhurin toimissa.