-
Mummon luona Monolassa – osa 6
Vilho sai tehtävän Aikoinaan Vilhon sairastuminen oli ollut koko perheelle ankara isku. Äitinikin, silloin 12-vuotias, muisteli usein sitä aikaa järkyttyneenä. Vilho oli kävellyt huoneessaan edestakaisin rauhattomana ja unettomana ja vaipunut yhä syvemmälle omaan maailmaansa. Häntä oli alkuun hoidettu sairaalassakin, mutta ilmeisesti lievänä tapauksena ja omasta toivomuksestaan kotiutettu. Lupaavat opinnot olivat katkenneet. Kun poika palasi kotiin…
-
Taloja vaihdettu kenkiin
Kuvan torppa ja sen omistajat eivät liity tarinaan, mutta on harvoja arkistossamme olevia torpan kuvia – klikkaa isommaksi Tällainen ”talonvaihto-operaatio” on päässyt aikoinaan sanomalehteen: Suutari Iikka Herman Putaala Muhoksella on suutari Antti Pellikalta vaihtanut talon 96 parilla naisten korkokenkiä. Niinikään Antti Pellikka 90 kenkäparilla vaihtanut talon Jaakko Kemilältä. Viimemainitun eukolla on nyt jalkineita neljäksikymmeneksi viideksi…
-
Rahkon Jaakon mylly huojui ja ritisi
Rahkon talossa oli aikoinaan kolme poikaa. Jaakko, vaikka olikin vanhin, jäi kotitaloonsa sellaiseksi ”setämieheksi” ja vanhaksi pojaksi. Hän sai omakseen talossa olevan, täydessä kunnossa olevan tuulimyllyn. Tästä myllystä muodostui Jaakolle yksi rakkaimpia paikkoja maailmassa. Minunkin ensimmäinen myllymatka pikkupoikana oli Jaakon myllyyn. Minua pelotti, kun kiivettiin yläkertaan. Koko mylly huojui ja ritisi, tuntui että se hajoaa…
-
Vauhkolan isäntä muistelee – urheilua (osa 2)
Lohelan Pentti on haastatellut Vauhkolassa asuvaa Risto Huttusta (s. 1934). Vielä kaksi mielenkiintoista artikkelia tulossa tämän jälkeen! Sitä tuli urheiltua, keskimatkoja juoksin. Juoksua ei varsinaisesti reenattu eikä lenkkeilty, juostiin vaan ilolla. Keväällä kun maantiet alkoivat sulaa ruvettiin juoksemaan. Rautatietä myöten oli myös hyvä hipsutella koska se suli aiemmin kuin maantie – radalla käytettiin tuolloin hiekkaa…
-
Poismenneitä kristittyjä muistellessa
Artikkeli on ollut joko Kalevassa tai Kaiku -lehdessä sen jälkeen, kun siinä mainitut henkilöt ovat jo kuolleet. Tekstissä kerrotaan, että kirjoitus on tehty pari vuotta Väärän papan (Antti Väärä) kuolemasta (1947). Ei ole varmaa tietoa siitä, kuka nimimerkki H.P. on ollut. Todennäköisesti Hanna Pasanen o.s. Hämälä. Väliotsikot ovat tallentajan eli Ritva Marttilan. Useasti olen minä…