Keräsen torpasta

Torppari Heikki Keränen Vuonna 1980 purettiin Pohjois-Suomen viimeinen torppakontrahti Halolan tilan torpasta Muhoksella, kun Katri Keränen myi tilan Metsäntutkimuslaitokselle.

Tämän torpan kontrahdin teki 4.4.1912 Heikki Heikinpoika Keränen (s. 5.3.1891 Muhos Suokylä, k. n. 1967) 1 Muhoksen Halolan tilan omistajien Maria ja Heikki Halosen kanssa sadaksi vuodeksi. 2 Halola kuului aikoinaan nk. Suur-Laitasaareen. Heikin vanhemmat olivat Heikki Aaponpoika Keränen (s. 18.12.1851 Muhosperä Keränen no 21) 3 ja Emilia Laurintytär Ähkynen (s. 23.4.1859 Muhosperä Karppila no 37) Emilian vanhemmat olivat Lauri Yrjönpoika Karjalainen eli Karppinen ja Ähkynen sekä 16.12.1853 vihitty Riitta Heikintytär Kaiponen. Asumuksena heillä oli Suokylässä pienoinen torppa.

Heikki Aaponpoika oli kelloseppä eli uurmaakari. Hänellä oli kaksi veljeä Kustu, joka lähti Amerikkaan ja Aapo (s. 11.5.1859 Muhosperä Keränen no 21) jonka kanssa hän riitautui ja muutti Halolan tiluksille torppariksi. Ensimmäiset torpan asukkaat siis olivat Heikki ja Emilia. Asumus, jota kutsuttiin pikkupuoleksi, siirrettiin kotoa Suokylästä. Perimätiedon mukaan Heikin ja Emilian muutto olisi tapahtunut jo vuonna 1907 – siis 5 vuotta aiemmin kuin torppakontrahti virallisesti on tehty. Heidän poikansa Heikki sitten teki torppakontrahdin Halosten kanssa vuonna 1912. Rakennukset ovat noin vuosilta 1907–1924.

Pihapiiriin ovat kuuluneet aikoinaan torppa, pikku torppa, navettarakennus, paja, maakellari ja savusauna sekä pari pientä vajaa. Huonompikuntoiset rakennukset on sittemmin purettu ja jäljellä olevia torppaa, pajaa ja saunaa kunnostettu. 4

Heikki avioitui 9.12.1924 Katri Väyrysen (s. 13.5.1905 Muhoskylä) kanssa. Heikin kuoltua noin vuonna 1967 Katri jäi Suomen viimeisimmäksi torppariksi. Katri asui torpassa aina vuoteen 1973 saakka, jolloin muutti Muhoksen vanhainkodin vieressä olleeseen vanhusten rivitaloon. Katrin vanhemmat olivat Jalmari ja Jenny Väyrynen. 5 Keräsillä oli peltoa noin 4,5 ha, lehmiä keskimäärin neljä, hevonen ja lisäksi vasikoita ja lampaita.

Haloset myivät tiluksiaan vuonna 1920 valtiolle ja Kerästen vuokraisännäksi tuolloin tuli ensin Metsähallitus ja vuonna 1924 Metsäntutkimulaitos, jonka alueella kyseinen torppa sijaitsee. Yleensä torppakontrahdit tehtiin 50 vuodeksi eteenpäin – Keräsen torppakontrahti oli tehty 100 vuodeksi, joka oli perin harvinaista.

6.12.1978 tästä harvinaisuudesta kirjoitti Helsingin Sanomat seuraavaa:

Torpparilaitoksen aika ei ole vielä ohi Suomessa. Muhoskylässä Pyhänsivun alueella on tutkijoiden ällistykseksi vielä pystyssä monine nautintaetuineen torppa, johon liittyy sadan vuoden vuokrasopimus. Niin kauan kuin vuokrasopimuksen haltija ja Suomen viimeinen torppari Katri Keränen, 73, maksaa säännöllisesti torppansa vuokran 40 penniä vuodessa, ei mikään pysty viemään torppaa häneltä.

Katri Keränen onkin kertonut:

Saattaa olla, semmoinen änkyrä kun se Heikki aina oli, että se sydämistyi, kun hänet ennen naimisiinmenoamme kertaalleen omien sukulaistensa toimesta häädettiin. Ei ehkä enää koskaan tahtonut tulla häädetyksi, vaan varmisti asiansa näin.

Heikki oli monipuolinen mies, hän oli taitava suutari ja kertoipa Leskelän Kalevi, että heilläkin Heikki kävi suutaroitsemassa. Hän oli persoona – keksijä, seppä ja taidemaalarikin. Heikillä oli useita sahoja ja hänen pieni torppansa oli omavarainen sähkössä! Heikki rakensi torpantiluksilleen sepänpajan ja myöhemmin torpan saatua sähköt, hän keksi sähkötoimiset palkeet pajalle. Muita hänen keksintöjään olivat mm. oma tuulivoimalaitos talousrakennuksen katolle, vesiratas Oulujokeen, pärehöylä joka toimi vesivoimalla, pyörivällä terällä varustettu saha jne. Hän ei koskaan myynyt maalaamiaan tauluja ja niitä kerrotaan olevan vielä olemassa – missähän? Olisi mukavaa saada niistä kuvia sivustollemme!

Myöhemmin Heikki rakensi isomman asuinrakennuksen ja pikkupuolta vuokrattiin mm. Pyhäkosken voimalaitoksen rakennustyövoimalle. On muuten olemassa hauska huhukin, että Heikki olisi harjoittanut torpassaan saksalaista Kuhne mallin kylpylätoimintaa – tämä ei Katri Keräsen mukaan kuitenkaan pitänyt paikkaansa. Olisiko syynä se, että Heikillä ja Katrilla oli pikkupuolella kaksi ammetta, joiden pohjat olivat laudasta ja reunat pellistä. Nämä Heikki oli valmistanut aikoinaan veljensä tarpeisiin ja ne olivat myöhemmin tuotu sitten torpalle. Katri käytti niitä pyykinpesuun ja Heikki oli toisessa joskus paatannut. 6

Museovirasto pitää Keräsen torppaa kulttuurihistoriallisesti merkittävänä ja arvokkaana. Vuonna 1980 annetussa lausunnossa kerrotaan, että torppa on torpparilaitoksen viimeiseksi käytössä olleena tilana hyvin merkittävä. Nämä kaikki pitäisi siten säilyttää ja hoitaa muistomerkkinä.

Tässä torpan alkutaipaleita – toisessa artikkelissa valaisen hiukan torpan elämää.

  1. Muhos sl 1891, s. 316
  2. Myllyselkä Benjamin, Vipusen Vakka, s. 62
  3. Muhos rk 1854-1861, s. 52
  4. Pohjois-Pohjanmaan rakennettu kulttuuriympäristö – maakunnallisesti ja valtakunnallisesti arvokkaat kohteet, Muhos, 2016
  5. Muhos sl 1897-1909
  6. Ollila Raimo, Keräsen torpan vaiheita, tutkielma päällystökurssilta 18/83, Muhoksen kotiseutuarkisto
Kategoria(t): yleistä Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *