Rovasti Albert Immanuel Heikinheimo kuoli OYKS:ssa maanantaita vasten yötä. Hän oli syntynyt Haapajärvellä 22.2.1899. Pääsi ylioppilaaksi Oulun yhteislyseosta 1918 ja vanhan pappissuvun jäsenenä valitsi elämäntehtäväkseen papin uran. Hänet vihittiin papiksi 1921, minkä jälkeen hän suoritti koko pappispalveluksensa vuoden kestänyttä poikkeusta lukuunottamassa Oulun hiippakunnassa. Toimittuaan ylimääräisenä pappina Kestilässä ja Alatorniolla 1921-25 kutsuttiin hänet Oulun Diakonissalaitoksen johtajaksi, jota tointa hoiti 20 vuotta. Hänen aikanaan rakennettiin Diakonissalaitoksen vanhempi osa ja laitoksen toimintaa tehostettiin monin tavoin.

Muhoksen kirkkoherrana rovasti Heikinheimo toimi 1945-62, jona aikana seurakuntaan rakennettiin mm. uusi pappila. Oulun tuomiokapitulin notaarina hän oli 1962-66, jolloin jäi eläkkeelle.

Rovasti Heikinheimo oli paitsi voimakashenkinen sananjulistaja myös erinomainen kirjoittaja ja monipuolinen kulttuurihenkilö. Vuosien mittaan hän kirjoitti useita historiikkiteoksia ja mm. piispojen Koskimiehen, Mannermaan ja Vallinmaan henkilökuvia hahmottavan teoksen sekä lukuisia artikkeleita lehdistöön ja muihin julkaisuihin.

Erikoisen suurella lämmöllä hän työskenteli saamelaiskulttuurin säilyttämiseksi ja kehittämiseksi. Niinpä hän oli aikoinaan perustamassa kristillistä kansanopistoa Inariin ja toimi kuolemaansa saakka opiston johtokunnan puheenjohtajana. Hän oli myös keskeisellä tavalla Oulun Kristillisen Taideseuran työssä toimien pitkän aikaa sen puheenjohtajana.

Mutta rovasti Heikinheimo ei väistänyt myöskään velvollisuuksiaan yhteiskunnan jäsenenä. Hän kuului mm. Muhoksen kunnanvaltuustoon ja toimi sen puheenjohtajana, oli presidentin valitsijamiehenä ja useita kertoja kirkolliskokousedustajana. Hänen harrastuksiinsa kuuluivat luonto erityisesti Lappi sen eräpolut ja riistavedet.

Laaja ystäväpiiri tunsi Ape Heikinheimon syvästi tuntevana, lämpimästi toimivana ja herkän huumorin omaavana ihmisenä. ^{1 2}