Ystävälle

Laitasaaren neitosia

Sulle kertoilen
tarun joutsenien…
Nepä hämyssä
öiden valoisien
sovuin souteli
virtoja Pohjan veen,
soman vaalineet
olivat poikueen.

Ja sitten,
kun syksyllä myrskyt soi,
nämä joutsenet
rinnan lensivät pois  –
oli suunta suvea kohti.
Mutta kiilasta yksi
jäljelle jää…
Heti armas
rinnalle viilettää…
Pian kiila
jo kaukana hohti…

Ja kun järvet
kahlitsi talvi ja jää
näki hiihtäjä
hangella ihmeissään
näyn oudon:
valkeat joutsenet
ikiuneensa
ovat uinahtaneet.

Joku kai oli
emosen ampunut.
ja kun maahan
se oli suistunut,
toinen kiiruhti
kiilasta avukseen
ikiajoiksi
jääden vierelleen.

– Salli Lund

Kategoria(t): 60 Ontero Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaus kohteessa Ystävälle

  1. Solja sanoo:

    Surullisen kaunis runo – kiitos Ritva tämän välittämisestä. Hyvää Ystävänpäivää kaikille!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *