Velimies Matti

Katkelma on poimittu Salli Lundin (o.s. Mäkelä) vuonna 1975 Neuvostoliitossa kirjoittamasta kirjasta Taipaleita – kaksi novellia. Sallin lapsuuden perhe asui Onterossa no 60.

Mäkelän sisarukset - seinältä katselevat vanhemmat Velimiehelle sopi porista koirista ja hevosista, ja linnunpesistäkin. Hän sai minut uskomaan, että olen meidän äidin ja isän ihan oikea lapsi, enkä olekaan mustalaisjoukosta otettu. Sisko sen kun varsin vain kiusaa…

– Sisarpa oletkin ja vielä minkälainen sisar, viisasteli velimies. – Sinusta saattaa öheytyä oikea ihminenkin.

Semmoisia velimiehiä ei ollut joka tytöllä, eikä ne tarvinneetkaan, nirppanokat. Nukeilla ja jos millä kotkotuksilla kun leikkivätkin.

Minä olin hevosmies. Tiesin jokivarren isäntien hevosten ja koirain nimet, en erehtynyt niissä. Tietenkin siinä oli edellytys: oliko isäntä lupsakka? Jos oli ja otti ”ookaamaan”. Selvä. Otiin tuttuja.

– Kuule, Paason Kultakaula (se oli koira) vahtaa akkunaan ja kato miten kuopii etutassuillaan. Se haluaa puhua minun kanssani. Päästänkö sisään? saatoin tyrkkiä veljeäni joka vapaa-aikoina aina luki.

– Sen kun, veli suostui.

Kyllästymättä velimies vuoleksi kauhean suureksi mielihyväkseni puuhevosia, joita jo ennestään oli kymmeniä. Kokonainen ratsuarmeija.

Olen vesien äärillä syntynyt
ja viihtynyt tyvenen puolla.
Kuutamokujia katsellut
ja keikkunut tuulissa tuolla.

Muistatko, poikani muinoinen,
purje kun tuulessa viilsi.
Vain oli purje se mieluinen
joka illalla luokseni kiiti.

Kauaksi tyttösi entinen
tuulien purressa kiikkui…
Vieläkin kuohussa läntisen
muistelut vesillä liikkuu. 1

– Salli Lund

P.S. Onkohan Matti Mäkelän vuolemia puuhevosia säilynyt? Soljan huom.

  1. Sallin runo ”Purje”
Kategoria(t): 60 Ontero Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *