Vauhkolan isäntä muistelee – urheilua (osa 2)

Lohelan Pentti on haastatellut Vauhkolassa asuvaa Risto Huttusta (s. 1934). Vielä kaksi mielenkiintoista artikkelia tulossa tämän jälkeen!

Laitasaarelaisia urheilijoita

Sitä tuli urheiltua, keskimatkoja juoksin. Juoksua ei varsinaisesti reenattu eikä lenkkeilty, juostiin vaan ilolla. Keväällä kun maantiet alkoivat sulaa ruvettiin juoksemaan. Rautatietä myöten oli myös hyvä hipsutella koska se suli aiemmin kuin maantie – radalla käytettiin tuolloin hiekkaa eikä sepeliä kuten nyt. Juoksuharrastusta ei katsottu oikein hyvällä. Mitä ne aikaiset miehet leekaa, sanottiin. Työnteko se oli tärkein ja antoi kuntoa.

Piirinmestaruuden voitin 1500 metrin esteissä nuorten sarjassa. En muista enää oliko se Merijärvellä vai Rantsilassa. Koivurangasta oli esteet tehty, vesiesteitä ei silloin ollut. Lisäksi minulla on armeijan mestaruus Korialta. Armeijan jälkeen juokseminen jäikin pois.

Täällä oli hyviä juoksijoita, mm. Oikarisen Eino Kärnänmäeltä. Oli kovat kilpailut, mutta aina pikkusen voitin. Leppiniemessä oli kunnan mestaruuskisa maastojuoksussa. Eino voitti alle 19-vuotiaiden sarjan ja minä alle 17-vuotiaiden. Muita juoksijoita oli Kärnän Kalle ja Kosulan Väinö sekä Rahkon Kalevi.

Muhoksen suojeluskunnan joukkue Iissä 1930

Hartikan Niilo oli meidän matkassa. Niilo olikin suurjuoksija ja ME-mies. Niilo puhui meille  poikasille maailmaa nähneenä tyttöjuttuja. Hän oli osallistunut myös Berliinin olympialaisiin. Niilon veli Yrjö oli yhtä lahjakas kuin Niilo, mutta jäi Hartikan taloa hoitamaan. Niilo edusti Oulun Pyrintöä. Me voitettiin Oulun Ympärijuoksu kolme kertaa peräkkäin. Niilo piti minua hyvänä lahjakkuutena, Ouluun mentiin kilpailemaan polkupyörällä. Niilo ilmoitti meidät kilpailuun sanoen – ei me kehuta mutta hyviä me ollaan!

Vesan veljekset Heikki ja Eemil Petäjistöstä kävivät usein lenkillä rataa myöten Pikkaralassa ja palatessa kahvilla meillä. Siihen aikaan pyöräiltiin ja  käveltiin paljon. Moneen paikkaan rata oli hyvä oikotie. Poikakodin pojat kun karkasi rataa pitkin ne kulki. Karkaamisesta tiesi siitä kun ylikäytävälle tuli poikakodin auto ja tulivat kyselemään – oliko näkynyt? Eihän niitä välttämättä näkynyt. Saattoivat mennä ohi penkan suojassa.

Arolassa kankaalla pidettiin usein kilpailuja. Lehmihaassa nakattiin keihästä ja kuulaa. Kosusen Ville ja Tauno olivat kovia moukarimiehiä. Arolan Antti työnsi kuulaa. Maaotteluja pidettiin Oulujoen Väinölän Nuorisoseuran miehiä vastaan.

Kosusen perhe Inkalassa

Kinnulan ja Saarelan pojat työnsivät kuulaa, olivat isoja miehiä. Arolan Paavo voitti usein kolmiottelun. Valkolan Kallas voitti 1500 m juoksun ja minä 800 m.

Myöhemmin oli pesäpalloa – jopa kaksi joukkuetta. Katsomot olivat sunnuntaisin täynnä. Eskelisen Eino möi lippuja. Puustin Veikko pelasi pesäpalloa. Opettaja Alikoski alkoi sitten vetämään sitä lajia, pari kertaa viikossa oli harjoituspelejä. Silloisesta joukkueesta on kuva jossa takana näkyy Inkalan navetta. Nyt on paikalla nuori metsä ja uusi omakotitalo reunalla (kuva ylinnä).

P.S. Kaikki urheiluaiheiset artikkelit löydät tämän linkin kautta.

Kategoria(t): 11 Rahko, 36 Kauppi, 38 Inkala, 44 Arola, 53 Vauhkola Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *