Vauhkolan isäntä muistelee – kummituksia ja muita (osa 4)

Lohelan Pentti on haastatellut Vauhkolassa asuvaa Risto Huttusta (s. 1934). Tässä viimeinen osa muistelmista. Kiitokset Ristolle ja Pentille!

Viskaali

Joen ylitys oli siihen aikaan erikoista touhua. Joki oli täynnä tukkeja ja niitä piti väistellä ja ohjailla. Puomit oli mm. Malurin kohdalla. Oulujoessa uitiin eikä vesi tuntunut kylmältä. Seurojentalon kohdalla oli loivaa rantaa ja pitkät hiekkasärkät keskellä, siis Yrjänän vastarannalla. Joen yli uitiin monta kertaa. Heinänteon jälkeen illalla mentiin uimaan.

Malurin uimapaikkaa sanottiin ruplankukkaroksi. Siinä paikassa oli oja ja syvänne. Jossakin oli ryöstetty pankki tai meijeri ja rosvo saatiin kiinni. Siinä tilanteessa ryöstäjä heitti rahat syvänteeseen.

Silloin kun rataa tehtiin jäi Vauhkojärvi osin sen alle. Ranta oli silloin nykyisen kivinavetan nurkalla. Rautatiehän oli alun perin suunniteltu pohjoispuolelle Oulujokea. Linjakin oli hakattu ja aseman paikkakin tiedossa. Oli haasteellista ylittää Oulujoki Pyhäkosken seutuvilla, mahdollisesti siksi rata tuli tälle puolelle jokea.

Viskaalin mäen alla on paljon lähteitä. Kerran eräs Viskaalin tilanhoitaja aikoi kuivata lähteet. Kun nykyistä maantietä tehtiin, tutkijat mittailivat lähteen syvyyttä. Eräässä paikassa se oli 32 metriä, joten kuivaamatta jäi. Maantietäkin tehdessä syvä lähde huomioitiin. Keinosiemennysasema yritti myös kuivata. Mielenkiintoista nähdä tekeekö uusi isäntä omat kuivausyrityksensä. Lähteiden vesimääristä sen verran, että koko kunnan vedet saattaisi tulla isosta lähteestä. Tarina kertoo että Isonvihan aikana sinne on upotettu Oulujoen kirkonkellot. Joskus joku on kuullut niiden soivankin.

Holappa and Parviainen

Amerikassa kävi myös Parviaisen Jaakko. Hän oli olemukseltaan lyhyt ja vanttera ja hänellä oli hirveät lihakset. Kaivoksessa ollessa välillä laverilla levättiin. Jaakko oli sikiunessa, mutta ääni sanoi: hyppää äkkiä pois! Samassa hän hyppäsi ja usean tonnin painoinen kivi putosi katosta siihen paikkaan. Taisi olla suojelusenkeli mukana.

Kummituksista puheen ollen, Vanha Eeva asuu vanhan puolen vintillä. Vauhkola ostettiin heille vuonna 1913. Siellä se vintillä rapsuttelee. Isä sanoi ettei siitä kannata välittää, se on nyt tullut tähän taloon talvehtimaan.

Puhakan Iikka oli renkipoikana eräässä talossa. Mikähän se siinä, kun hän alkoi pirtin perällä nukkua, niin joku alkoi vetämään kintasta pitkin lattiaa. Hän sytytti tulitikun eikä mitään näkynyt. Vähän ajan päästä joku taas veti kintasta lattialla.

Viskaalin tuulimylly

Viskaalinmäellä laskettiin talvella mäkeä. Viskaalin tuulimyllyn Kauppilan Paavo lahjoitti Turkansaareen. Myöhemmin tuli käytyä sitä katsomassa. Vanhat nimikirjaimet näkyi olevan tallella.

Viskaalin vanhassa rakennuksessa tapahtui myös. Äiti meni kerran sinne syömään juhannusjuustoa. Sehän oli vanha käräjäpaikka se Viskaali. Yhtäkkiä kuului semmoinen ääni, niin kuin joku menisi vintille rappusia pitkin. Menivät katsomaan, eikä mitään näkynyt. Talossa oli iso sali ja vanha harmooni. Sanottiin, että joskus se soittaa yksikseen.

Pitkä-Heikki oli entinen talon työmies. Sen näkemistä pelättiin. Kouluun mennessä juostiin kovaa Viskaalin ohi, ettei luinen käsi luukusta ota meitä kiinni.

Tuohinojärven takana asunut Kalle tuli usein Vauhkolaan junalle ja jätti hevosen heille. Kerran hän tuli ihan kalpeana ja sanoi että joku kumma siinä Mustasaaren tiellä oli, kun hevonen syrjäsi, mutta hän ei nähnyt mitään. Huovisen Jussi kertoi olleensa tekemässä halkoja siinä rajalla. Istui kannonnokassa ja söi eväitä, niin siinä piru käveli linjaa pitkin. Jussi pani puukon hampaitten väliin poikittain ja alkoi noitua isosti niin häipyihän se siitä.

Eräs isäntä oli metsällä pyhäaamuna. Iso metso oli puussa ja kun hän alkoi sitä tähtäämään, niin se muuttui ihmiseksi. Eikä hän sen jälkeen metsällä käynyt. Perimätiedon mukaan on joskus ryöstetty ja surmattu laukkuryssä Rovan erämaassa ja se siinä kummittelee. Tapahtunut joskus 1800-luvulla. He möivät kaikenlaista tavaraa kankaita, lankaa, neulaa. Silloin oli vapaa pääsy rajan yli ja oltiin samaa valtiotakin.

Sunnuntaisin ihmiset usein metsästi. Parviaisen Väinö tuli usein setänsä luo Reinille ja sanoi; Laitahan kahvit tässä on sinulle metso. Emäntä siihen ettei ota. Ota vaan, ammun palatessa itselle tuoreempaa. Tällaisia sunnuntaikävelyjä tehtiin siihen aikaan.

Henellin perhe

Henellin Iikan luona käytiin usein kun kaatuessa nilkat nyrjähti. Iikalla itsellä oli paha reuma. Usein hoiti niin, että laskeutui sängystä lattialle ja siinä hoiti. Apua saatiin silti heti.

Iikka hoiti myös lehmiä. Koistilan lehmällä oli iso vasikka syntymässä eikä ottanut syntyäkseen. Siinä tilanteessa Iikka paloitteli pikku puukolla vasikan kohtuun, otti palaset pois ja näin lehmä pelastui. Se oli kyllä taitava teko.

Tyrnäväläinen Kotalan Jussi jäi myös mieleen. Hänellä oli pyssy, jolla tappoi sikoja. Joskus sattui niin, että sika ei kuollutkaan heti. Jussi hyppäsi karsinaan sian selkään ja sitten ampui. Hän vei lihaa hevosella Ouluun. Joskus kaupungissa tuli ostettua putelli. Jussi pani rekeen nukkumaan ja hevonen käveli kotia. Se hevonen kyllä osasi. Jussia tuli poikasena härnättyä, kun hän oli pikku pienissään. Yritti se ajaa takaa, mutta ei saanut kiinni.

Armeijasta tuli vielä mieleen kun olin Korialla ja sain kuulla kotipuolesta, että Mertaniemen Iida oli jäänyt junan alle. Oli ollut hevosella liikkeellä.

P.S. Iida Mertaniemi asui sisarensa kanssa Saunakankaalla no 74 eli Reinissä. Onnettomuus tapahtui joulun alla, 22.12.1954.

Kategoria(t): 2 Parviainen - Kangas-Parviainen, 22 Koistila, 53 Vauhkola, 54 Halonen Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta kohteessa Vauhkolan isäntä muistelee – kummituksia ja muita (osa 4)

  1. Pentti Lohela sanoo:

    Se Vauhkolan kummitus on Vanha-Eera.

    Solja: Voi mahoton, anteeksi kömmähdys! Kuka tämä Eera oli koska ymmärsin että kysymys on talon asukkaasta ja tämännimistä ei ole ollut. Korjaan jahka selviää miten tämä oikein menee.

    Mikä muuten on Maluri, tarkoittaako se jotain?

    • Pentti Lohela sanoo:

      Pitää tarkistaa Ristolta, tietääkö tarkemmin.

    • Anne Huttunen sanoo:

      Maluri on iso oja, melkein joen haara, joka sijaitsee Viskaalin kohdalla Oulujoen rannassa. Siellä on uitu ja ongittu penskana monet kerrat.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *