Ähkynen (kantatalo)

Tila on yksi Laitasaaren asutuskylän vanhimpia. Tilan ensimmäinen tunnettu isäntä Pekka Ollinpoika Ähkynen (s. n. 1490) näkyy vuoden 1548 voudintileissä Laitasaaressa Olli Tomperin ja Simo Määtän talojen välissä. Hän asui Ähkystä ainakin vuoteen 1558 saakka. Nimi on kirjoitettuna vanhoihin asiakirjoihin myös muodossa Eckyinen. 1 2

Ähkysen talossa asui ainakin isovihaan saakka samat Ähkysen suvun jälkeläiset, jotka olivat em. Pekka Ollinpoika Ähkysen jälkeläisiä. Jälkeläiset eivät esiinny lisänimellä Ähkynen ennen kuin 1600-luvulla. Talonnimenä se on luultavasti ollut jo ennen Pekka Ollinpoikaa. 3

Pekka Ollinpoika joko kuoli välillä 1558-60 – tai sitten hän oli yli 63-vuotias eikä hänestä tarvinnut maksaa henkiveroa, sillä hänen poikansa Pekka Pekanpoika oli tilalla isäntänä. Pekka Pekanpojalla oli ilmeisesti vaimo Elina, sillä Pekan kuoltua noin vuonna 1563 Elina-leski maksaa talon kymmenykset vuodesta 1563 lähtien. Elina on kirjattu talon isännän paikalle maakirjoihin aina vuoteen 1566 saakka.

Pekalla ja Elinalla oli ilmeisesti ainakin poika Klaus Pekanpoika (s. n. 1540) ja mahdollisesti Heikki Pekanpoika. Klaus kirjattiin maakirjoihin isännäksi vuodesta 1567 lähtien, mutta Elina-äiti maksoi talon kymmenykset – näin on merkittynä aina vuoteen 1579 saakka. Tila oli kooltaan 20 panninalaa – siis siihen aikaan varsin hyvän kokoinen tila. 4 Klausilla oli poikia Simuna ja mahdollisesti myös Heikki ja Tapani. Tapani on syntynyt arviolta 1587; hän muutti ilmeisesti Ylikiiminkiin ja maksoi siellä veroja ajalla 1613-27. 5 Heikki Klaunpoika puolestaan oli Esko Simunanpojan (mahd. isänsä veljenpoika) ensin renkinä ja vuonna 1643 hänet kirjattiin ratsumieheksi ja nihdiksi no 11.

Vuodesta 1579 lähtien vuoteen 1581 asti tilan kymmenykset maksoi Heikki Pekanpoika – mahdollisesti Klaun veli. Heikki Pekanpoika toimi ainakin lautamiehenä vuosina 1579 ja 1580. 6 Tämän jälkeen taas Klaus Pekanpoika kirjattiin kymmenysten maksajaksi. 7

Vuonna 1590 Klaus Pekanpojan talo poltetaan vainovenäläisten toimesta. Klaus sai rakennettua talon uudelleen, mutta sekin poltettiin pari vuotta myöhemmin venäläisten tullessa Oulujokilaaksoon vuonna 1592.

Vuonna 1594 tila oli kooltaan 1/2 veromanttaalia ja isäntänä maakirjoissa ja kymmenysluetteloissa on siitä eteenpäin Lasse Ähkynen. Lasse oli tilan isäntänä vielä vuonna 1620. 8 9 Kuka tämä Lasse oli sukujaan – ei ole asiakirjoista selvinnyt.

Ähkynen jakautuu kahtia

Ähkynen jaettiin noin vuonna 1600 kahdeksi ½ manttaalin verotaloksi. Vuonna 1608 on kirjattu verontarkistuksessa kaksi Ähkysen tilaa, joista toinen oli myöhemmin Ojalan nimellä. Luultavasti Ähkynen on ollut jo 1500-luvulla kahtena savuna, mutta virallisesti niistä erotettiin omat verotalot vasta tällöin. 10

Oulujokilaakson historiassa sivulla 194 kerrotaan, että Ojala lakkaa olemasta, kun siitä jaetaan kaksi Mäkelää ja Inkala 1/4 mtl jaetaan Parviaisesta. Minulla ei ole ollut käytettävissä tällaisia lähteitä mistä nämä ilmenisivät. 11

Ojala – Inkala

Lasse Mikonpoika Ähkysen jälkeen noin vuonna 1621 tilan isäntänä oli Simuna Klaunpoika (s. n. 1560). 12 Tilan koko oli 1/2 mtl vielä vuonna 1627. Simunaa ei näy enää vuoden 1628 jälkeen luetteloissa. Tilan isännäksi vuonna 1633 on merkitty hänen leskensä. 13 Todennäköisesti Simunan poika Esko Simunanpoika asui tilalla viimeistään vuonna 1645 ja ainakin vuoteen 1653 saakka. Vuonna 1645 Eskon lisänimenä on asiakirjoissa Ojala. Tila oli kooltaan ensin 1/2 mtl ja sitten myöhemmin vuodesta 1648 lähtien 1/4 veromanttaalia – tällöin on luultavasti tapahtunut Ojalan jako. Eskolla oli mahdollisesti poika Jaakko (s. n. 1620). 14 15 16

Simunan jälkeen tilalla asui vuodesta 1659 alkaen Heikki Klaunpoika. 17 Heikillä oli ainakin yksi tytär, ilmeisesti Marketta nimeltään, sillä tämän puoliso Aappo Matinpoika Kesti haki vuonna 1683 anoppinsa kuoleman jälkeen saamaansa perintöosuuteensa lainhuutoa. Heikillä oli myös pojat Jaakko ja Klaus (s. n. 1620). 18 Käräjäkirjojen mukaan Heikki Klaunpoika oli jopa neljästi aviossa.

Kun Ojala jaettiin, tuli tilan puolikkaasta nimeltään Inkala ja nimi Ojala häviää asiakirjoista. Viimeistään vuodesta 1664 tilaa isännöi Klaus Heikinpoika, hänen isänsä oli jo vanha. 19 Tila oli kooltaan 1/4 veromanttaalia ja Klaus oli lisänimellä Inkala vuodesta 1678 lähtien, ehkä jo 1660-luvun lopulla. 20 Klaun vaimo oli Riitta Heikintytär – heillä oli ainakin tytär Liisa ja kolme poikaa Pekka, Heikki ja Klaus.

Vuonna 1681 Klaus Inkalalla oli torppa – ehkä siinä asui henkikirjassa tilan yhteyteen merkitty ruotusotilas Juho? 21

Kesäkäräjillä 27.-29.7.1685 Heikki Klaunpoika pyysi käräjäkunnalta vahvistusta sopimukselle, jonka hän oli tehnyt 5.11.1683 lastensa välillä perinnöstään. Heikki kertoi tuolloin, että hänen 2/3 osistaan oli enää jäljellä pojan osa, jonka hän kuitenkin oli testamentannut neljännelle vaimolleen ja hänen kuolemansa jälkeen ei sitä kukaan hänen lapsistaan perisi.

Heikin vanhimman pojan eli 1682-83 kuolleen Klausin lapsille vahvistettiin 1/3 osaa ja poika Jaakon osuus tuomittiin pois. 22 Jaakko ei siis testamentin vuoksi päässyt isännäksi kuolleen veljensä jälkeen ja Heikki Klaunpojan vanhimman pojan lapset saivat asumisoikeuden tilalle. 23 Näin ollen Heikin jälkeen tilan isännyyden sai hänen poikansa Klaus ja tämän kuoltua vuonna 1683 pojanpoikansa Heikki Klaunpoika Inkala. 24 Klaun lapset asuivat tämän tuomion mukaisesti tilalla vuodesta 1686 lähtien. 25

Riitta Heikintytär käräjöi vuonna 1684:

Brita Henriksdr Ingala Laitasaaresta poikansa Henrik Claessonin kanssa teki protestin kuolleen miehensä nuorempaa veljeä Jakob Henrikssonia vastaan, joka haluaa ajaa hänet kolmen poikansa ja yhden tyttärensä kanssa pois talosta, johon hän, kuten lapsensa, joiden isä vanhimpana veljenä pitää nauttia esikoisoikeudesta; Jakob päinvastoin nähnyt suurta vaivaa ja tehnyt työtä, ja koska lasten isänisä Henrik Claesson vielä elää eikä ollut paikalla, ei oikeus voinut ennen hänen kuolemaansa hänen poissaollessaan tehdä lopullista päätöstä, vaan purkaa protesti. 26

Veli Jaakko Heikinpoika jäi asumaan tilan toista savua vaimonsa Riitta Laurintyttären (k. 10.7.1766) kanssa 27 heillä oli vain yksi lapsi, tytär Marketta. Oliko tämä myös yksi syy, miksi pojanpojasta tuli isäntä?

Jaakko Heikinpoika (Klaus Heikinpojan veli) sai siis Riitta vaimoineen asuttavakseen ja raivattavakseen uudistilaksi 1/8 veromanttaalin kokoisen tilan. 28

Jaakko Heikinpoika esitti katselmuskirjelmän uudistilaltaan syyskäräjillä vuonna 1685:

Jakob Henriksson Inkala esitti oikeudessa sen katselmuskirjelmän, jonka Minä Allekirjoittanut yhdessä kruunun nimismiehen Nils Arfmannin ja lautamiesten Mats Kinnusen ja Elias Määtän kanssa 13.8. tätä vuotta tehneet, ovat syynänneet hänen uuden asuinpaikkansa Håsinkankaanpurolla, jonne hän jo muutamia rakennuksia pystyttänyt ja peltoa kaivanut. 29

Vuodesta 1688 tilan isäntänä oli Heikki Klaunpoika Inkala – hänellä oli vaimona Marketta ja myös veli Pekka mainitaan. Vuonna 1691 Jaakko Heikinpoika ja Heikki Klaunpoika, siis setä ja veljenpoika, riitelivät

Till att åtskillia den twist som Jakob och Henrik Inkala hade om een kalfhage, förordnades Nembeman Mats Kinnunen och Elias Määttä att åtskillia, felttes och Jakob Ingala för åwerkan med ett lass höö afhendande till 3 mk smt och restituera höet, dedh bem:te nembdemen uthtaga, jempte uthdehla dett arf som Jakob bör bekomma af Henrik.

Lautamiehet selvittämään Jakob ja Henrik Inkalan välistä riitaa vasikkalaitumesta, Jaakko Inkala sai myös heinäkuorman luvattomasta ottamisesta kolmen hopeamarkan sakot ja hänen pitää palauttaa heinä, minkä mainitut lautamiehet häneltä ottavat sekä jakavat perinnön, mikä Jakobin pitää saada Henrikiltä. 30

Jaakko jätti tilansa autioksi viimeistään vuonna 1697, sillä veljenpoika Pekka Klaunpoika Inkala halusi ottaa Jaakon 1/12 manttaalin kokoisen autiotilan asuttavakseen. 31 Pekka asuukin tilaa tämän jälkeen ja sai kaksi vapaavuotta veronmaksusta vuoden 1700 käräjillä.

Marketta-vaimo kuoli vuonna 1697 ja Heikin mainitaan olevan rutiköyhä, veronmaksukyvytön, uthfattig, mechtar icke betala. 32 Pekka nosti kanteen veljeänsä Heikkiä vastaan tilan halkomisesta ja perinnöstään vuonna 1699.

Vuonna 1703 tilan henkiverojen maksajana on Pekka (Klaunpoika) Inkala ja seuraavana vuonna tilalla asuu jälleen myös veli Klaus ja myöhemmin myös veli Heikki vaimonsa Kaarinan kanssa aina vuoteen 1705 saakka. 33

Heikki Klaunpoika on isäntänä tilalla ainakin vuoteen 1713 saakka, dokumenttien puute hankaloittaa asian selvittämistä. 34 Hänellä oli useampi vaimo; Marketan jälkeen Maria vuodesta 1699, Kaarina vuodesta 1705, toinen Maria vuodesta 1707 ja Anna vuodesta 1712. 35 36 37

Vuonna 1706 on henkikirjaan merkitty Pekka (Klaunpoika) Inkala ja vaimo Kaarina 1/12 mtl osalle Inkalan tilaa – ilmeisesti allamainittu kruununtila. Vuonna 1711 vaimo Kaarina mainitaan kuolleeksi; ilmeisesti myös Pekka oli kuollut, koska henkikirjassa lukee död, hemman utan åbo, kuollut, talo ilman asukasta.38 39 40 41

Syyskäräjillä vuonna 1711:

Hannu Erkinpoika Laukka haluaa mennä Pekka Inkalan 1/12 mtl:n kruununtilalle, takuumiehet Heikki ja Iisak Pikkarainen. Heikki Klaunpoika Inkala protestoi. Pekka Inkalan torppa on hänen tilastaan lohkaistu (abalienerat). 42

Isonvihan ajalta puuttuu dokumentteja kunnes vuonna 1723 maakirja kertoo että autioitunut 1/12 Pekan puoli ja 1/4 Heikin puoli maksavat yhdessä yhden savun veron, skattar Henrik Inkala på föregående sida med sitt 1/4 m:l tillsammans för 1/3 dels m:l under 1 röök; Heikin tila on kruununtila. 43

Ähkynen

Vuonna 1607 tila oli vielä kooltaan 1/2 veromanttaalia (vielä vuonna 1634) ja tuolloin tilalla asui Olli Jussinpoika (s. n. 1563). Viimeistään vuonna 1644 tilan veromanttaali oli 1/3. Jaettiinko Ähkylä joskus vuosien 1634-44 välisenä aikana? Ollin poikahan myi niittymaata Sipo Pentinpojalle, mutta tämä ei voinut vaikuttaa veromanttaaleihin, sillä kun Pekka tuli isännäksi, tila oli edelleen kooltaan 1/3 mtl. Olli asui taloaan ainakin vuoteen 1645 saakka, hän on vielä vuonna 1648 mainittuna maakirjassa tilan isäntänä. Vuonna 1648 1/3 mtl kokoisella tilala asui Olli Antinpoika Ähkynen, ei siis Olli Jussinpoika. Olli Ähkysellä oli ainakin pojat Jussi ja Pekka. Olli oli ilmeisesti tilalta poissa jonkin aikaa, koska hän käräjöi 27.2.1643 Sipo Pentinpoikaa vastaan Rauhialan niityn omistuksesta, koska Ollin poika oli myynyt niityn laittomasti isännän poissaolessa. Niitty palautettiin Ollille ja rahat takaisin Sipolle. 44

Ollin jälkeen tilan isännäksi nousi hänen poikansa Pekka viimeistään 1650. Tila oli tuolloin kooltaan 1/3 veromanttaalia ja Pekka isännöi tilaa ainakin vuoteen 1675. 45

Vuonna 1670 talvikäräjillä laitasaarelainen Pekka Ollinpoika Ähkynen (Olli Jussinpoika Ähkysen poika) valitti, että Paavo Ollinpoika oli anastanut hänen myllynpaikkansa, joka kuului Ähkysen asumaan tilaan Marjamaanojassa (nyk. Junninoja). Pekalla oli tarkoitus rakentaa ojaan oma mylly. Paavo Ollinpoika myönsikin, että hän oli kolme vuotta sitten rakentanut kyseiseen ojaan myllyn yhdessä Iisakki Kosusen kanssa. Paavo väitti, ettei siellä aiemmin ole sellaista myllyä ollut. Kuitenkin kyläläiset – joista yksi Heikki Klaunpoika – tulivat todistamaan Pekan puolesta ja kertoivat, että Pekan isoisä Juho Ähkynen (mahdollisesi sama kuin edellä oleva Jussi Ollinpoika Ähkynen) oli rakentanut noin 30 vuotta sitten ojaan myllyn. Se oli ilmeisesti jäänyt sitten vaille käyttöä ja purettu pois. Nyt kun Pekka oli aikonut myllynsä rakentaa, oli Iisakin ja Paavon mylly haittana. Oikeus määräsi heidän myllynsä purettavaksi – lisäksi he saivat 3 markan sakot. 46 47 Mainittu Paavo Ollinpoika oli Parviainen, Parviaisesta no 2

Pekka Ollinpojalla oli ainakin yksi tytär – jonka puoliso oli Lauri Antinpoika Kälkäjä sekä poika Olli. Vuonna 1680 tilalle onkin kirjattu isännäksi Olli Pekanpoika Ähkynen ja hänelle vaimo Valpuri Yrjänäntytär Kaakinen. 48 Ollilla ja Valpurilla oli ainakin neljä lasta. Olli oli ilmeisen temperamenttinen mies, sillä hän oli usein käräjillä veloista sekä vahingonteoistaan. Toki hän jätti käräjille tulematta ja poistuikin niistä kesken kaiken. Olli oli mm. vahingoittanut porvari Juho Siponpojan hevosta, josta parikin kertaa käräjiä käytiin.

Ollin sisaren mies Lauri Kälkäjä oli käräjillä 20.-21.7.1691, sillä hän halusi sisarensa lasten holjoojaksi:

Laitasaarelainen Lars Andersson Kälkäjä halusi vaimovainajansa veljen Olof Peersson Ähkösen neljän alaikäisen isättömän ja äidittömän lapsen holhoojaksi luvaten huolehtia talosta lasten täysi-ikäisyyteen asti sekä maksaa verot ja velat. Tätä vastusti lasten eno Tuomas Jöransson Kaakinen Kiviojalta sanoen olevansa lähempi sukulainen kuin Kälkäjä, joka oli lasten kuolleen isän sisaren mies. Tuomas halusi hankkia taloon miehen, jolla oli poika ja tytär, jotka voisivat aikanaan mennä naimisiin Ähkösten lapsien kanssa Jumalan tahdosta. Oikeus harkittuaan päätti antaa Kälkäjälle huoltajuuden, koska hän asui pitäjässä ja Tuomas toisessa pitäjässä Limingan kylässä. Nimismies sekä lautamies Henrik Lievonen inventoimaan lasten omaisuus, luettelo laitetaan Muhoksen kirkon arkkuun.

Vuodesta 1692 tilalla asui Lauri Antinpoika Ähkynen (alk. Kälkäjä) ja hänen vaimonsa Marketta. 49 Tilan koko oli edelleen 1/3 veromanttaalia. Lauri taisi velkaantua melko monelle porvarille, sillä 1692 porvari Antti Dahl penäsi häneltä 119 taalarin velkoja, samana vuonna myös porvari Heikki Simonpoika Määttä kaipaili saataviaan. Seuraavanakin vuonna Antti Dahlin leski kyseli velkoja ja sai tilaan ensimmäisen kiinnityksen. Velka taisi siirtyä sitten porvari Jaakko Holmstenille, se oli kasvanut 206. taalariin ja hän sai toisen kiinnityksen tilaan. Myös Jaakko Rahkonen penäsi Laurilta työpalkkojaan samana vuonna. Näin Laurin oli ilmeisesti luovuttettava tila 1/3 manttaalia Holmstenille. Tämä myi tilan 24.5.1696 Klaus Mikonpoika Hevonojalle hintaan 307 taalaria ja Lauri Kälkäjän piti muuttaa tilalta pois. 50

Vuonna 1700 Perttu Perttunen halusi Olli Ähkysen autioksi jättämän 1/3 manttaalin tilan ja tästä asiasta oltiin käräjillä 22.-25.8.1700:

Koska nimismies Johan Kranck on tämän oikeuden päätöksen 21.8.1699 mukaisesti muutamien lautamiesten kanssa arvioinut Olof Ähkösen Laitasaaren kylässä olevan 1/3 manttaalin autioksi jätetyn tilan, minkä Bertill Berttunen on aikeissa ottaa viljelykseen joitakin vapautuksia ja verohelpotuksia vastaan; siis tuli johtuen heidän 12.9.1699 tekemästään arviointikirjasta tilan laadusta edelleen tutkittavaksi lautamiesten kanssa ja voimassa pidettiin että rakennukset tällä tilalla nimittäin sauna, pirtti, rehulato, talli, keittiö, leivintupa, riihi ovat niin rappiolla ja lahonneet että ne ilman huomattavaa kustannusta eivät ole korjattavissa, pelto jota neljän vuoden ajan kesannolla ja melkein rappiolla kylvetään rukiin kylvösiementä pelkästään 2 1/4 tynnyriä mikä enimmäkseen savesta ja kovin sopimattomasta maanlaadusta muodostuu, aidat rappiolla ja ojat umpeen kasvaneita, niityt osaksi metsittynyttä pelkästään 5 verokuormaa heinää, enimmäkseen sammalta, metsä aidaksi ja polttopuuksi, paljon tehty tukeiksi ja tervaksiksi, kohtalainen karjanlaidun, yleinen lohenkalastus Turkassa ja Marjamaassa; minkä takia ja johtuen näistä heikoista mahdollisuuksista ja edellytyksistä mitkä lautamiehet tutkivat miltään osin vastaa tilalle määrättyä veroa he olivat sitä mieltä vakaasti hänen välttämättä tarvitsevan tämän tilan viljelykseen ottamiselle ja viljelemiseksi sekä 4 vuoden vapautus kuluva vuosi mukaan lukien, 1/12 osan manttaalin alennus, niin että häntä vuonna 1704 1/4 osan manttaalin mukaan verotetaan, ja koska nimismies Johan Kranck ja vakinaisesti asuva talollinen Erich Määttä hänen puolestaan menivät takaukseen, että hän vapaavuosien kuluttua ei ainoastaan veroa säännöllisesti kuninkaalliselle majesteetille ja kruunulle maksa, vaan myös tilaa asianmukaisesti viljelee; siis hänelle tämä tuli lailliseksi todistukseksi ja jalosyntyisen herra maaherran hyväksyttäväksi nöyrästi alistettiin. 51

Vuonna 1700 tilan isäntänä oli Perttu Ähkynen (alk. Perttunen), hänellä vaimona Kaarina. 1703 Perttu mainitaan rutiköyhäksi eikä hän ilmeisesti pystynyt maksamaan veroja seuraavana vuonna. Tilan isännäksi kirjattiin Kustaa Ähkynen (eli Parviainen) vuodesta 1705 lähtien. 52 Tämä tila on Ähkynen no 37.

– Sari Heimonen, lisätietoja antanut Raimo Ranta, tuomiokirjakäännökset Ritva Nygrén

  1. Nokkaveroluettelo 1548, 4543e, s. 11
  2. Maakirja 1557, s. 9
  3. Sukuforum, Matti Lund, Ähkynen Laitasaari viestit 5, 9 ja 15
  4. Pohjanmaan voutikunnan maakirja ja tilikirja 1579, s. 72, 4755
  5. Sukuforum, Matti Lund, Ähkynen Laitasaari, viesti no 50
  6. Pohjanmaan voutikunnan ja Oulun erämaan maakirja ja tilikirja 1580, 4758, s. 88
  7. Pohjanmaan voutikunnan ja Oulun erämaan kymmenysluettelo 1581, s. 82, 4762
  8. Pohjois-Pohjanmaan voutikunnan maakirja ja tilikirja 1610, 4869, s. 92
  9. Pohjois-Pohjanmaan voutikunnan maakirja ja tilikirja 1620, 4935, s. 12
  10. Sukuforum, Matti Lund, Muhoksen taloista ja asukkaista, viesti 12
  11. Vahtola, Huurre, Oulujokilaakson historia, s. 194
  12. Pohjois-Pohjanmaan vtk kl 1621, s. 14
  13. Pohjois-Pohjanmaan voutikunnan maakirja 1633, 4969, s. 51
  14. Pohjanmaan jalkaväkirykmentti ruodutusluettelo, 1640 WA773
  15. Oulun läänintilit 1645, s. 198
  16. Pohjanmaan läänintilikirja 1653, s. 310
  17. Muhos hk 1659
  18. Pohjois-pohjanmaan tuomiokunnan renevoidut tuomiokirja 1683, s. 83
  19. Muhos hk 1664, s. 405
  20. Muhos kymmenysluettelo 1678, s. 13
  21. Muhos hk 1681, s. 387
  22. Muhos hk 1683, s. 238
  23. Pohjois-pohjanmaan tuomiokunnan renevoidut tuomiokirjat 1685, s. 122
  24. Länsipohjan läänin mk 1660, Oulun pitäjä
  25. Muhos kymmenysluettelo 1686, s. 245
  26. Pohjois-pohjanmaan tuomiokunnan renevoidut tuomiokirjat 1684, s. 35
  27. Pohjanmaan läänin hk 1680, ES2474
  28. Pohjanmaan läänintilejä, tk 1688, s. 278
  29. Pohjois-pohjanmaan tuomiokunnan renevoidut tuomiokirjat 1685, s. 122
  30. Pohjois-pohjanmaan tuomiokunnan renevoidut tuomiokirjat 1691, s. 112
  31. Pohjois-pohjanmaan tuomiokunnan renevoidut tuomiokirjat 1700, s. 422
  32. Muhos hk 1698, s. 248
  33. Kajaanin ja Oulun pohjoisen ja eteläisenvoutikunnan tk 1705, s. 445
  34. Muhos hk 1713, s. 350
  35. Muhos hk 1701, s. 247
  36. Muhos hk 1702, s. 214
  37. Muhos hk 1705, s. 485
  38. Muhos hk 1706, s. 402
  39. Muhos hk 1708, s. 445
  40. Muhos hk 1711, s. 542
  41. Muhos hk 1713, s. 350
  42. Syyskäräjät 5.10.1711 KOa:32 (rr48) ES2048, s. 1099, käännös Ritva Nygrén
  43. Muhos maakirja 1723, s. 238
  44. Pohjois-pohjanmaan tuomiokunnan renevoidut tuomiokirjat 1643, s. 207
  45. Verontarkastusluettelo 1608, ES841
  46. Vahtola Jouko, Oulujokilaakson historia, s. 221
  47. Oulun vapaaherrakunta 24.2.1670, talvikäräjät, s. 108-109
  48. Pohjanmaan läänintilit 1680, s. 97
  49. Pohjanmaan läänintilit, tk 1695, s. 339
  50. Pohjois-pohjanmaan tuomiokunnan renevoidut tuomiokirjat 1696, s. 117
  51. Pohjois-pohjanmaan tuomiokunnan renevoitut tuomiokirjat 1700, s. 422
  52. Kajaanin ja Oulun pohjoisen ja eteläisen voutikunnan tk 1705, s. 485

Vastaus kohteessa Ähkynen (kantatalo)

  1. Pentti Lohela sanoo:

    Tapani Klaunpoika s. 1587 meni naimisiin Muonion 1. asukkaan Olli Ollinpoika Tulkin tyttären kanssa ja perusti Ylimuonion kylän. (lähde: wikipedia Ylimuonio)

    Kiitos Pentti asiasta on käyty keskustelua Sukuforumilla josta voi käydä lukemassa http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=15545&highlight=%C4hkynen ja erityisesti Matti Lundin kommentti tässä http://suku.genealogia.fi/showpost.php?p=100679&postcount=62 ja Mäkitalon mukaan Tapani Klaunpka olisi tullut Ylikiimingistä Muonioon n. 1630 ja olisi jo tuolloin tullessaan ollut aviossa. Asiasta ei ole tuolla mainittu tarkoin alkuperäislähteitä. Näyttänee kuitenkin siltä, että hieman epäilyttävä on tämä avio Tulkin tyttären kera – Sari

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *