Vaijo

Jukka ja Topi-koira Kuvan koira ei liity tähän tarinaan, mutta viisas koira oli tämä Topikin

Muistuupa tässä mieleen kauempaakin koirajuttu. Se on sota-ajalta, sen kertoi minulle äiti. Silloin äidille oli hänen sanojensa mukaan ”sotaherra” tuonut hoidettavaksi komean venäjänvinttikoiran. Mielessäni ei ole sen kummemmin, miten ja miksi näin.

Koira oli nimeltään Vaijo. Se oli ollut ystävä ja turva. Äidin kertoman mukaan se makasi vauvanvaunujen vierellä ulkona ja oli mukana hevosta haettaessa laitumelta. Niin hevosen kintereillä oli kulkenut, että tämä oli potkaissut ja koira ilmassa lentänyt…

Siihen aikaan oli pulaa kaikesta – hävisi kylän talojen puoheista ja kellareista ruokaa. Kun Vaijo oli kuullut liikettä ulkoa, se oli hypännyt verannon ikkunaruudun läpi ulos.

Jossain vaiheessa koira haettin pois. Eräänä aamuaikaisena, äidin ollessa navetassa lehmiä lypsämässä, ovelle oli ilmestynyt uupunut koira, jalat verisillä haavoilla.

Ja niinpä äiti oli saanut Vaijon omakseen. Miten kaikki jatkui ja miten loppui, se on häipynyt mielestäni.

Katso Pipan kirjoittama toinen koiratarina tästä. (Soljan huom)

Kategoria(t): 23 Keränen - Kulmala Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *