Väänäsen vanhaemäntä muistelee – osa 4

Käsitöitä ja omavaraista taloutta

Ville Leinonen vaimoineen Kangaspuut olivat Väänäsellä ahkerassa käytössä. Vanhat vaatteet leikattiin kuteiksi. Kirjavista kuteista kudottiin matot lattialle. Valkeista kuteista kudottiin sänkyihin alustat, jotka olivat riittävän paksuja, myös pysyivät hyvin ja suorina mökkänä-patjojen eli olkipatjojen päällä. Matonkudeloimi koottiin luomapuissa ja Elmalta onnistuisi luonti vieläkin. Kangaspuissa kudottiin myös palttinaa, kahdella polkusella, lakana- ja tyynynpäälliskankaaseen kudottiin koristeraita nelipolkusella. Pyyhekangasta kudottiin pellavasta. Pellavaa kasvatettiin talon takana kankaalla, pojat olivat mukana nyhtämässä pellavaa syksyllä pellosta. Elma liotti (’lihasi’) ja loukutti pellavat saunan porstuassa lämpimässä.

Patjojen täytteenä olivat oljet. Parhaita patjaolkia olivat kupo-oljet eli suorat ruisoljet. Patjoihin vaihdettiin uudet oljet jouluksi ja ehkä kesäksikin, jolloin patjat olivat jo aikalailla ’pehmeitä’. Peittoina pidettiin itse tehtyjä täkkejä ja lammasnahkasta tehtyjä velttejä, joissa oli itse kudottu päällinen. Töllin talon lähellä asuva Kuusamosta evakkona tullut lapseton pariskunta Ville Leinonen ja Iita-vaimo (kuvassa), joilla talolliset teettivät omista lampaan nahkoista velttejä.

Lampaita kasvatettiin ja niiden villat karstattiin ja kehrättiin itse. Elma karstasi ja anoppi kehräsi rukilla. Langat kudottiin moneksi, kuten puseroiksi, villahousuiksi, sukiksi ja vanttuiksi.

Kaupasta ei ostettu paljon muita ruokatarvikkeita kuin kahvia, sokeria ja suolaa. Maito ja liha saatiin navetasta, vilja kasvoi pellossa. Omalla myllyllä jauhettiin jauhot omille ja naapurin elikoille. Leivontajauhot jauhettiin Saarelan myllyssä Koivikon lähellä.

Määtässä ja Rahkossa oli aikanaan tuulimyllyt. Kinnusen Urpo oli kertonut, kuinka he kerran seurasivat sydän sykkyrällä miten joku hurja oli roikkunut Rahkon tuulimyllyn siivessä yhden kierroksen ympäri!  Määtän myllyn siipeen oli kytketty pärehöylä. – Entisajan katot olivat pärekattoja, ne olivat pitkäikäisiä; hyvin tehtynä ja hoidettuna pärekatto kestää jopa 30 vuotta.

Kylällä oli suutari, Mattilan Arttu, joka asui nykyisen Kostekiven talon paikalla. Arttu oli tehnyt kengät jopa papin rouvalle. Teurastettujen lehmien nahkat käytettiin parkittavana Åströmillä Oulussa. Näistä teetettiin suutarilla nahkakengät, jotka olivat yleensä pitkävartiset. Ne tervattiin ja rasvattiin ja vedettiin jalkaan erityisellä ’vennin kepillä’. Tavallisimmin kylän ihmisillä oli vain yhdet kengät, joillakin korkeintaan kahdet. Kengät olivat usein yksipohjaisia, jotka joskus pohjattiin kaksipohjaisiksi. Talvipakkasilla miehillä oli lisäksi huovutetut vinkkelikengät.

Lohta nuotalla Oulujoella 1929 Joesta kalastettiin lohta. Lohiapajat myytiin kalastajille huutokaupalla, talojen isännillä kuten Väänäsilläkin oli lohiapaja Malurissa Viskaalin kohdalla. Lohisaalis myötiin Ouluun, mutta toki lohta syötiin itsekin, lähinnä tuoreena. Lisäksi Hailuodon kalastajilta ostettiin silakkaa. Silakoiden suolaus tapahtui niin, että ensin laitettiin suolavesi kellarin halsiin; kun kalat olivat suolautuneet, vedettiin kala sormien välistä, että  saatiin liika vesi pois, sen jälkeen kalat ladottiin nelikkoon kellariin.  – Myös liha säilöttiin suolavesisaavissa.

Väänäsellä on kasvatettu lukuisa määrä sikoja, parhaimpana vuotena ollut neljä sikaa yhtä aikaa, täysikasvuisena parin metrin mittaisia. Sika piti kasvattaa entisaikaan isoksi, sillä lihasta sai sitä paremman hinnan, mitä paksumpi läski siinä oli. Sian karsina oli kesällä navetan takana. Sialle keitettiin pottuja, sekaan survottiin ohrajauhoja ja kasteeksi laitettiin huitua eli kuorittua maitoa, ei vettä.

Väänäsen no 16 tilan vanhaemäntää, 91-vuotiasta Elma Väänästä (o.s. Tomperi) kävivät 9.4.2012 haastattelemassa Solja Holappa ja Jaana Hietala. Nauhalta haastattelun koonnut Kaisu Rahko.

Kategoria(t): 16 Isomäättä - Väänänen Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta kohteessa Väänäsen vanhaemäntä muistelee – osa 4

  1. Sari sanoo:

    Nämä tarinat on kyllä aivan mahtavia! Kiitokset Väänäsen vanhalle emännälle!

  2. Pippa sanoo:

    Niin ovat, aitoja kuvauksia eletystä elämästä. Ihailla täytyy vain Väänäsen ” vanhaaemäntää ”.
    Oman vaikutteensa tarinoihin tuo myös Kaisun mukava kerronta kootessaan haastattelut.

Vastaa käyttäjälle Sari Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *