Parviainen no 2

Ensimmäiset Parviaiset Laitasaaressa

Ranta-Parviainen Kari-Matti Piilahti on kirjoittanut Parviaisten suku 1 -kirjassa muiden muassa Laitasaaren Parviaisista. Suurin osa allaolevista tiedoista 1700-luvun alkuvuosikymmeniin saakka on peräisin ko. kirjasta, Kari-Matin luvalla. Talon varhaisimpien aikojen tarkennukset on tehnyt Sari Heimonen. 1

Parviaiset ovat lähtöisin Savosta. Suvun alkukotina pidetään Savossa sijaitsevaa Soisalon saarta, jossa Parviaisia asui jo 1500-luvun puolivälissä. Sieltä Parviaiset levisivät mm. Kainuuseen. 1500-luvun lopulla Parviaisia on mm. Melalahdessa ja Utajärvellä, 1600-luvulla myös Sotkamossa ja Lentualla. 2

Ensimmäinen maininta Parviaisesta Laitasaaressa on vuoden 1568 kymmenysluettelossa, jossa mainitaan uudistilallinen Heikki Parviaisen (Hendrich Parhuainen) talo. Maakirjoihin hänen talonsa kirjattiin ensikertaa vuonna 1580, jolloin hänen tilansa koko oli 3 panninalaa. Heikin veljiä tai poikia, jotka molemmat mainitaan talollisina 1580- ja 1590-luvuilla ovat Hemminki ja Juho Parviainen. Heidän talonsa saattoivat sijaita Muhoskylän puolella, sillä sitä ei vielä tuolloin oltu erotettu.

Venäläiset polttivat Heikin talon vuonna 1590. Seuravana vuonna hän kuitenkin maksoi kymmenykset tilaltaan (siis vuodelta 1590) ja samana vuonna maksoi kymmenyksensä Paavali Parviainen. Vuonna 1592 Heikin talo jälleen poltettiin, mutta kymmenyksensä hän hoiti seuravana vuonnakin. Hänen ja Paavalin talot eivät näy muutamiin vuosiin kymmenysluetteloissa tämän jälkeen, ilmeisesti tuho oli niin mittava. Vuonna 1594 he maksoivat jälleen kymmenykset. Vuonna 1599 maksoi kymmenykset Olli Parviainen. Talo mainitaan autiona vuoden 1607 maakirjassa, ja samassa maakirjassa pystyssä oli myös Paavali Parviaisen tila 1/4 mtl Holapan myöh. Wilmin naapurissa. Heikin tila otettiin uudestaan verolle vuonna 1612, mutta oli edelleen autiotilojen luettelossa vuonna 1623. Saiko talo myöhemmin toisen nimen vai hävisikö se kokonaan, on vielä selvittämättä.

Vuoden 1629 käräjillä tuomittiin oulunsuulainen Esko Simonpoika saamaan Heikki Parviaisen tilan, minkä Eskon veli Jaakko oli laittomasti myynyt Yrjänä Heikinpojalle. Esko oli käräjäkirjan mukaan tilan laillinen perijä. 3

Toista sataa vuotta Olli Parviaisen sukua

Ranta-Parviainen Vuoden 1600 maakirjassa mainitaan (oletettavasti) toinen Parviaisen talo, jota isännöi Olli Parviainen. Ollihan maksoi jo vuonna 1599 kymmenykset tilastaan, eli hän oli viimeistään 1598 ollut tilaansa viljelemässä. Olli saattoi olla Heikin poika, mutta siitä ei ole varmuutta. Seuraava isäntä oli hänen poikansa Paavo Ollinpoika (Påuel Paruia). Tilan veroluku oli vuonna 1607 ¼ ja vuodesta 1608 lähtien ½. Tilan varallisuudesta kertoo vuonna 1627 laadittu luettelo, jonka mukaan Parviaisessa oli tuolloin yksi hevonen, yksi härkä, kuusi nautaa, viisi lammasta, kolme karitsaa ja sika. Vuoden 1632 talvikäräjillä Paavo Ollinpoika voitti kiistan Marjamaan oja -nimisestä niitystä.

Powell Parvia tuomittiin saamaan Jakob Pikkaraiselta Marjamaan ojalla sijaitsevan niityn, 2 suovaa heiniä, josta pitkään valitettu, Jakob ei koskaan halunnut tulla oikeuteen ja hänen isänsä hakannut tervaksia laittomasti. 4

Veroluku kasvoi ja talo köyhtyi

Olli Paavonpoika (s. n. 1610), joka oli merkitty nihdiksi 1620-luvun lopun ruodutusluetteloissa, ei joutunut armeijaan vaan otti talon isännyyden viimeistään 1640-luvun alussa. Tuossa vaiheessa talo oli jo köyhtynyt, sillä Parviaisessa oli sattunut tulipalo. Vahingon arvioksi oli summattu yhteensä 100 taaleria kuparirahaa ja Parviainen ei pystynyt maksamaan veroja kruunulle. Maaherra Melcher Wernstedt myönsi ”armollisen kuningattaren puolesta” Parviaiselle kahden vuoden verovapauden. 5

Vuonna 1641 karjaa oli aiempaa vähemmän: orihevonen, kaksi lypsylehmää, hieho, vasikka, kaksi lammasta ja karitsa. Vuoden 1644 autioluettelon mukaan talo oli jo rutiköyhä ja vapautettu paloavusta. Tilan veroluku oli sekin noussut viimeistään 1640-luvun alussa ¾ manttaaliin.

Tammikuussa 1639 Jaakko Pikkarainen tuomittiin maksamaan kolme markkaa Ollille aiheutettuaan vahinkoa tämän ruistynnyrille. Kolme vuotta myöhemmin Olli puolestaan tuomittiin muhoslaisen Riitta Paavontyttären pahoinpitelystä kuuden markan sakkoihin.

Seuraava isäntä oli oletettavasti edellisen poika Paavo Parviainen, joka astui remmiin 1660-luvun puolivälissä. Seuraavalla vuosikymmenellä myös vaimot aletaan mainita nimeltä henkikirjoissa ja emäntänä Parviaisessa oli Paavon vaimo Valpuri Heikintytär. Heillä oli useita lapsia:

  1. Anna – emännöi taloa isänsä jälkeen – Anna kihlautui Aappo Karhun kera, mutta hän ei suostunutkaan sitten miehelle vaimoksi; perin harvinaista tällainen kihlauksen purku tuohon aikaan
  2. Matti
  3. Heikki
  4. Olli
  5. Paavo (s. n. 1654, k. 8.11.1755 Kosusessa) – isännöi ensin Parviaista, muutti myöhemmin isännäksi Kosuseen no 10
  6. Kustaa (s. n. 1665) – puoliso Marketta, muuttivat Ähkyseen no 37
  7. Kaisa.

Mahdollisesti oli vielä poika Iisakki, joka asui myöhemmin Kempeleessä. Paavo-isä tuli niin vanhaksi, ettei hänestä tarvinnut maksaa henkiveroja, sillä vuoden 1680 läänintileissä taloa pitää hänen tyttärensä Anna. Poikien varttuessa isännyyden otti ensin Matti, sitten Heikki ja vuosisadan lopulla Paavo.

Vuonna 1669 Paavali Parviaisella oli mylly. Se on sijainnut Pekka Ollinpoika Ähkysen mailla. Myllystä on kirjoitettu Ähkysen kantatalosivulla. Käräjäkirjoissa sanotaan

Koska lautamiehet todistivat, että Isak Bertilsson yhdessä Pål Parviaisen kanssa ovat pystyttäneet myllyn virtaan Peer Olssonin vanhalle myllyn paikalle, mikä kuuluu hänen nautintaansa, määrättiin Östen Erikson ja Henrik Halonen, Matts Kinnunen ja Elias Määttä tarkastamaan. 6

ja myöhemmin vielä:

Elias Määttä oli laillisesti haastanut Pål Parviaisen Laitasaaresta vastaamaan Peer Olssonille vahingonteosta, minkä oli tehnyt hänen myllylleen, sai 3 mk sakkoa kun ei tullut paikalle. 7

Vuonna 1681 Paavo Ollinpoika Parviainen valitti käräjillä, koska 3/4 manttaalin tilukset käyvät hyvin vähäisiksi, ja pyysi saada tilaa 1/2 manttaaliksi. Tuolloin hänen kaksi poikaansa mainitaan otetuksi kruunun sotilaaksi, jonka vuoksi hänellä on verorästejä ja porvarinvelkaa. Parviaista neuvottiin hakemaan verohelpotuksia maaherralta 8

Jaakonpäivän tulipalo

Jaakonpäivänä heinäkuussa 1697 Parviaisia kohtasi taas ankara vastoinkäyminen, kun tuli tuhosi talon. Vahingot arvioitiin 300 kuparitaalariksi ja seuraavan vuoden talvikäräjillä Paavo Paavonpoika Parviaiselle myönnettiin tuolloin käytössä olleen ”palovakuutuksen” perusteella keskinäistä paloapua. Yleensä paloapua maksettiin manttaalien mukaan, mutta tässä tapauksessa kukin taloista määrättiin maksamaan Paavolle 12 kupariäyriä.

Paavo rakensi ilmeisesti uuden talon, sillä veroluetteloiden mukaan hän isännöi Parviaista ainakin vuoteen 1713 saakka. Myös sisarusten Vappu-äiti eli vielä vuosisadan vaihteessa, sillä hänet mainitaan Muhoksen vanhimmassa, vuonna 1699 aloitetussa rippikirjassa. Paavo ja hänen ensimmäinen vaimonsa Riitta Kukkonen (k. 1718) saivat kolme lasta, Valpurin, Annan jotka kuolivat pieninä ja Hannun (s. n. 1715). Toisen vaimonsa Liisa Heikintytär Perttusen (s. n. 1693) kanssa Paavo saa vielä kuusi lasta:

  1. Juho (kuollut pienenä)
  2. Heikki (s. n. 1718) – seuraava isäntä
  3. Olli (s. 29.8.1722)
  4. Liisa (kuollut pienenä)
  5. Jaakko (s. 16.3.1731)
  6. Paavo – siepattiin Venäjälle.

Paavo oli testamentannut 26.8.1751 omaisuutensa Heikki-pojalleen. 9 10

On mahdollista, että isonvihan aikana Parviaisen talo tuhottiin ja osa sen väestä tapettiin. Syksyllä 1714 yksi pojista, Paavo Paavonpoika, siepattiin monien muiden lasten tavoin ja vietiin Viipuriin ja Pietariin. 11 Venäläisten lapsivangeista kerrotaan Raimo Rannan artikkelissa.

Veljekset jättävät Parviaisen

Kempeleen Kokon talon asukkaina mainitaan vuonna 1699 Iisakki Paavonpoika Parviainen, jonka vaimo oli Maria Pertuntytär Kokko. On todennäköistä, että Iisakki oli Paavo Paavonpojan velipoika, mutta täyttä varmuutta siitä ei ole. Melko varmaa on kuitenkin se, että Paavon toinen veli Kustaa ja tämän vaimo Marketta muuttivat vuosisadan vaihteessa naapuritaloon eli Ähkyseen no 37. 12 Paavo Paavonpoika itse muutti perheineen ilmeisesti isonvihan jälkeen Oulujoen vastarannalle ja ryhtyi isännöimään Kosusen no 10 taloa. 13 Kuolleiden ja haudattujen luettelon mukaan Paavo olisi kuollut 8.11.1755 vanhuuteen 101-vuotiaana! 14

Uudet asukkaat Juorkunan Holapasta

Kyläläisiä kesällä Isonvihan jälkeen suku Parviaisen talossa vaihtui. 1720-luvun alussa isäntäpariksi tuli Pekka Tuomaanpoika Holappa (s. n. 1688, k. 25.10.1751) ja Dorde Tapanintytär (s. n. 1695, k. 1729, haud. 6.7.1729).

Myös Pekan veli Mikko Tuomaanpoika Holappa (s. n. 1683, k. 9.7.1762) ja tämän vaimo Kaisa Tapanintytär (s. n. 1699, k. 15.11.1759) asuivat talossa. Vaimojen patronyymistä voisi päätellä heidänkin olleen sisaruksia. Mikon ja Kaisan lapset olivat ainakin 15

  1. Mikko (s. 18.5.1722)
  2. Antti (s. 22.12.1724)
  3. Kaaperi (s. 10.2.1726)
  4. Kaarina (s. n. 1730, k. 18.5.1764) – puoliso Laitasaaressa 15.1.1754 Erkki Juhonpoika Laatikainen (s. n. 1732, k. 4.12.1759 Muhoksella). Saivat ainakin lapset Maria (s. 25.12.1756), Juho (s. 11.3.1759), Kaarina (s. 14.7.1754) ja Erkki (s. 24.6.1760, k. 15.4.1763) – eloon jääneet lapset jäivät täysorvoiksi hyvin pieninä ja Erkki syntyi isänsä kuoleman jälkeen. 16

Ei ole löytynyt kirjallista todistetta siitä, mistä Pekka ja Mikko Parviaiseen tulivat. Oletus on, että he olivat Juorkunassa asuneen Tuomas Antinpoika Holapan (s. n. 1654, k. 14.12.1737 Utajärvi Juorkuna) ja Juliaana Matintytär Keinäsen (s. n. 1655, k. 3.3.1733 Utajärvi Juorkuna) poikia. Patronyymin lisäksi oletus perustuu Muhoksen rippikirjoihin. Vuonna 1699 aloitetussa rippikirjassa Tuomaksella on mm. Pekka ja Mikko -nimiset pojat 17, mutta seuraavassa rippikirjassa heitä ei ole enää isänsä taloon merkitty. 18 Lisäksi Muhoksella melko harvinainen Juliaana-nimi annettiin myös Parviaisen Pekan tyttärelle ja pojantyttärelle. Juliaana oli Tuomas Holapan vaimon lisäksi myös heidän tyttärensä nimenä. Myöskin Mikko esiintyy vuonna 1722 nimettömän lapsensa kasteessa nimellä Michel Hålappa ell. Parvianen.

Nuorikko Pielisjärveltä

Pekka Tuomaanpoika ja Dorde saavat ainakin 7 lasta. Pekan lapsista Tuomas (s. 5.6.1722) 19 muutti 1741 Ängeslevälle ja avioitui Kaarina-nimisen naisen kanssa. He palasivat asumaan Parviaiseen noin vuoden 1759 kieppeillä, kunnes saivat oikeuden noin vuosien 1770 -71 aikana perustaa uudistilan Tuomaan kotitalon naapuriin. Suvun alkuperäisen nimen mukaan talo nimettiin Holapaksi ja myöhemmin se sai numeron 51. Myös Pekan tytär Marketta avioitui Ängeslevälle, puoliso 14.5.1741 Olli Säisä eli Vuoti. 20 21

Dorden kuoltua vuonna 1729 nuorimmainen lapsi on vain 1,5-vuotias. Kaisa sai varmaankin hoitaa myös kytynsä lapsia näiden ollessa pieniä. 22 Pekka Pekanpoika (s. n. 1725) oli tilan isäntänä isänsä veljen Mikon jälkeen. Pojista Antti (s. n. 1745) muutti Oulunsuuhun, samoin kuin tytär Elina (s. 3.4.1747).

Pekka Tuomaanpoika meni uusiin naimisiin 23.11.1735 Laitasaaressa. Hänen nuorikkonsa Elina Rekontytär Sormunen (s. n. 1710) oli kotoisin Pielisjärveltä, joka kuului tuolloin Käkisalmen lääniin. Hänen vanhempansa olivat mahdollisesti Pielisjärven Sokojärven kylässä asuneet Reko (Grels) Sormunen ja Katri Saarelainen, jotka sittemmin muuttivat Ilomantsiin. 23 Elina oli tullut piiaksi ensin Vimparin Erkin taloon Sotkajärven kylään, 24 mutta siirtynyt myöhemmin Laitasaaren Inkalaan no 38, Parviaisen naapuritaloon. Elinalle ja Pekalle syntyi ainakin kolme lasta. 25 26

  1. Kaarina (s. 8.1.1737)
  2. Juho (s. 10.12.1738) – puoliso 22.5.1769 Kaisa Heikintytär Viittanen (s. n. 1743) jonka isä oli ilmeisesti Tyrnävän Ängeslevältä ja veli eleli vävynä Holapassa no 51
  3. Elina (s. 4.8.1747).

Mikko Tuomaanpojasta ja Kaisasta tuli Pekan jälkeen seuraava Parviaisen isäntäpari. Mikko on merkitty henkikirjoissa talolliseksi jo paljon ennen kuin Pekka kuoli vuonna 1751. 27 28 29 30 Kaisa kuoli vuonna 1759 ja Mikko 1762. 31 32.

Lujatahtoinen Valpuri emäntänä

Rippijuhlatko kyseessä? Mikon veljenpoika Pekka Pekanpoika oli seuraava Parviaisen isäntä. 33 Hän nai Valpuri Iisakintytär Heikuran (s. n. 1727, k. 22.10.1807 Parviaisessa) vuonna 1749. Hänen vanhempansa olivat Paltamosta muuttanut Iisakki Pohjalainen (myöh Heikura, s. n. 1686) ja Lastikka (s. n. 1688). 34 35 Pekka ja Valpuri saivat 12 lasta 36 37

  1. Pekka (s. 7.7.1750, k. 27.6.1808)
  2. Valpuri (s. 1.2.1752, k. 10.2.1806)
  3. Juliaana (s. 18.10.1754)
  4. Lastikka (s. 1756, k. 1.12.1792)
  5. Tuomas (s. 25.12.1757) – puoliso Riitta Paavontytär Siekkinen (s. 22.4.1772 Siekkinen no 52), jäivät asumaan taloon syytinkisopimuksella, lapseton pariskunta ja vaimo sokea 38 39
  6. Iisakki (s. 1758)
  7. Mikko (s. 25.11.1759, k. 9.3.1809) – puoliso Oulusta Saara Liisa Scroderus (s. 1777) – leski myi tilan osansa Matti Laukalle joka myi sen vajaan vuoden päästä uudelle isännälle Olli Perttuselle
  8. Marketta (s. 16.3.1762) – puoliso 8.8.1802 leski Heikki Hangaslaita Hangaskankaanlaidasta no 59
  9. Juho (s. 15.11.1764)
  10. Dorde (s. 16.2.1766, k. 4.3.1806 Parviaisessa) – puoliso 4.4.1804 laitasaarelainen renki Olli Ollinpoika Perttunen (s. 17.12.1773, k. 9.2.1823) – seuraava isäntäpari
  11. Tapani (s. 2.9.1768, k. 14.5.1808 Parviaisessa) – puoliso Tyrnävältä Aune Mällinen (s. 4.1.1773).

Pekan kuollessa vuonna 1771 talon vanhin poika oli yli 20-vuotias. 40 Vappu ei kuitenkaan luovuttanut talon isännyyttä lapsilleen. Hänen kanssaan samassa taloudessa eli ainakin neljä naimatonta poikaa Pekka, Iisakki, Tuomas ja Mikko, tytär Valpuri sekä lankomies Juho Pekanpoika (s. 1738) ja tämän vaimo Kaisa Heikintytär Viittanen. Juho Pekanpoika ja Kaisa olivat myöhemmin tilan torppareina.

Pekka Pekanpojan perukirjakin tehtiin vasta 17 vuotta tämän kuoleman jälkeen:

13.5.1788 Parviaisen tilalla 2 Laitasaaressa Pehr Pehrinpoika Parviainen, joka kuoli 17 vuotta sitten toukokuussa. Jäi leski Walborg Heikura ja 9 lasta. Pehr, Isaac, Thomas, Michel, Staffan, Walborg, Scholastica, Margaretha ja Dorotea. Staffanin ja tytärten holhoojaksi lasten serkku Erik Koistinen. Toiseksi holhoojaksi Henrik Kontu. 41

Vapun ote Parviaisen talon avaimista heltisi vasta kuolinvuoteella, vuonna 1807. 42 43 44 45 46 Hänen kuoltuaan talon isännyys ei syystä tai toisesta siirtynyt yhdellekään hänen pojistaan, vaan isännäksi tuli vävy Olli Ollinpoika Perttunen (s. 1773). Hänen vanhempansa olivat itsellinen Olli Heikinpoika Perttunen (s. n. 1730) ja Marketta (s. n. 1740). 47

Perttusen sukua Parviaisessa

Nuoria miehiä Laitasaaresta Vuoden 1794 rippikirjassa kerrotaan, että Olli Perttusella (s. 1773) olisi Liisa-niminen vaimo ja että kyseessä olisi noin vuonna 1765 syntynyt Liisa Perttunen. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, sillä ko. Liisa oli todennäköisesti Ollin sisar, joka avioitui sotkajärvisen Olli Pelkosen (s. 14.5.1764) kanssa – rippikirjassa lukee Liisan yläpuolella, mies Olli Pelkonen viittaus kirjan sivuun 243. He saivat tytär Kaarinan (s. 23.5.1800) – Liisa kuoli pari päivää tyttärensä syntymän jälkeen. 48 Renki Olli Perttunen avioitui vuonna 1804 edellisen isännän tyttären Dorde Pekantytär Parviaisen (s. 1766) kanssa. Vaimo kuoli vajaat kaksi vuotta häidensä jälkeen lapsettomana.

Näin ilmeisesti vävynä Olli sai Parviaisen isännyyden. Olli Perttunen, jolle kirjattiin talon nimi Parviainen vihittäessä Oulussa, nai toisen vaimonsa 3.1.1807, Marketta Heikintyttären Bisin (o.s. Härmä, s. 15.11.1774, k. 3.2.1830 Parviaisessa). 49 Marketta oli Oulunsuun Maikkulaan asettuneen talollisen Heikki Härmän eli Maikkulan (s. n. 1726) ja Marketan (s. n. 1738) tytär. 50 Marketan ensimmäinen mies, Juho Juhonpoika Bisi (s. 4.8.1773), oli kuollut vuonna 1804 ennen heidän toisen tyttärensä syntymää. 51 Ollille ja Marketalle syntyi neljä lasta, joista kolme eli aikuiseksi. 52

  1. Valpuri (s. n. 1805) – puoliso 4.10.1825 Temmeksellä Juho Kaaperi Remes (alk. Korkala, s. 8.4.1799 Temmes, k. 12.4.1827 Laitasaaressa torpparina)
  2. Juho (s. 14.11.1807) – puoliso Maria Heikintytär Päätalo (s. 7.3.1804 Oulunsuu Päätalo no 93)
  3. Olli (s. 7.1.1813, k. 12.6.1813)
  4. Olli (s. 12.10.1814, k. 22.3.1859) – asui Parviaisessa.

Ollin ja Marketan perheessä asui myös Marketan edellisestä avioliitosta syntynyt tytär Kaarina (s. 3.2.1796). Kaarina sai myöhemmin aviottoman lapsen Heikin (s. 10.12.1821). Kaarina muutti vuonna 1825 Tyrnävälle ja kuoli 1835. Heikki jäi asumaan Parvaiseen. Parviaisen talon väkimäärä oli vähimmillään 1810-luvulla; lapset ja palvelusväki mukaan lukien asukkaita oli alle 10. 53 54 55 Olli Ollinpoika kuoli vuonna 1823. 56 57

Lapsettoman syytinkiläispariskunta Tuomas Pekanpoika Parviaisen ja vaimonsa Riitan perheessä asui Tuomaan veljen, jo edesmenneen Mikko Pekanpojan lapset Dorde (s. 17.12.1801) ja Juho Petteri (s. 21.6.1805). Aikuistuttuaan he lähtivät Parviaisesta. Tuomas asui talossa syytinkiläisenä vuoteen 1838 saakka, jolloin hän kuoli. Hänen leskensä Riitta eli talossa syytinkisopimuksen turvin, kunnes kuolo korjasi hänetkin vuonna 1846. 58 59

Vuonna 1825 tilalle tuli Temmekseltä vävyksi Juho Kaaperi Remes ja Valpuri Ollintyttären puolisoksi. He saivat ainakin kaksi lasta Eeva (s. 15.7.1826) ja Olli (s. 20.9.1927), mutta näyttävät muuttaneen Tyrnävälle vuonna 1827. 60

Jakautuminen Ranta- ja Kangas-Parviaiseksi

1820-luvulla Parviaisessa asuttiin jo kahdessa savussa. 61 Kangas-Parviaiseksi aikanaan jaettava talo rakennettiin todennäköisesti noin 1822, kun Parviaiseen tulee kanssa-asukkaaksi Matti Antinpoika Pöytäkangas (s. 23.1.1791 Pöytäkangas no 68) yhdessä vaimonsa Maria Heikintytär Perttusen (s. 14.10.1796 Yrjänä no 29) kanssa. Vaikka Parviaista ei virallisesti halottu ennenkuin paljon myöhemmin, kerrotaan Kangas-Parviaisen varhemmistakin vaiheista selkeyden vuoksi erillisellä sivulla. Tällä sivulla jatketaan Ranta-Parviaisena myöhemmin tunnetun talon ja sen asukkaiden vaiheiden seuraamista.

Veljekset Ranta-Parviaisessa

Alakankaan pihalla Olli Ollinpoika Perttusen (s. 1773) leski Marketta Heikintytär (s. 1774) piti hallussaan toisen Parviaisen savun, kunnes kuoli vuonna 1830. 62 Hänen vanhin poikansa Juho (s. 1807) merkittiin kanssa-asujaksi vasta hänen jälkeensä. 63 64 65 66 Aiemmin Juho oli majaillut jonkin aikaa vaimonsa, Maria Heikintyttären kotitilalla Oulunsuun Päätalossa no 93. Marian vanhemmat olivat sotilaan poika Heikki Antinpoika Lehrbäck (s. 24.12.1775 Oulunsuu) ja Maria Juhontytär Kesti (eli Laukkala, s. 23.4.1782 Heljä no 41). 67 Rippikirjan mukaan Juho omisti osan toisesta talosta eli Mäkelästä no 19 ja sinne he muuttivatkin vuonna 1840, josta sittemmin muuttivat Ouluun vuonna 1843. Juho ja Maria saivat Parviaisessa viisi tytärtä, joista ainakin kaksi kuoli pienenä 68

  1. Maria Reeta (s. 1.6.1830)
  2. Liisa (s. 3.1.1832, k. 31.1.1833 )
  3. Valpuri (s. 27.11.1833, k. 30.4.1835)
  4. Anna Liisa (s. 23.9.1835)
  5. Valpuri (s. 26.7.1838).

Juho Ollinpojan veli Olli (s. 1814) asui myös Parviaisessa, ensin samassa taloudessa veljensä kanssa, sitten itsellisenä ja viimein, ilmeisesti veljensä poismuuton jälkeen, kanssa-asujana. 65 66 71 72 Rippikirjoissa häntä luonnehditaan yksinkertaiseksi (enfaldig) ja ymmärtämättömäksi (svag till förstånden). 73 Ilmeisesti sillä ei viitata suoranaiseen älyn heikkouteen vaan kiinnostuksen puutteeseen kirkossa käyntiä ja hengellisiä asioita kohtaan. Olli Ollinpoika nai vuoden 1836 viimeisenä päivänä naapuritalosta Hyrkistä no 12 Maria Jaakontytär Rahkon (s. 4.2.1816, k. 1905). 74 Marian vanhemmat olivat Jaakko Jaakonpoika Rahko (s. 16.10.1769) ja Anna Heikintytär Honkalanoja (s. 17.11.1778). 75 Ollille ja Marialle syntyy ainakin 11 lasta Parviaisessa [1 Muhos rk 1840-1846, s. 175] 76

  1. Marketta (s. 20.4.1837) – puoliso Erkki Pentinpoika Huovinen (s. 29.2.1834) Kuhmosta, asuivat torppareina Parviaisessa
  2. Anna (s. 13.8.1839)
  3. Juho (s. 22.11.1841)
  4. Maria (s. 20.9.1843) – puoliso 20.8.187 Antti Iisakinpoika Paakkonen (s. 24.1.1845) Limingasta, torppareina Yrjänässä no 29
  5. Liisa (s. 21.12.1845)
  6. Kaarina (s. 28.5.1847)
  7. Johanna Fredrika (s. 21.3.1849)
  8. Olli (s. 4.2.1851) – seuraava isäntä isänsä jälkeen, puoliso 25.5.1873 Riitta Juhontytär Tuohino (s. 18.2.1840 Tuohino no 71)
  9. Riitta (s. 20.12.1853, k. elokuussa 1857 Parviaisessa)
  10. Jaakko (s. 28.2.1856, k. 1856 Parviaisessa)
  11. Valpuri (s. 27.1.1857) – puoliso 13.9.1880 Juho August Putaala Onterosta no 60.

Itsellisiä ja torppareita

Ensimmäinen merkintä itsellisistä Parviaisessa on vuodelta 1776, jolloin Pyhänsivulta tullut Heikki Antinpoika Kutilainen (s. 22.6.1735) asuu vaimonsa Riitta Heikintytär Inkalan (s. 20.12.1733 Inkala no 38) kanssa Parviaisen tiluksilla sijaitsevassa mökissä. 77 78

Vuoden 1840 henkikirjassa on talon mailla kolme mökkiä, joissa yhdessä asuu leskimies Juho Heikinpoika Maikkula (s. 28.3.1779). 79 Juho saattoi toki asua mökissään jo aiemminkin, mutta ainakin 1820-luvun rippikirjamerkinnän mukaan hän ”vaeltaa ympäriinsä” (vandrar i kring). 80 Myöskään vuoden 1850 henkikirjassa Juhoa ei näy. 81 82 Viimeiset vuotensa Juho kuitenkin asui mökissään Parviaisenkankaalla. 83 Hän kuoli vuonna 1860. 84

Toinen pitempään Parviaisen mailla asustanut oli niittyvahti Jaakko Kaisanpoika Junni (s. 18.5.1807). Jaakko muutti toisen vaimonsa Maria Perttusen (s. 30.6.1803) kanssa Oulunsuusta Laitasaareen vuonna 1844. 85 86 He asettuivat pian Parviaisen talon maille, missä asuivat ensin mäkitupalaisina. 87 88 89 1860-luvulla he vuokrasivat maata Parviaisesta ja ryhtyvät torppareiksi. 90 91 92 Maria kuoli vuonna 1874 ja Jaakko 1877. 93

Alakankaan Jussin ja Annan perhe Junnin torpan paikka selvisi, kun Anja Peiponen (o.s. Alakangas, s. 20.2.1929) kertoi, että Junninojan suussa, joen alavirran puolella, on Junnilana tunnettu kukkula. Anja oli kuullut isältään Juho Olavi Alakankaalta, että kukkulan pohjoisrinteessä oli ollut Junnin Eeran torppa. Kun Juho osti Kinnulan mailla olevan Piilola-nimisen torpan, hän sai purkaa Eeran torpan. Hän rakensi purkuhirsistä Piilolaan mökin perheelleen noin vuonna 1923. 94

Seuraavat polvet Perttusia

Olli Ollinpoika Parviainen (s. 1814) kuoli vuonna 1859. Kun Kangas-Parviaisen isäntä, Matti Matinpoika Parviainenkin (s. 1833) kuoli pari vuotta myöhemmin, Ollin leski Maria osti ilmeisesti Matin perikunnalta Parviaisen toisenkin puolikkaan 95 96 mutta myi sen 1870-luvun alussa Aappo Heikinpoika Kullbergille (s. 24.6.1826). 97

Ranta-Parviaiseen jäi isännäksi Ollin ja Marian nuorimmainen poika Olli (s. 1851). Muut Ollin ja Marian lapset muuttivat pois talosta, lukuunottamatta yhtä tyttäristä – Marketta (s. 1837) jäi asumaan yhtä Parviaisen torppaa miehensä Erkki Huovisen kanssa. 98

Olli Ollinpoika nai vuonna 1873 Riitta Tuohinon (s. 1840). 99 Riitta oli Juhani Jaakonpoika Tuohinon (s. 1.5.1801) ja Reeta Liisa Kaaperintytär Roinisen (s. 2.1.1806) tytär ja syntynyt Tuohinossa no 71. 100 Hän kuitenkin asui ennen naimisiin menoaan veljensä Kaaperi Juhaninpoika Tuohinon ja tämän perheen kanssa Vänttilässä no 61, parin virstan päässä Ranta-Parviaisesta. 101 102 103 104

Aappo ja Maria Alakangas, 1. vaimo Olli ja Riitta saivat neljä lasta

  1. Maria Liisa (s. 13.1873) – puoliso 11.12.1892 Aappo Heikinpoika Käärmekangas (alk. Inkala, myöh. Alakangas, s. 20.12.1869), talon vävy Käärmekankaasta no 69
  2. Anna Sofia (s. 31.1.1876)
  3. Riitta Kaisa (s. 4.9.1878, k. lapsena 7.3.1881)
  4. Olli (s. 23.9.1881, k. 1921) – puoliso Olga Emilia Pirttikoski (s. 6.5.1879 Oulunsuu).

Aappo Käärmekangas tuli taloon vävyksi naituaan talon tyttären Maria Liisan. Muhoksen kappalainen Erkki Pesonen (s. 30.4.1856) vihki parin kappalaisen virkatalossa eli Viinikassa no 33. 105 Maria ja Aappo asuivat Ranta-Parviaisesta erotetussa mökissä, joka jäi Päivärinteen sairaalan alueelle. Heidän sukunimekseen tuli myöhemmin Alakangas. 106 107

1900-luvun vaiheita

Ollin äiti Maria Jaakontytär asusti poikansa perheen kanssa Ranta-Parviaisessa, kunnes kuoli vuonna 1905 kunnioitettavassa 89 vuoden iässä. 108 109 110

Kalle Parviainen Ollin ja Riitan pojalla Ollilla ja hänen vaimollaan Olgalla oli kolme lasta Kaarlo Olavi (Kalle, s. 11.8.1913), Väinö Matias (Matti, s. 10.8.1914) ja Eeva Elina (s. 1920). Olli -isä kuoli vuonna 1921.

Suomen Maatilat -kirja vuodelta 1933 kertoo Olga Parviaisen tuolloin emännöimästä Ranta-Parviaisesta:

Omistaja v:sta 1921 O. Parviaisen perikunta, pääosakkaana leskiemäntä Olga Parviainen (o.s. Pirttikoski). Ollut isäntä-vainajan suvulla 3 sukupolvea. Erotettu 2 mäkitupa-aluetta, yht. 2 ha. Pinta-ala 609 ha, josta peltoa 29,5, luonnonniittyä 1,5, metsämaata 149 ja joutomaata 429 ha. Pellot osaksi etelään viettäviä ja osaksi tasaisia savi- ja suomultamaita. Vapaa viljelys. V. 1930 oli 1 ha ruista, 1,5 kauraa, 0,5 ohraa, 0,25 sekaviljaa, 0,35 perunaa, 0,1 juurikasveja, 22,8 heinää, 1 kesantoa ja 2 ha laidunta. Talouskeskus viljelysten reunassa, paikallistien varrella, Oulujoen rannalla. Navetassa vesijohto. Kotieläimiä: 2 hevosta, 11 lehmää, 1 sonni, 1 sika, 8 lammasta ja 10 kanaa. Lampaat maatiaisrotua. Myydään maitoa Laitasaaren osuusmeijeriin. Mäntymetsä. Sähkövalo Oulusta. Käyttövoimana höyrykone, johon on osuus. 111

Matti Ollinpoika meni naimisiin Vieno Orvokki Huovisen (ent. Yrjämä, s. 1924 Muhos) kanssa. He asuivat Ranta-Parviaisessa yhdessä Matin veljen Kallen kanssa. Matin kuoltua Vieno avioitui Väinö Aatami Antinpoika Tomperin kanssa. Väinön vanhemmat asuivat Isomäätästä no 16 lohkotussa Lohelan mäkituvassa. Suuri Maatilakirja vuodelta 1968 kertoo, että Ranta-Parviaisen tilan omistavat Kalle Parviainen, Väinö Tomperi ja tämän puoliso Vieno Huovinen.

Tila on suvulla neljännessä polvessa. Aikaisempi isäntä oli Olli Parviainen ja edellisen perikunta vuosina 1921-1951. Tila sijaitsee Laitasaaren kylässä 11 km kirkolta Oulu-Kajaani tien varrella Oulujoen pohjoisrannalla peltoaukeaman reunassa. Kokonaispinta-ala on 555 ha, josta metsää 530 ha ja peltoa 24 ha. Hirsinen päärakennus on 1800-luvulta sisältää 3 huonetta. Betoninen karjarakennus on vuodelta 1962 käsittää navetan, keittiön, tallin ja ylhäällä 3 asuinhuonetta. Tilalla on traktori, puimakone ja hevonen. Savimultamaissa viljellään rehuksi kauraa, ohraa, ruista, heinää, vehnää ja perunaa. Sekametsään on istutettu mäntyä 1 ha ja kylvetty 1 ha. Tarpeelliset hakkuut on suoritettu. Sk-karjaan kuuluu 9 lypsävää ja 6 nuorta. 112

Vuoteen 1950 mennessä Parviaisesta jaetut tilat

Kangastoivola Kangas-Toivola 2:4 asukkaana Johan Aleksanteri Jaakonpoika Holappa (Santeri, s. 23.9.1900 Holappa no 51), puoliso Impi Katariina Kostamo (ent. Pitkäaho, s. 21.4.1910 Kiiminki) sekä lapset.

Mäkikangas 2:8 Heikki Mäkelä ja puolisonsa Selma Katariina Määttä (s. 19.9.1886 Kuusamo) ja heidän lapsensa. Heikki Mäkelä osti Mäkikangas-nimisen tilan Jaakko ja Anna Parviaiselta, ensimmäinen lainhuuto 18.2.1928.

Päivärinne IV 2:11 Mäkitupalaisena 1920-luvun lopulta lähtien Jaakko Heikinpoika Holappa (s. 5.9.1888 Holappa no 51), vaimo Anna Reeta Sutinen (s. 9.6.1899 Puolanka). 1950-luvulla tilalle on kirjattuna pariskunnan lapsia. Jäätyään leskeksi Anna avioitui Oskari Pikkaraisen (s. 14.8.1899) kanssa.

Alakangas 2: 12 ilmeisesti mäkitupa – Aappo Alakangas (ent. Käärmekangas, s. 1869, k. 25.12.1944), 2. puoliso Hilda Valpuri Juhontytär Moilanen (s. 6.1.1894 Muhos, k. 24.4.1982). Aapon lapset 1. aviosta Johan Olof (s. 1893), Aappo (s. 4.5.1895), Tyyni Elviira (s. 1902) ja Väinö Jalmari (s. 1907). Aappo (Abraham) Alakangas osti Olli Parviaisen perikunnalta Alakangas-nimisen tilan, ensimmäinen lainhuuto 20.1.1930. Vuonna 1938 pariskunta asui uudessa kodissaan Onnelassa no 51:10 – mäkituvan alue jäi parantolalle.

Kangastoivolan väkeä Päivärinne 2:13 Päivärinteen parantolan henkilökunta; lue artikkeli tästä. Aappo ja Hilda Alakangas sekä Kaarlo, Väinö, Eeva ja Olga Parviainen myivät maa-alueet Päivärinteen parantolalle, ensimmäinen lainhuuto oli 11.9.1931.

Parviainen 2:14 Olli Parviaisen leski Olga Pirttikoski lapsineen.

Jaakonaho 2:15 Omistaja Onterosta no 60 Yrjö Matti Mäkelä

Mäntymäki 2:17 Suorsa

Kangas 2:18 kauppias Hanna Greus (s. 5.3.1897 Revonlahti). Hanna Greus osti Kaarlo ja Olga Ohtoselta Kangas-Parviaisesta maakappaleen kauppaansa varten, ensimmäinen lainhuuto 14.1.1931. Ohtoset olivat hankkineet maat Antti Aleksanteri Parviaiselta edellisenä vuonna. Lue lisää Hannankaupasta

Männikkö 2:20 Veikkolaiset ja Iivarit 113

– Jaana Hietala, Sari Heimonen, lisätietoja Leena Välitalo, Anja Peiponen ja Solja Holappa, käräjäkirjakäännökset Ritva Nygren

  1. Piilahti, Kari-Matti, 1999. Parviaisten suku 1 Kaksi uskontoa, monta maakuntaa. Parviaisten vaiheita 1500-luvulta 1700-luvun alkupuolelle. ss. 207-210.
  2. Läntinen, Aarre. 1994. Kainuun talonpoikaissuvut 1554-1713, SSS:n vuosikirja 44, s. 108
  3. Käräjät 30.1.1629, s. 81v 
  4. Käräjät 25.1.1632
  5. Läänintilit 1642, 9113, s.236
  6. Käräjät 19.-21.7.1669, s. 319 (109)
  7. Käräjät 19.-23.2.1669. s. 294 (68)
  8. Käräjät 26-28.7.1681, s. 751
  9. Muhos rk 1699-1722
  10. Paavo Kosusen l. Parviaisen perukirja 26.4.1756
  11. Pohjanmaan läänin asiakirjoja 1719
  12. Muhos rk 1699-1722
  13. Muhos rk 1699-1722
  14. Muhos kl 1753-70
  15. Muhos rk 1699-1722
  16. Muhos rk 1757-1763
  17. Muhos rk 1699-1722
  18. Muhos rk 1723-32
  19. Muhos sl 1722-32
  20. Muhos rk 1764-1770
  21. Muhos rk 1757-1763
  22. Muhos rk 1723-32
  23. Pielisjärvi rk 1723-45
  24. Muhos rk 1723-32
  25. Muhos rk 1733-40
  26. Muhos rk 1741-49
  27. Pohjanmaa hk 1746
  28. Pohjanmaa hk 1749
  29. Muhos kl 1738-52
  30. Muhos rk 1751-59
  31. Muhos kl 1753-70
  32. Muhos kl 1753-70
  33. Pohjanmaa hk 1763
  34. Muhos sl 1722-32
  35. Muhos rk 1723-32
  36. Muhos rk 1757-63
  37. Muhos rk 1764-70
  38. Oulun lääni hk 1830
  39. Muhos rk 1771-77 s. 260
  40. Muhos rk 1771-77
  41. Veli Holapan ja Lea Holman perukirja-sivusto
  42. Muhos rk 1778-1780
  43. Muhos rk 1781-86
  44. Muhos rk 1786-92
  45. Muhos rk 1794-1801
  46. Muhos rk 1802-11
  47. Muhos rk 1812-18
  48. Muhos rk 1794-1801
  49. Oulu vl 1792-1854
  50. Oulu rk 1778-84
  51. Oulujoki rk 1804-10
  52. Muhos rk 1812-18
  53. Oulun lääni hk 1810
  54. Oulun lääni hk 1815
  55. Oulun lääni hk 1820
  56. Muhos rk 1812-1818, s. 74
  57. Muhos kl 1781-1826
  58. Muhos rk 1833-39
  59. Muhos rk 1819-26
  60. Muhos rk 1826-1832, s. 313
  61. Oulun lääni hk 1825
  62. Muhos kl 1827-83
  63. Muhos hk 1835
  64. Muhos rk 1833-39
  65. Oulun lääni hk 1840
  66. Oulun lääni hk 1845
  67. Oulujoki rk 1825-34
  68. Muhos rk 1833-39, s. 166
  69. Oulun lääni hk 1840
  70. Oulun lääni hk 1845
  71. Oulun lääni hk 1850
  72. Oulun lääni hk 1850
  73. Muhos rk 1826-32
  74. Muhos rk 1833-39
  75. Muhos rk 1833-39
  76. Muhos rk 1847-1853, s. 180
  77. Oulun lääni hk 1776, s. 160
  78. Muhos rk 1778-1780
  79. Oulun lääni hk 1840
  80. Muhos rk 1819-26
  81. Oulun lääni hk 1845
  82. Oulun lääni hk 1850
  83. Oulun lääni hk 1855
  84. Muhos rk 1853-62
  85. Oulujoki rk 1825-34
  86. Oulujoki rk 1844-50
  87. Oulun lääni hk 1850
  88. Oulun lääni hk 1855
  89. Oulun lääni hk 1860
  90. Oulun lääni hk 1865
  91. Oulun lääni hk 1870
  92. Oulun lääni hk 1875
  93. Muhos rk 1762-71
  94. Anja Peiposen haastattelu 4.4.2012
  95. Muhos rk 1862-71
  96. Oulun lääni hk 1865
  97. Muhos rk 1862-71
  98. Muhos rk 1881-90 s. 124
  99. Muhos rk 1862-71, s. 84
  100. Muhos rk 1847-52
  101. Muhos rk 1862-71, s. 324
  102. Oulun lääni hk 1875
  103. Muhos rk 1881-90, s. 122
  104. Muhos rk 1891-1901, s. 130
  105. Muhos vl 1891-1901, s. 8
  106. Anja Peiposen haastattelu 4.4.2012
  107. Oulun lääni hk 1885, s. 267
  108. Muhos kl 1891-1908, s. 96
  109. Oulun lääni hk 1905, s. 419
  110. Oulun lääni hk 1910, s. 282
  111. Suomen maatilat: tietokirja maamme keskikokoisista ja suurista maatiloista V: Oulun ja Vaasan läänit, 1933
  112. Suuri Maatilakirja VII, s. 289
  113. Laitasaaren asukasluettelo, 2003

Vastaus kohteessa Parviainen no 2

  1. Pentti Lohela sanoo:

    Parviaisen sukukirjassa Ne niemet ja vaarat sivulla 102 viitataan siihen mahdollisuuteen että kun viholliset poltti v 1590 Heikki Parviaisen talon. Hän olisi myöhemmin kirkonkirjoissa esiintyvä Iijoen Parviaisten 1. asukas.
    ( J Vahtola )

    – Kyllä tuo polttaminen näkyy selvästi katsomissani vanhoissa asiakirjoissa. Heikki kuitenkin maksaa kymmenyksiä tuhojen jälkeekin. En sitten lähtenyt selvittämään mitä Heikille tapahtui, voi olla ja voi olla olemattakin Iijoen Parviaisen ensimmäinen asukas :) – Sari

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *