Hakkarila no 25

Hakkarila

Sotilasvirkatalo eli puustelli

Ruotujakolaitos, sen aikainen armeija, perustettiin vuonna 1682 Kaarle XI:n ollessa Ruotsin – ja samalla Suomen – kuningas. Sotilasvirkatalot perustettiin ruotujakolaitoksen myötä ja ne olivat kruunun omistamia virkataloja, joita ei voinut luovuttaa yksityiseen omistukseen. Entinen kruununtila voitiin ottaa sotilasvirkataloksi – näin näyttäisi Hakkarilakin muuttuneen Pohjanmaan jalkaväkirykmentin Kemin komppanian lippumiehen (förare, aliupseeri) virkataloksi eli puustelliksi. Sotilasvirkatalot oli liitetty tiettyyn tehtävään tai vakanssiin armeijan organisatiossa. Sotilasvirkatalon haltija oli upseeri tai aliupseeri, joka ko. tehtävään oli määrätty.

Lippumies piti huolta komppanian lipusta. Hänen paikkansa marssilla oli komppanian vänrikin perässä. Lippumiehen kaatuessa tai sairastuessa vänrikki huolehti lipusta. Lippumiehen tehtäviin kuului myös sairaista huolehtiminen ja lääkitseminen välskärin antamien ohjeiden mukaisesti.

Lampuoti oli eräänlainen vuokraviljelijä, jolla ei ollut tilaan mitään muita oikeuksia kuin tekemänsä vuokrasopimus. Talon haltijan (upseeri/aliupseeri) lähtiessä sotaan tai työkomennuksille, jäi lampuoti viljelemään maita. Kaikilla virkataloilla ei ollut lampuotia tai torppareita. Sensijaan virkataloissa saattoi useinkin asustella esim. entisiä, jo palveluksensa päättäneitä sotilaita.

Kruunu omisti virkatalon ja vastasi päällystön vakansseista. Käytännössä upseerit/aliupseerit saivat palkkansa siten, että muutamat pitäjän taloista vapautettiin normaalista ruodutuksesta ja heidät määrättiin  maksamaan sotilaalle tarkoitettu vuosipalkka ko. sotilasvirkamiehille. Sotilastorpat olivat ruodun talollisten rakentamia ja ylläpitämiä ja ruodun piti hankkia ko. ”numerolle” myös sotilas. 1

Lue Hakkarilan vanhimmista asukkaista Hakkarilan kantatalosivulta.

Jaakko Kurkinen Hakkarilassa

Leivontaa Hakkarilassa

Muhoksen vanhimman kirkonkirjan mukaan Hakkarilassa asui 1600- ja 1700 -lukujen taitteessa Jaakko Kurkinen. Hänet on merkitty tositekirjaan Hakkarilaan (2/3 mtl) vuonna 1705. Jaakon ensimmäinen vaimo oli Riitta. Talossa asui myös poikapuoli Tuomas ja 2 vävy Sipo. Vuodesta 1708 lähtien Jaakon vaimona on Liisa Matintytär. Muhoksen vanhimman rippikirjan mukaan talossa oli myös tyttö Anna ja poika Jaakko.

Mistä nämä Kurkiset olivat lähtöisin ja olivatko he sukua Putaalassa no 48 talostelleen Juho Kurkisen kanssa?

Vuonna 1711 tilalla asuu em. vävy Sipo Hakkarainen (k. 1717) – hänet mainitaan sairaalloiseksi ja köyhäksi. Muita asukkaita vaimo Liisa – ilmeisesti edellisen emännän Riitan tytär, Jaakon tytärpuoleksi mainittu, poika Heikki ja lanko Tuomas, eli aiemmin mainittu poikapuoli. Sipolla oli ilmeisesti myös poika Jaakko, jonka venäläiset ryöstivät. Siposta ei vaivojensa vuoksi tarvitse maksaa henkirahaa. 3

Seuraavana vuonna Hakkarilassa talostelee Heikki Sakarinpoika Hakkarainen eli alkuaan Väänänen – oliko hän edellisen Sipon poika vai veli? Nimittäin tositekirjan mukaan talossa asui myös Heikin veljen vaimo bror hustru Liisa. Isoviha koetteli raskaasti talon asujaimisto, paitsi että ainakin yksi poika ryöstettiin, tappoivat venäläiset myös vanhaisäntä Sipon. Nimittäin käräjillä 4.7.1722 mainitaan

Henrik Zachrisson Väänänen haluaa Sigfred Hakkaraisen 1/3 mtl kruunun Laitasaaressa, asukkaan 1717 vihollinen tappanut, ollut autiona.” 4

Manttaalit ovat tässä vaiheessa pudonneet jostakin syystä 1/3:een. Tuliko Hakkarilasta isonvihan jälkeen sotilasvirkatalo? 5

Kersantti Grundlitz Hakkarilan haltijana isovihan jälkeen

Tuntematon lapsi Hakkarilan etupihalla

Vuodesta 1722 lähtien Hakkarilan upseerina ja virkatalon haltijana oli kersantti Jakob Grundlitz. Virallisesti hänet on kirjattu Kemin komppanian lippumieheksi ajalle 16.8.1722-30.12.1723. 6 Hän tuli Laitasaareen Pohjois-Iin Leistolan kersantin virkatalosta, jonka haltijana hän oli 10.7.1719-16.8.1722. Muhokselta hän siirtyi, armeijasta eronneena, Simonkylän Penttilään ja oli lopulta 1740-luvun alusta Lumijoella Sandheimin talon isäntänä. Seuraava lippumies pitäisi olla Frans Henrik von Knorring ajalla 1.7.1725-30.6.1730, mutta Muhoksen dokumenteista häntä ei löydy.

Isovihan jälkeen lampuotina sotilaspuustellissa oli Heikki Sakarinpoika (s. 1658 Muhos Vuotto, haud. 18.12.1726), alkuperäiseltä sukunimeltään Väänänen, ja hän tuli todennäköisesti Utajärveltä. Oulun talvikäräjillä vuonna 1722 käsiteltiin Hakkarilan asumisasiaa:

Erkki Hakkaraisen leski Marketta Hakkarainen esitti, että hän ja hänen miehensä olivat asuneet hänen (Marketan) isänsä jälkeen Hakkaraisen 1/3 manttaalin taloa, jonka nytten Heikki Väänänen omistaa, mutta hän (Marketta) haluaa, että hän ja hänen kaksi tytärtään saavat talon haltuunsa sitä viljelläkseen ja käyttääkseen hyödyksi heidän perintömaanaan perittäväksi. Mutta vakuutti käräjärahvas ja lautamiehet, että se on vanhaa kruununmaata ja yhteismaata 28 vuoden ajan, ja kun leski asui miehineen tätä taloa se joutui sinä aikana autioksi useita kertoja ja sinä aikana sillä oli ollut 3 tai 4 eri asujaa ja tuskin sitä enää otettaisiin lukuun, ellei tämä Väänänen olisi ryhtynyt sitä viljelemään, ja kun se on niin kauan ollut kruunulla ja 3-4 asujaa siinä silloin ollut, niin ei sitä voi enää perintönä pitää, joten katsoi oikeus, ettei hänen anomustaan sen perintöoikeudesta voida puoltaa. 7

Heikin ensimmäinen puoliso oli Marketta (s. 1667 Utajärvellä, k. 1724 Laitasaari Hakkarila). Toinen puoliso oli nimeltään Riitta Ristontytär. Heikki ja Marketta Hakkaraisen tytär  Valpuri (s. 1695) avioitui Heikki Pekanpoika Rahkosen kanssa, joka oli tilalta Rahko no 12. Valpuri miehineen asui myöhemmin tilalla Yrjänä no 29 joka on Määtän taloja.

Hakkarilan tiluksilla asui Heikin perheen lisäksi kaksi sotilasta, Paavo Hiltunen (s. n. 1693 Sotkamo) – vaimona ilmeisesti Laukasta no 24 kotoisin oleva Riitta Erkintytär Laukka (s. n. 1707, k. 1733). Paavo muutti Hakkarilasta noin 1733 Oulunsuun Hevonojan tilalle. Lisäksi tilalla asui sotilas Juho Kettunen puolisoineen. Muonavahvuuteen kuului myös piika Anna Karjalainen. Heikin kuoltua lampuotina jatkoi hänen poikansa Sakari – hänellä oli myös perhettä vaimonsa Kaarinan kanssa.  8 9

Lipunkantaja Brusiin

Hakkarilan salissa

Hakkarilan sotilasvirkatalon haltija oli ajalla 30.6.1730-31.3.1740 lipunkantaja, aliupseeri Henric Johan Otonpoika Brusiin (s. 1709 Isokyrö, k. 1749 Saloinen) – hänen puolisonsa oli nimeltään Beata Steffander (s. n. 1710 Oulu). Brusiin muutti perheineen Oulunsaloon ja upseeri vaihtui. Brusiinin leski Beata tuomittiin myöhemmin kuolemaan lapsen murhasta. Hän hukutti Kaisa Tryggin puolen vuoden ikäisen lapsen Marketan hampun liotuskuoppaan. Beata teloitettiin katkaisemalla kaula ja ruumis poltettiin roviolla 24.9.1768 Hailuodossa. 10

Lohtajalta tuli vääpeli Magnus Gustav Clementiof, puolisonsa Ewa Rösling ja lapset Eva Christina, Magnus Fredrik ja Gustavus. 11 Renkejä oli talossa ainakin kaksi ja lampuotina näiden kahden upseerin aikana oli tositekirjan mukaan Erkki Juhonpoika Kettunen vaimonsa Valpurin kanssa – ja myöhemmin toisen vaimonsa Barbro Laurintytär Oikarisen kanssa. Erkki mainitaan myös rengiksi ja sotilaaksi. 12

Marander ja ensimmäinen Stjerncreutz -sukuinen upseeri

Tuntemattomia Hakkarila takapihalla

Myöhemmin 1740-luvulla uudeksi lampuodiksi tuli Pehr Strandberg (s. 1718), puoliso 14.4.1749 vihitty Isomäätän tytär Kaarina Jaakontytär Määttä (s. 6.9.1726) sekä lapset. Myöskin Pehrin veli Henric asui tilan alueella ja hoiti todennäköisesti viljelyksiä. Pehr muutti perheineen Kempeleeseen 1750-luvun lopulla, ollen sielläkin lampuotina ja kasvattaen suurperhettään, mutta palasi takaisin Hakkarilaan sittemmin.

Upseerina Hakkarilassa oli ajalla 27.10.1743-1.2.1745 kersantti ja myöhemmin 27.11.1750-10.5.1769 vänrikki Fredric Henricus Marander (s. 1710, k. 1771). Hänen puolisonsa Britha Catarina Gisselkors kuten lapset Carl, Brita ja Sofia olivat kuolleet aiemmin Oulunsalossa. Vänrikki Maranderilla olikin jalkavaimo, Susanna Henricintytär Kuhlberg, jonka kanssa hän sai lapset Sophia Susannan sekä Johanneksen. Sophia Susanna asui Hakkarilassa aikuisikään asti, ansaiten elantonsa ilmeisesti piikana. Marander itse kuoli hökätautiin – hänen perukirjastaan on kirjoitettu täällä. 13 14

1760-luvun alkupuolella tuli Hakkarilaan uusi lampuoti, Juho Lampela (s. 1731) perheineen, koska edellinen oli muuttanut Kempeleeseen.

Virkansa puolesta Hakkarilaa asutti ajalla 10.5.1769-3.11.1772 Pohjanmaan jalkaväkirykmentin Kemin komppanian kersantti ja lippuvänrikki Anders Johan Stjerncreutz (s. 1.4.1747, k. 24.10.1809). Äiti Hedvig Eleonora Lindegren (s. 20.12.1710) muutti myös puustelliin. Ehtipä Anders kuitenkin laittaa Laitasaaressa alulle pojan kappalaisen tyttären Elsa Wendela Swahnin kanssa. Stjerncreutz muutti Iihin, jossa avioitui 3.3.1778 Margareta Elisabet Zachariantytär Bäckin kanssa. Hän erosi luutnanttina armeijasta vuonna 1803 ja muutti Tukholmaan, jossa myös kuoli. Stjerncreutz -suku oli vanhaa aatelista sotilassukua, alkujaan peräisin Pernajasta ja oman kullatun sukupuunsa mukaan lähtöisin aina Skotlannista saakka. 15

Ocklaviz Uusikaarlepyystä

Hakkarilan upseeri vaihtuu jälleen. Uusikaarlepyystä tulivat kersantti, lippuvänrikki Zachris Carlinpoika Ocklaviz (24.12.1750 Ii, k. 28.8.1783) ja tämän sisar Anna Christina Carlintytär Ocklaviz (s. n. 1748). Sisarusten äiti oli oli Margareta Johanintytär Bäck – edellisen upseerin vaimon isän sisar. Ocklaviz oli Hakkarilan viranhaltijana ajalla 3.11.1772-28.8.1783 (kersantiksi 13.4.1774, rykmentin vänrikiksi 26.2.1777).

Näihin aikoihin uutena lampuotina Hakkarilassa toimi Juho Honkanen (s. 23.5.1729, k. 23.51776 – naapurin mies eli Erkki Kärnä löi hänet kuoliaaksi) 16 ja puolisonsa Valpuri. Hakkarilan vanha lampuoti Strandberg palasi perheineen Kempeleestä, myöhemmin heidät löytää maattomien luettelosta, huonemiehinä aina 1780-luvun loppuun saakka. Talossa oli tällöin myös renki ja kolme piikaa. 17

Ocklavizin lanko, oululainen kirkkomaalari Michael Kristofferinpoika Toppelius (s. 10.8.1734, k. 27.12.1821) on todennäköisesti asunut tai ainakin usein vieraillut 1770-luvun puolivälin paikkeilla Hakkarilassa. Toppelius maalasi Oulun lähiseudun kirkkotaulut ja ilmeisesti opasti myös Kemin komppanian maalarioppilasta, vihantilaissyntyistä Emanuel Granbergia (s. 1754, k. 1787). Granberg maalasi puolestaan Muhoksen kirkon taulut ja sai luonnollisesti paljon vaikutteita opettajaltaan. Michael Toppelius oli satusetä Sakari Topeliuksen isoisä. Lampuotina 1770-80 luvun taitteessa oli Heikki Heikinpoika Pikkarainen (s. 17.3.1777). 18

Saksalainen von Essen

Käsitöitä tehdään Hakkarilan salissa

1780-luvun alussa Hakkarilan asujaimisto muuttuu taas. Saksalainen, Westfalenista lähtöisin oleva von Essenin suvun edustaja, rykmentinvänrikki ja myöhemmin kapteeni Georg August von Essen (s. 1759), puoliso Fredrika Christina Freidenfeld ja lapset Carl August, Georg Fredric, Alexander Fredric von Essen muuttivat Hakkarilaan. Myöskin kapteenin äiti Mariana von Essen (o.s. Hohenthal Saksan Pommerista) tuli perheen mukana. 19 Muuta Hakkarilaan muuttanutta sukua olivat kapteenin veli Ludvig Fredrik von Essen ja sisar Beata Maria Lovisa von Essen. Beata Maria avioitui myöhemmin Gabriel Ståhlbergin, Muhoksen kappalaisen ja varapastorin kanssa. Hän oli Suomen presidentin K. J. Ståhlbergin isänisän isä. Von Essenin upseeriaika Hakkarilassa ajoittui ajalle 8.9.1783-16.3.1791.

Tiluksia hoitivat lampuoti ja sotilas Johan Böse (s. 1747), puoliso Riitta Juhontytär Viinikka (s. 1.6.1731) perheineen, sekä sotilas, renki Henric Nordin ja puoliso Carin. 20 Vuosisadan lopulla, ajalla 18.4.1795-15.10.1797, upseeriksi mainitaan vääpeli Henric Norander.

Viimeinen upseeri – Stjerncreutz

1800-luvun alussa Hakkarilaa asuttaa jälleen Stjerncreutzin suku – kersantti Magnus Fredric Stjerncreutz (s. 1771, k. 31.1.1812 kuumeeseen) ja puolisonsa Frederica Rebecka Aspegren. Kersantin komennus alkoi 11.9.1804 ja päättyi kuuden vuoden päästä hävityn sodan jälkeen.

Lampuotina oli tuolloin Jaakko Vesa (s. 1757, k. 1808) Kaarina-vaimonsa ja perheen kanssa. Jaakko Vesan lohitienesteistä on kirjoitettu täällä. Seuraava lampuoti Hakkarilassa oli Juho Halkovaara (s. 4.1.1782 Halkovaara no 47), puoliso Anna Maria Wiik. Työväkeen kuului myös renki Olli, sekä piiat Elsa ja Kaarina. 21 22 23

Stjerncreutzin leski Frederica asui Hakkarilassa aina kuolemaansa eli vuoteen 1837 asti, hän tosin kuoli Oulunsalossa. Perheessä oli lapset Margareta Lovisa, Frederica Eleonora, Maria Charlotta, Carl Fredric (avioitui Anna Helena Carpin kanssa Korttilasta no 34) , Gustaf Adolph ja Sophia Wilhelmina. Kauppalaivuri Carl Fredric Stjerncreutz vihittiin Muhoksella 1834 Anna Helena Carpin kanssa ja heille syntyi tyttäret Francisca Fredrica (kuoli paiseisiin vuoden ikäisenä) ja Emelie (kuoli tulirokkoon 9-vuotiaana asuessaan leskiäitinsä kanssa joen toisella puolella Niemen torpassa). Kauppalaivuri kuoli 33-vuotiaana vuonna 1838 isorokkoon Ranskassa ”merimatkan aikana” ja haudattiin Cettan kaupunkiin Ranskaan.

Maria Lovisa Pekantytär Hakkarila eli Karhu, myöh. Raumala

Kersantin tytär, Iissä kaksosena syntynyt Maria Charlotta avioitui 12.6.1833 renki Pekka Juhonpoika Karhun kanssa (s. 1804, k. 6.2.1866). Koska Marian äiti, kersantin leski kuoli, joutui perhe asumaan Hakkarilaa vuokralaisina lastensa Johan Fredrik, Carl August, Petrus, Gustaf Albert ja Maria Lovisa kanssa. 24 Isä Pekka Karhu kuoli, lapset lähtivät maailmalle ja leskiäiti Maria mainitaan asuvaksi talossa ruotuvaivaisena vielä Sjöholminkin aikaan. Tytär Maria Lovisan poika Jaakko oli sittemmin isäntänä Tuohinossa. 25

Suomi liitettiin Venäjän keisarikuntaan vuonna 1809 hävityn Suomen sodan jälkeen. Keisarillisen Majesteetin antamalla asetuksella vuonna 1886 ruotujakolaitos päätettiin purkaa asteittain. Silti se näkyy edelleen vuoden 1905 maakirjassa. Sotilasvirkatalot säilyivät valtion omaisuutena ja vasta Suomen itsenäistyttyä yksityiset saattoivat ostaa tiloja käyttöönsä.

Hakkarila oli jonkin aikaa vuokralla naapurin isännällä Juho Laukalla (Laukka no 24) yhdessä toisen isännän eli Juho Rahkosen kanssa (Rahko 11), todennäköisesti 1865-1869. 26

Maanmittarit Hakkarilassa

Hakkarilan katon laitto

Oulun maakonttori ilmoitti tammikuun 1869 sanomalehdissä että Hakkarilan sotilasvirkatalo annetaan arennille (vuokralle) 50 vuodeksi aina huhtikuun alusta alkaen. Ensimmäinen vuokralainen oli Leivonmäeltä muuttanut maanmittari Fredrik Sjöholm (s. 30.7.1837). Hänet oli vihitty Haukiputaalla Rovaniemellä syntyneen Maria Gustava Snellmanin kanssa.  Perheeseen syntyi Muhoksella lisää lapsia – kolme tytärtä Edith Viola (s. 16.7.1871), Bertha Maria (s. 6.10.1872) sekä Ella Gustafva (s. 6.10.1874). Ensin kuoli nuorimmainen Ella vuoden ikäisenä tuntemattomaan tautiin, sitten Edith ja Bertha saman viikon aikana tulirokkoon lokakuussa 1877. Onneksi tulirokko ei tarttunut reilun kuukauden ikäiseen Jenny Lovisaan.Vaimo Maria lähti hoidattamaan terveyttään Savonlinnan kylpylään loppukesästä 1896, mutta kuoli kesken matkan 22. elokuuta. Voit lukea Maria Sjöholmin perukirjasta täältä. ”Eläkettä nauttiva vanhempi kommissionimaanmittari” Fredrik Sjöholm sekä lapset Jenny Lovisa, Karl Fredrik ja Laina Maria muuttivat vuonna 1910 Kemin kaupunkiin. 27 28

Sjöholmin jälkeen talossa asui muitakin maanmittareita, mm. Ikonen ja Kerkkonen. Vuonna 1909 taloon tuli vuokralle maanmittari Aksel Robert Ahrenius (s. 1868 Helsinki, k. 1911 Muhos), puoliso Selma Amalia Ruotsala (s. 19.2.1882 Kemijärvi, k. 1957 Muhos) sekä lapset Lennart Aksel (s. 1902 Kemijärvi), Vivi Alli (s. 1903, myöh. Kukkonen), Kerttu Annikki Amalia (s. 1905), Elsa Aliina (s. 1908, k. 1943).  Vuonna 1936 osa perheen jäsenistä muutti sukunimensä Arhelaksi. Talossa oli Ahreniuksen aikana useita piikoja ja renkejä, etenkin ensimmäisen 10 vuoden aikana. Maanmittarit olivat ilmeisen varakasta väestöä pienessä kylässä, koska palvelusväkeä oli noinkin paljon.

Siirtokarjalaisten asutustilana

Hakkarilan päärakennus

Koska talo oli valtion omistama, oli luonnollista, että sen alueelle asutettiin sota-aikana siirtokarjalaisia. Muhokselle heitä siirrettiin erityisesti Salmin pitäjästä. Myöskin Pusulan perhe oli lähtöisin Salmista: pienviljelijä Nikilof Pusula (s. 1885) sekä pojat Nikolai ja Vihtori perheineen, Maria Pusula (s. 1879), Vasili ja Hilja Pusula perheineen. Pusulat ehtivät evakkoaikanaan asua myös Kopsassa no 42.

Ahreniukset muuttivat asumaan naapuriin rakennettuun taloon, jota kutsuttiinkin myöhemmin Ahreniuksen huvilaksi. Ahola, joka on tilan nimi nykyään, on edelleen suvun jälkeläisten omistuksessa. Suurinpiirtein samoihin aikoihin Hakkarilan karjakolle Anna Alma Kemppaiselle (s. 24.5.1900 Hyrynsalmi) rakennettiin oma mökki naapuriin.

Pusulat myivät Hakkarilan sittemmin Riipisen perheelle. Riipistenkin aikana tilalla pidettiin kanoja. Riipisiltä talo siirtyi kaupan myötä Irja ja Lauri Ylipukille. Lauri teki merkittävän remontin Hakkarilan talossa – mm. lasikuistin ikkunoiden kunnostus on ollut valtava urakka. Ylipukit myivät talon uudelle omistajalle 2000-luvun alussa. 29

Suomen Maatilat -kirja vuodelta 1933 kertoo valtion omistamasta Hakkarilasta:

Vuokraaja v:sta 1911 Amalia Ahrenius. Pinta-ala 77,8 ha, josta peltoa 27,8 ja metsämaata 50 ha. Pellot osaksi viettäviä ja osaksi tasaisia savimultamaita. Vapaa viljelys. V. 1930 oli 1,5 ha ruista, 2,5 kauraa, 1 ohraa, 0,5 sekaviljaa, 0,55 perunaa, 1 juurikasveja, 17,75 heinää ja 3 ha laidunta. Talouskeskus viljelysten päässä, Oulujoen rannalla. Rakennukset puusta. 100 kanan kanala v:lta 1926. Navetassa vesijohto. Kotieläimiä: 2 hevosta, 14 lehmää, 1 sonni, 1 sika ja 100 kanaa (osa leghornrotua). Myydään maitoa Saarelan osuusmeijeriin ja munia. Havumetsä on valtion hoidossa. Sähkövalo ja -voima Oulusta. Osuus pärehöylään. Omistaja on osuuskassan jäsen. 30

Hakkarilan nykyinen asuinrakennus on n. 200 vuotta vanha. Pihapiirissä, suurten kuusien katveessa käyskennellessä mielikuvitus saa siivet – millaista elämä on ollut tilalla, useiden hyvinkin kaukaa tulleiden isäntien, upseerien ja tilanhoitajien aikana, vuosisatojen varrella? Vieressä virtaava Oulujoki on nähnyt varmasti monenlaisia tarinoita ja ihmiskohtaloita.

-kirjoittanut Solja Holappa, tietoja antaneet myös Lea Holma, Sari Heimonen

Lue myös Lemmentytön tarinasta sekä Topeliuksen sadusta Koivu ja tähti

  1. Ilpo Kojola, sähköposti 2012
  2. Pohjanmaan läänintilit 1706, s. 400
  3. Pohjanmaan läänintilit 1711, s. 541
  4. Käräjät 4.7.1722 KOa:38 (rr54) ES2050, s. 141, käännös Ritva Nygren
  5. Pohjanmaan läänintilit, 1712, s. 418
  6. Kaarlo Wirilander: Suomen armeijan upseeristo ja aliupseeristo 1718-1810, Suomen Historiallinen Seura, Käsikirjoja III, Helsinki 1953
  7. Matti Lund, Oulun pitäjän talvikäräjät 26.1.1722, Mf: ES2049
  8. Muhos rk 1699-1722
  9. Muhos rk 1723-1732, kuva 68
  10. Markku Piekkola, sähköposti 10.4.2013
  11. Muhos rk 1733-1740, s. 86
  12. Muhos tk 1740, s. 716
  13. Muhos rk 1741-1749, kuva 98
  14. Muhos hk 1754, s. 218
  15. Muhos rk 1764-1770, kuva 85
  16. Muhos kl 1771-1780, s. 320
  17. Muhos rk 1771-1777, s. 204
  18. Muhos rk 1778-1780, kuva 101
  19. Muhos rk 1786-1792, s. 156
  20. Muhos rk 1781-1786, kuva 153
  21. Muhos rk 1802-1811, s. 75
  22. Muhos hk 1799, s. 196
  23. Muhos rk 1833-1839, s. 222
  24. Muhos rk 1840-1846, s. 235
  25. Muhos hk 1860, s. 502
  26. Muhos hk 1865, s. 143
  27. Släkten Sjöholm, Genos 1992
  28. Muhos rk 1862-1871, s. 204
  29. Laitasaari-Seura, asukasluettelo 2003
  30. Suomen maatilat: tietokirja maamme keskikokoisista ja suurista maatiloista V: Oulun ja Vaasan läänit. 1933

7 vastausta kohteessa Hakkarila no 25

  1. Seppo Seikkala sanoo:

    Hei,
    Kersantti Magnus Fredrik Stjerncreuzin puoliso Fredrica Rebecca Aspegren oli esi-isäni Anders (Antti) Aspegrenin tytär ja (esi-isäni) Carl Gustafin veli. Fredrican lapsista on jäänyt mainitsematta Margareta Lovisa (s. 26.5.1795 Ii, k. 8.2.1837 Oulunsalo), joka avioitui kappalainen Johan Eric Bergstedtin kanssa 1820 Siikajoella ja sai 9 lasta.

    terv. Seppo Seikkala

    • Solja sanoo:

      Kiitos Seppo, vanhin tytär lisätty. Margareta Lovisan kastemerkintä http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/ii/syntyneet_1778-1812_ik255-256/182.htm Katsokaapa kummilitaniaa :-) Niin – miksihän Margareta Lovisa ei muuttanut Muhokselle muun perheen mukana, tiedätkö Seppo? Kalevan sunnuntailiitteessä oli juttu aatelisista – artikkeli oli tehty yhteistyössä Turun Sanomien kanssa, joten painotus enemmän sille suunnalle. Toimittaja soitti minulle liittyen Pohjois-Suomen aatelisiin – enkä äkikseltään muita muistanut kuin nämä Hakkarilassa vaikuttaneet.

      • Seppo Seikkala sanoo:

        Solja,
        Piti olla C.G.:n sisko eikä veli. En löydä papereistani tietoa Margareta Lovisan muutosta. Olisikohan jäänyt Ouluun (tai Iihin), hänen isoisänsä oli (ollut) uppsyninsmanina Oulussa. Noista aatelisista en tiedä Stjerncreutzien lisäksi muita kuin kreivi Carl Gustaf Cronhjelm af Hakungen (ja poikansa, suku sammui sittemmin), joka vaikutti 1800-luvun alussa Limingassa ja kuoli 1852 Oulussa. Hakkarilaan liittyy tuttuja nimiä: Carl Gustaf Stjerncreutzin vaimo oli Catharina Cosander (Kosunen?) s. 1763, kauppalaivuri Carl Fredric S.:n vaimon Anna Helena Carpin äiti oli Catharin Christina Toppelius, Pekka Karhu on mainittu yllä jne.

        Seppo

  2. Lea Rinne sanoo:

    Margareta Lovisa Stjerncreutz löytyy Siikajoelta rippikirjasssa 1805 – 1812 Pyhtilän kappalaisen puustellista. Kappalaisena on Israel Frosterus 26.7.1766, vaimona Anna Eleonora Stjerncreutz 16.4.1766, joka merkitty olevan Iijoelta. Poika Berndt Leonardt 10.7.1808. Svärbroder fru kaptenska Margareta Stjerncreutz 10/12.1731. Viimeisenä fröken Margareta Lovisa Stjerncreutz. Anna Eleonora Stjerncreutz oli Carl Magnus Stjerncreutzin, s. 1736 ja Margareta Simelian, s. 1737, tytär ja hänet vihittiin Raahessa 1801 Siikajoen kappalaisen Israel Frosteruksen kanssa. Anna Eleonora oli Magnus Fredrik Stjerncreutzin sisar ja Margareta Lovisa muutti siis Siikajoelle tätinsä luokse. Margareta Lovisa vihittiin 25.12.1820 Pyhtilässä Lumijoen kappalaisen Johan Erik Bergstedtin kanssa. Lina Holm on kirjoittanut kirjan Suurmiesten sukulaisia. Vanhoja sukumuistoja Pohjanmaalta. Kirja kertoo Snellmanin suvusta. Siinä on rakkaustarina Suomen sodasta Siikajoen taistelun ajalta, kertojana Lovisa Margareta Stjerncreutzin tytär Rosalie Charlotta Bergstedt, s. 1824. Kertomus alkaa:”Äitini nimi oli Louise Stjerncreutz. Hän oli köyhä tyttö ja eli armoilla pappilassa juuri taistelun aikana.” Pappilaan tuotujen haavoittuneiden joukossa oli muuan luutnantti Burghausen, johon Louise rakastui ja nuoret kihlautuivat. Sodan jälkeen Louise odotti kirjettä, jota ei tullut ja vihdoin Louise meni naimisiin Bergstedtin kanssa. Kirjan mukaan Burghausenit asuivat Liperissä aateliskartanossa. Kun Burghausen oli jo vanha, oli Liperissä hautajaiset, joissa kapteeni Burghausen tapasi kirjan kirjoittajan äidin ja kertoi haavoittuneensa ja menneensä kihloihin hoitajansa Louise Stjerncreutzin kanssa. ”Hän oli niin kaunis, niin suloinen, pää täynnä tummia kiharoita.” Sitten hän kertoi, kuinka hänelle oli kerrottu Louisen olleen uskoton. Burghausen sai tietää, että tämä ei ollut totta, vaan Louise oli odottanut kirjeitä. Kun tarkastelin tietojen todenperäisyyttä, selvisi, että kirjassa Louise oli 19 v ja joutunut Siikajoelle isänsä kuoltua 17-vuotiaana. Magnus Fredrik Stjerncreutz kuoli Muhoksella vasta 30.1.1812, kun Suomen sota jo oli sodittu ja Suomen sodan aikoihin Louise oli vasta 13-14-vuotias. Saattaahan tarinassa olla jotain perääkin. Ainakin kirkonkirjat vahvistavat henkilöiden tiedot. Margareta Lovisa oli ainakin Siikajoella sodan aikana.

  3. Solja sanoo:

    Suomen tasavallan 1. presidentin sukujuuria on Laitasaaressa Hakkarilassa ja pappilassa, 150 vuotta syntymästä tänään http://fi.wikipedia.org/wiki/K._J._St%C3%A5hlberg

  4. Raimo Ranta sanoo:

    Presidentti Kaarlo Juho Ståhlbergin ensimmäinen vaimo oli Muhoksella syntynyt Hedvig Irene Gustafintr Wåhlberg, heidät vihittiin Oulussa 17.12.1893. Hedvig ja Kaarlo olivat pikkuserkkuja keskenään.
    Hedvigin isä Gustav Wåhlberg oli maanmittari, hän tuli Torniosta Laitasaaren Laukka no 24 taloon josta käsin hankki omistukseensa Muhoksen Honkalankylästä Tuppurainen no 10 ja Säkkilänoja no 55 tilat. Perimätieto kertoo, että tuleva presidentti nähtiin usein kihlattunsa kanssa Muhoksen Pyhäkosken maisemissa – isä Gustaf kuoli Muhoksella 07.04.1874 ja hänen vaimonsa Eva Fredrika Ståhlberg muutti leskenä Raaheen jossa kuoli 23.01.1908.
    Raimo Ranta

    Solja: Mahtavaa, monet kiitokset Raimo tästä lisätiedosta!

  5. Ritva Korhonen sanoo:

    Hyvä Lea Rinne
    Luin kirjoituksenne Burghausenin sukua sivuten. Myös Pohjois-Karjalassa on edelleen Herman Johan Burghausenin jälkeläisiä? Mieheni isoäidin kertoman mukaan.
    Herman Johan kuoli poikamiehenä, mutta hänellä oli tytär, jonka kummi hän oli, ja tämä tytär kasvatettiin Lamminniemen hovissa Liperissä. Tyttären nimi oli Margareetta ja hänet naitettiin ratsumestari Petter Shadevitsin kanssa. (Lisää asiasta – Ritva Korhonen Kontioranta)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *