Avainsana-arkisto: sota-aika

Velvoitus (1920)

Tääl’ vainiot valtavat lainehtii, Taas tähkää kultaista kantaa. Ne muistoja varhaisvaiheisiin taruaikojen taakse antaa, kun kirveet iski ja nuijat löi, oli elämästä taistelu päivin ja öin kans’ karhun ja syksyn hallan. Tämä lakeus kuullut kummia on, kaikk’ tuntenut lastensa parvet; kuin karskisti uhmasi kohtalon ain korjaten kuoleman arvet, söi pettua, käytteli keihästään, verin pirskotti Pohjolan hangen ja jään vuoks’ vapauden, lastensa onnen. Kuohu koskien kauhuista kertoa voi, kun Ruotsin ja Ryssän rauta tääl’ välkkyi verinen, hurmetta joi – oli luotuna heimomme hauta -. Idän kotka ja lännen viikinki näin vuoroin saalista samoili; vain rauniot jättivät tänne. Nää muistoja aikain menneitten … Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Aku pakinoi – Kamppailun jälkeen (1941)

Nimittäin marssi… Että se voitettiin, siitä voimme hiljaisesti iloita – äänekäs kerskuminen ei ketään kaunista. Sisäinen voitto kuitenkin on suurempi kuin ulkonainen. Tästä akkunani ohitse kulkee varsin vilkas kulkureitti, jossa ennen sotaa mennä pölisti jopa satoja autoja päivittäin lennättäen pölyä silmillemme ja keuhkoihimme. Ne ovat nyt siellä, jonne ne monesti tulin toivottaneeksi. Anteeksi, autonomistajat, mutta ken asuu parin metrin päässä valtamaantiestä, saattaa ajatella niinkin epäystävällisesti.

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Tapion isäntä

Tapion isäntä oli myöskin ollut vahva mies Isonvihan aikana. Hänellä oli pakosauna Pirttijärvellä. Sinnekin tulivat venäläiset, vaan Tapiolainen, vahva kun oli, surmasi yksinänsä viisi miestä. Yksi vihollisista pääsi kumminkin karkuun ja toi suuremman venäläisjoukon Tapiolaista ahdistamaan. Nämä hukkuivat Pirttijärveen. Isäntää kumminkin alkoi peloittaa, ja siitä syystä lähti hän yhä edemmäs etsimään turvaa ja teki silloin ensimmäisen suojan nykyisen Seluskan talon paikalle. Siellä hän kumminkin vielä kerran yhtyi vihollisiin, jotka tulivat häntä vastaan Seluskanjärven jäällä. Tässäkin pääsi Tapiolainen voitolle, surmasi vihollisensa ja syyti ruumiit jään alle. Tämän tapauksen johdosta on vieläkin Seluskanjärvessä Kalmolahti, josta järveä kuivattaessa on löydetty vanha miekka. Se … Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin 26 Tapio | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Itsenäisyyspäivä 6.12.1917 Laitasaaressa – Suomi100

Juhlimme tänään Suomen itsenäisyyden 100-vuotista taivalta. Sitä ennen Suomi oli suuriruhtinaskunta ja kuului Venäjän keisarikunnalle. Suomen itsenäisyysjulistus allekirjoitettiin 5.12.1917, mutta julkistettiin ja annettiin tiedoksi vasta seuraavana päivänä eli 6.12.1917. 1 Laitasaarelainen Martti Kesäniemi (s. 1910) on muistellut 1996 ilmestyneessä kirjassaan ensimmäistä itsenäisyyspäivää Laitasaaressa näin Silloin juhlittiin Suomen itsenäisyyttä ensimmäisen kerran. Minulla on sellainen muistikuva, ettei itsenäisyyden juhliminen rajoittunut yhteen päivään. Suurin ongelma oli, ettei voitu vetää lippuja salkoon, koska niitä ei ollut olemassakaan. Mutta innostus asiaan oli niin suuri, että useimpiin taloihin valmistettiin lippu heti paikalla. Tuskinpa oli kahta ihan samanväristä lippua koko kylässä. Toiset puhuivat leijonalipusta; toiset sinivalkoisesta.

Tallennettu kategorioihin 37 Ähkynen | Avainsanoina , , | 4 kommenttia

Isien perintö (4.11.1917)

Ken eloon loihti Suomen korvet, ja kamppaili kanssa karhujen, hallan? Ken hurmetta vuosi, kun sotatorvet soi, vihamiehen, mi murhaten kulki ja ikeeksi laski verisen vallan? Talonpoika se oli, joka raatoi; hän rämeistä perkasi pellot ja söi väliin pettua, viljan halla kun kaatoi. Nälissään taisteli miekoin ja nuijin, edestä vapauden henkensä möi. Hänen on tämä maa – sen metsät ja pellot, ei suvun vierahan käskijäherran. Jo sortajan soikoon kuolinkellot! Ken orjana ois omalla maalla, joka ostettu verellä on kerran? Siis suoraksi selkä, talonpoika Suomen, älä nöyränä piiskurin ruoskaa nuole! Toki aukee uusi usvissa huomen, mikä onnesi auringon maille tuo; et ikeen … Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Aku pakinoi – Korvikkeita (1941)

Kuvan henkilöt eivät liity tarinaan, mutta tunnistatko heitä? Se ei ollut näin alku- vaan loppukuulla, kun herrasväki Kääpä-Koivu sai aiheen pistäytyä visiitillä herrasväki Kuretsuolla. Ja se aihe oli sikäli arkaluontoinen, ettei sitä oikeastaan voi julkisuudessa mainita. Rouva Kääpä-K. vain sen kuiskasi miehelleen herra Kääpä-K:lle. Herra Kääpä-K. kuiskasi vastaan, ettei vain suotta vaivauduta. Siihen sanoi rouva Kääpä-K., että kyllä se on aivan varmaa, se kun on sellainen hamstraaja se rouva Kuretsuo, niin että kyllä siellä kannattaa käydä, kun ei ole edes korviketta saanut moneen päivään ja tärkeitä asioita olisi – sellaisia päivänpolttavia kysymyksiä, joista piti joutua haastelemaan ennen kuin muut ennättävät. … Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , , | 1 kommentti

Rahalöytö Muhoksella (1914)

Kaleva-lehdessä kirjoitettiin lauantaina 11.7.1914 1 Jo keväällä oli Muhoksella tehty eräs rahalöytö. Kosulan kylässä olevan Ähkylän talon pellosta oli sitä muokattaessa löydetty rahoja. Tuo pelto kuuluu parikymmentä vuotta sitten tehdyn metsämaahan, joten paikalla on ennen kasvanut metsää. Pellolta on löydetty hopearahoja noin parikymmentä kappaletta ja lisäksi eräs hopealusikka. Tämä lusikka oli erittäin hauskan näköinen. Se on paljon leveämpi kuin nykyiset lusikat, ja sen varsi on melko lyhyt. Varren päässä on lisäksi kruunu, joten lusikka näkyy olleen tavallista arvokkaampi. Samaa todistaa sekin, että lusikasta on osa paitse kruunua ollut kullattuna, mistä selvät jäljet ovat vielä näkyvissä.

Tallennettu kategorioihin 2 Parviainen, 37 Ähkynen, 51 Holappa | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Jääkärieversti Väinö Virkkunen (ent. Snellman)

Väinö Fredrik Virkkunen (ent. Snellman, s. 14.11.1894 Laitasaari, k. 13.7.1953 Helsinki) oli suomalainen jääkärieversti. Hän sai sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa ja tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajana Valkoisen Armeijan riveissä. Virkkusen vanhemmat olivat agronomi Albert Herman Nils Henrikinpoika Snellman (s. 6.1.1857 Rovaniemi, k. 18.11.1921 – lue muistokirjoitus tästä) ja Mathilda Katharina Matts Leanderintytär Källström (s. 27.8.1867 Oulu). Isä työskenteli opettajana Koivikon maatalouskoulussa ja oli perustamassa Saarelan osuusmeijeriä Yliväärän tilalle. Hänen perheestään voi lukea täältä.

Tallennettu kategorioihin 11 Rahko - Rahkola, 25 Hakkarila, 36 Kauppi, 39 Koivikko | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Ahlholmit Laitasaaressa

Yrjö Johannes Ahlholm (myöh. Visavaara, s. 22.8.1896 Tornio, k. 8.8.1946 Oulu) oli suomalainen jääkärikersantti. Hänen vanhempansa olivat torniolainen kirjanpitäjä, raatimies Emil Matinpoika Ahlholm ja Riitta Juho Erkintytär Katajamaa. Yrjö vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Hilja Heleena Antintytär Hyrkin (s. 30.11.1892 Hyrkki no 12) kanssa. Tämä kansakoulun ja kaksi luokkaa Tornion alkeiskoulua käynyt merimies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 13.9.1915, josta hänet jalkansa harjoituksissa Lockstedtissa loukattuaan keväällä 1916 siirrettiin 1.3.1916 pataljoonan täydennysjoukkoon, josta hänet laskettiin 1.5.1916 siviilitöihin. Hän joutui kuitenkin jo saman kuukauden lopulla Kölnin sotilassairaalaan, jossa oli hoidettavana noin yhdeksän kuukauden ajan. Suomeen hän palasi toipilaana 1.12.1918. … Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin 10 Kosunen, 12 Hyrkki, 38 Inkala - Apaja, 41 Heljä, 45 Jurvakainen | Avainsanoina , , | 2 kommenttia

Aku pakinoi – Toivomuksia (1949)

Kaiken syönnin ja mässäämisen jälkeen tuntuu ruumiissa olevan suuri raukeus ynnä väsymys. Tuntuu aivan mahdottomalta ajatuskin, että tämän joululoman jälkeen pitäisi taas ruveta töihin: vaikkapa vain heiluttamaan pelkkiä leukoja. Kyllä se vain on urakka sekin, rakas lukija, vaikka sitä kutsutaan henkiseksi työksi (ja kaikkea muuta kuin henkevää, kun on yli kolmekymmentä vuotta soitellut samoja levyjä), jota jotkut eivät lue työksi laisinkaan. Aika on parantanut. Aikako? Tyhjä sana, pelkkä mielikuva, jolla ei ole mitään muuta oleellista kuin se, että sitä voidaan mitata. Eikä se siis parane eikä huonone. Olot ja eläminen sitä tekevät. En kuitenkaan ehdota, että ”kielinerot” taas keksivät jonkin … Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , | Jätä kommentti