Avainsana-arkisto: ruokaperinne

Mummon luona Monolassa – osa 10

Elämää lintukodossa Monolassa ei ollut kaivoa, vaan Vilho-eno nosti talousvedenkin silloin vielä puhtaasta Oulujoesta. Ruoka oli yksinkertaista; perunaa, rössypottua, marjaruokia, vellejä ja puuroja. Aika usein oli tattaripuuroa, ja siitä opimmekin pitämään. Meitä passattiin ja syötettiin kolmen ihmisen voimin. Naapuritalon, Kankaalan tytär Hanna oli pestattu päiväapulaiseksi. Rea jo kyllästyi: ”Minä en rupea olemaan sellaisessa talossa, jossa aina pitää syödä.”

Tallennettu kategorioihin 18 Rönkkö, 55 Vainiokangas | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Pakkanen

Miten selvittiin pakkastalvista maaseudulla 1940-50 luvulla Rakennukset olivat hirsirakennuksia eivätkä kaikistellen aina kovin lämpimänpitäviä. Lämmitettiin uuneilla, jokaisessa huoneessa oli omansa. Lämmitykseen meni puuta ja aikaa useampi tunti päivässä. Asuntojen ikkunat olivat kaksinkertaisia ja niiden alaosat jäätyivät kovilla pakkasilla. Ilmojen lauhtuessa jäät sulivat ja ikkunoista valui vesi puuruuhiin, jotka oli laitettu ikkunanpokien alle.

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , , | 1 kommentti

Mummon luona Monolassa – osa 9

Helvi-täti Äiti oli saanut paikan Mikkelin lääninarkistonhoitajana, ja siellä aloitimme oppikoulun syksyllä 1934. Sitä ennen, jo keväällä oli suoritettava pääsytutkinto Oulun Suomalaisessa Tyttökoulussa. Helvi-täti oli luvannut, että jos selviämme siitä, saamme pyytää häneltä mitä haluamme. En muista mitä Rea toivoi, minä pyysin puolta kiloa sekahedelmiä. Kun Rea pääsi oppikouluun parhaalla mahdollisella pistemäärällä ja minä toisena, näyttöä oli, ja Helvi-tädille oli tullut lupauksen lunastamisen aika. Mutta taas tapasi tarkkuus; hän yksinkertaisesti söi sanansa.

Tallennettu kategorioihin 18 Rönkkö | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Sikamaisia tarinoita Koivikosta

Sota-aikaan ja sen jälkeen valtion omistaman Koivikon koulutilan sikala oli yksi Suomen siitossikaloista. Kun ruuasta oli kova puute, piti sianlihan ja läskin jalostus saattaa suurempaan tuotantoon. Armeija tarvitsi ruokaa, samoin sota-ajan jälkeen suuret metsä,- rakennus,- ym. työntekijät tarvitsivat ravintoa. Sianlihan ja läskin jalostus oli tärkeää. Metsurien pääruokana oli sianliha ja läski. He paistoivat pannulla rasvaisen lihaläskin ja sekaan ruislepäpaloja – päivän ateria oli turvattu. Koivikossa oli maankuulut jalostuskarjut nimeltään Faruk ja Viikinki. Faruk myytiin jalostukseen Pätiälän kartanoon Asikkalaan vuonna 1962. Myynnistä uutisoitiin paikallislehdessä etusivulla kuvalla varustettuna. Faruk jätti Koivikkoon yli 1500 porsasta, Farukin jälkeläisiä myytiin joka puolelle Suomea.

Tallennettu kategorioihin 39 Koivikko | Avainsanoina , , | 1 kommentti

Makkaramestarin muistokirjoitus

Viime keskiviikkoaamuna t.k. 5 p:nä vaipui viimeiseen lepoonsa mies, joka tällä paikkakunnalla oli hyvin tunnettu ja tavallaan merkillinen, ehkei hän ollutkaan yhteiskunnan ylimmillä portailla. Vainajan elämäntyö oli siksi merkillinen, että se ansaitsee muutamia muistosanoja. Mies, jonka manan majoille menon täten ilmoitamme, oli maanviljelijä Eberhard Meier. Vainaja oli syntynyt maalisk. 26. p. 1827, Artelshofenin kylässä lähellä Herzbrundin kaupunkia Baierin valtakunnassa Saksanmaalla. Nuoruutensa aikana oltuansa ensin sotapalveluksessa 6 vuotta saksalaisessa ratsuväessä, työskenteli hän olutpanimoissa, makkaratehtaissa, humala- ja kasvitarhurin toimissa.

Tallennettu kategorioihin 28 Kekkola, 50 Puujalka | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Helian ruokataloutta

Julia Niskanen (o.s. Huovinen, s. 1914), Hilma ja Aappo Huovisen tytär, kertoi lapsuudestaan ja nuoruudestaan Helialla no 41. Muistelmat keräsi 1980-luvun lopulla tytär Ritva Marttila (o.s. Niskanen). Syyslahdin aikaan teurastettiin monta elukkaa. Silloin Helialla tehtiin verimakkaraa. Teurastetusta eläimestä laskettiin veri saaviin. Heti sen jälkeen tehtiin ruistaikina, jossa nesteenä oli veri. Makkaran kuoreksi käytettiin eläimen suolta, joka saatiin teurastuksessa. Suoli siivottiin ennen täyttöä siten, että se ensin poljettiin olkien päällä tyhjäksi ja sitten huuhdottiin vedellä puhtaaksi sisältäpäin. Suoli ei saanut kuivua.

Tallennettu kategorioihin 41 Heljä | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Väänäsen vanhaemäntä muistelee – osa 3

Maalaistalon monipuolinen terveellinen ruokakulttuuri Arkiruokaa olivat perunat ja ruskea kastike. Aamupäivän ruuaksi keitettiin puuro, se oli joko ohrajauhopuuroa, kaurapuuroa tai talkkunapuuroa. Talkkunakset tehtiin itse ohrajyvistä uunissa paahtaen. Pyhäaamua varten valmistettiin jokaiselle ruokailijalle oma kupillinen viiliä. Leiväksi leivottiin ohutta ohrarieskaa, perunalimppua ja ruisleipää. Ruisleipä leivottiin reikäleiväksi ja ohuet reikäleivät kuivattiin orressa. Kesää varten leivottiin kaksi viikkoa joka toinen päivä niin, että orsissa oli lopulta toista tuhatta leipää, katto täynnä täysiä tankoja. Kesällä ei leipomaan ehdittykään. Niityllä sitten syötiin reikäleipää, päälle laitettiin itse kirnuttua voita ja silakkaa.

Tallennettu kategorioihin 16 Isomäättä - Väänänen | Avainsanoina , | 8 kommenttia

Joulukalenteri – Hyvää joulua

24.12. Aatami ja Eeva Pakkanen tietää pakkasia toukokuussa. Joulutöiden muistilista Kotiliesi-lehdestä vuodelta 1925 24.12. joulupuuron valmistus uunissa, laatikoiden paistaminen, joulukuusen koristaminen, hautausmaalla käynti, edellisenä päivänä keitetyn joulukinkun paistaminen, joulusauna, kotieläinten muistaminen, ruokapöydän koristaminen, töiden lopettaminen.

Tallennettu kategorioihin 31 Kontu | Avainsanoina , , , , | 6 kommenttia

Lipeäkala – Marttojen keittokirja (1903)

Kalat nyletään ja pannaan likoon kylmään järviveteen (jokivesikin varmaan käy…) 4-5 päiväksi, muuttaen vettä välillä. Jonkun astian pohjalle pannaan sormen paksuinen kerros hyvää koivutuhkaa. Sen päälle ladotaan kalat nahkapuoli alaspäin. Kalan päälle ripotellaan kerros kalkkia ja sen päälle taas kerros tuhkaa. Näin jatketaan, kunnes kaikki kalat ovat astiassa. Sen jälkeen kaadetaan kaloille järvivettä, niin että ne kokonaan peittyvät.

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , , | 1 kommentti

Joulukalenteri – Annana yö pimeimmillään

9.12. Anna Yö pimeimmillään. Leivonnan ja oluen panon aika. 13.12. Lucia Lutun yöstä lähtien kukko putoaa orrelta kolmesti vuorokaudessa koko loppuvuoden. 15.12. Heimo Joulun (rastavan) paasto alkaa.

Tallennettu kategorioihin 5 Väärä | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti