Avainsana-arkisto: runot

Testamentti

Tule tyttöni majaani. Aukaise sinervä uksi; Saaos salvoni sisälle runopirtin perimmälle pitkän mietepenkin päähän unen uunien kupeelle. Ota vuosia mukaasi! Päivät hellät ja hämärät, kuut ja viikot kainaloosi. Saatan istumasijoilles. Katso sillä silmälläsi joll on ennenkin eläjät meitä ennen matkannehet laulun miehet, runon naiset nähnehet näkyä monta elämästä uudemmasta muuttuvasta, nousevasta. Päivän lauluja hyviä kuntoa Kalevan kansan helkyttivät heinäkengät. Niinpähän sinäkin laula. Kerro maasi kauneutta soita ihmisen iloja, murehia mennehiä muista hellästi hyräillen. Katso pilvien perille, siksi siell on sinisillat aatosuoman vartijat etteivät matelis maassa turhuuksissa tuppuroisi. Minkä laulat – ne tosia – hyvän mielen helke yllä kevään kelloja heläytä, … Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin 60 Ontero | Avainsanoina | Jätä kommentti

Uudenvuoden yö

Köyry männyn oksa lumen siiven alla, yllä sinitaivas maalla valkealla. Hiljaisuuden hymni ympärillä on. Soiva uuden vuoden kuva sanaton sitoo toivoon koko ihmiskunnan kanssa, että sukupolvet eläis aikojansa uutta rauhan vuotta vaiheittain, vihan okaat juurineen pois kitkis eikä ihmisveli toisen tähden itkis. Hyväntahdon mieli jokapäivän työssä. Luonnonrauhan hymni uudenvuoden yössä. – Salli Lund, 1969 P.S. Runo on julkaistu myös nimellä Kinos Oksalla. Toni Edelmann on säveltänyt runon ja Harri Saksala sen laulaa. Löytäisikö joku maininnan tästä äänitteestä jostakin, tai peräti itse äänitteen? Hyvää Uutta Vuotta!

Tallennettu kategorioihin 60 Ontero | Avainsanoina | 1 kommentti

Myöhäinen

Myöhäinen kanerva pohjoisen maan elokuun iltoina herää. Aukaisee kuutamoon katseltavaa, yölliseen hopeaan kiedottavaa kun ruusut ja lemmikit lepää. Sinikellot häipyivät vaieten. Saloilla kanerva helää. Saattaneet kuunnella vain hiljeten hymniä vienoa kanervien. Muistumat muistojaan kerää. Hyvänolon tunteita tajuusi saat, elämä kiehtoen kutsuu nyt taas: Salojen kanerva helää. – Salli Lund, 1970

Tallennettu kategorioihin 60 Ontero | Avainsanoina | Jätä kommentti

Elämänkertani

Lauloi kauloi elämän laine vaahtoa viskoi, kaarnoja kietoi kalliorannalle roiskutellen. Tuulin tuiversi aalloilla uhkasi vihojen vihmoja viuhutellen. Jylisi, iski ja löi salamoita. Vastatuulessa kiskoen soudin huovaten, hinaten, kuitenkin voitin. Koivikkolehdonkin rannalle soitin tuohitorvella. Enpä moiti. Taakseni katsoen ylpeilen noista. Eteeni katsoen yhäti toistan: päivänhuilua kerran soitan. – Salli Lund, 1950

Tallennettu kategorioihin 60 Ontero | Avainsanoina | Jätä kommentti

Kansalliseepos Kalevala tänään 180 vuotta!

Kansalliseepoksemme Kalevala täyttää tänään 180 vuotta! Nyt on myös erityinen juhla-aika sillä Kalevala on ilmestynyt Karjalan Sivistysseuran toimesta sen alkuperäismurteella eli vienankarjalaksi. Kalevalaahan on käännetty useille kymmenille eri kielille, mutta sitä ei ole aiemmin painettu sen alkuperäismurteella. Kirjan julkaisu tapahtui Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran juhlasalissa keskiviikkona 25.2.2015. 1 Eepokseemme syntyyn on suuresti vaikuttanut Sakari (Zacharias) Topelius vanhempi (s. 1781). Hän puolestaan liittyy Laitasaareen muunmuassa siten, että hänen isoisoisänsä Kristoffer Topelius (s. n. 1703) pakeni Isovihan aikana Laitasaaren Lumiaisissa sijainneelle piilopirtille. Tästä kertoo sivustomme artikkeli Koivu ja Tähti. Vuokkiniemen pitäjä oli 1800-luvulla vanhan runonlaulun keskus, jonka alueelta pääosa Kalevalan runoista on kerätty. Tämä kalevalainen … Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin 64 Lumiainen, yleistä | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

On valon vuoro

Kaksi pimeyttä kurkotti kättä, aikainen iltapimeä, viipyvä aamuhämärä, harteillemme laskeutuen molemmat. Lumihiutaleitten laulu, jään muotoilemat pilarit, valkoliinapäiset poppelit tajullemme hymisevät kaamosajan viihdykettä torjuen pimeää tunkemasta sydänsyvyyksiimme asti. Mutta tuuli, se ahnehtija kademielinen, pyyhki poppelilta lumihuippulatvat. Harmaus hämärään jäi ikävöiden. Mutta aika, järkkymätön aina käskyn pimeydelle antoi: Peräydy! On valon vuoro! Käännyimme valoa kohti; onnitellen toisiamme uuden vuoden yönä. – Salli Lund, 1969 Hyvää Uutta Vuotta lukijoillemme!

Tallennettu kategorioihin 60 Ontero | Avainsanoina | 1 kommentti

Sana

Väliin päilyy aatossilta kirkkaana kuin järven pinta, asiaa ois mielin määrin sen kun tuosta kokoon käärit runonviehkuroille taitat uutisrieskan, tuumit, laitat  – taikka paksun limpun paistat. Sanaa on niin monenlaista lämmintäkin, malttavaista. Sana on kuin raitin väki yhden hyväks kaikki näki käypäseksi kaikin puolin rehellinen sana, suorin. Toinen sana  –  torninnaakka  – kirkuu  –  kuuluu kuuhun saakka. Tai on yksiöistä jäätä haperoa toinen puoli. Eihän tuosta kukaan huoli. Mutta joskus elontiellä työt kun luontuu, sanat meillä toisinaan tien viertä kaahaa taikka jälkeenjääden laahaa. Työllä maailma on luotu. Hyvät kädet kelle suotu töissään elävä on aina unholaan ei aika paina. Siitä … Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin 60 Ontero | Avainsanoina | 3 kommenttia

Jännityskertomus päättyi kirjastoon – Topeliuksen aapinen 1700-luvulta

Helsingin Sanomat 15.1.2000: Uskomaton, mutta tosi jännityskertomus päättyi perjantaina Helsingin yliopiston kirjastossa, kun Topeliuksen suku ja Topelius-seura luovuttivat 1700-luvulta peräisin olevan aapisen arvoiseensa ympäristöön. Pieni, kulunut kirjanen on seikkaillut vuonna 1706 syntyneen Kristoffer Topeliuksen, satusetä Zachris Topeliuksen isoisän isän mukana. Seikkailusta syntyi kaikkien tuntema tarina Koivu ja tähti.

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , , , | 2 kommenttia

Traktoristin laulu (1950)

Traktori kyntää kuin leikillään, sen viilloilla peipponen pyörähtää. Tuhansine sykkeine taas havahtaa työntäyteinen kevätpäivän kulta. Kyntäjän päivät on kalliita nyt, käsien ketteryyttä kiirehtinyt on yhteiset syksyiset lyhteet. Aamuiset viserrykset aukeilla soi. Kyntäjään kuntoa vireyttä toi tämä möyhitty muhoileva multa. Auraa se vuotti kuin armastaan Siementä kaihosi levotta maa  – mullan valtava mahti. Traktori kyntää kuin leikillään, sen viilloilla peipponen pyörähtää. – Salli Lund, 1950

Tallennettu kategorioihin 60 Ontero | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Äiti, älä lähde!

Lapseni kiintymys minuun, äitiinsä on järkkymätön. Hän ehähtää minut ovella: — Äiti, älä lähde! Tämä kuulostaa käskyltä, lailta. Koetapas olla noudattamatta, läpipäästä pienoisesta lukosta: — Äiti, älä lähde! Ja minä en selviytynyt. En voinut, vaikka huomasinkin ajan tulevan jolloin kotkan valtavankat siivet hän aistii seljässänsä kantavina, on kärsimätön, voimakas ja suuri. (Äiti väisty!) ja tuskin hyvästellä ehtii kanssani kun omaan elämäänsä poika syöksyy. Vierivät vuoteni, kymmenet vuodet, sadat on huoleni, vain minä en uskalla kuiskatakaan perääsi: —  Älä lähde, poikani! – Niina Altovskaja, suomennos Salli Lund

Tallennettu kategorioihin 60 Ontero | Avainsanoina | Jätä kommentti