Avainsana-arkisto: Oulujoki

Lautanlaskua Pyhäkoskessa

Panun eli Atte Kalajoen kirjoituksen löysi Juha Huusko – alla mainittu ylikonstaapeli oli hänen isänsä. Ihmettelin kovasti tuollaista tervankuljetustapaa, joskohta en ollut kuullut ennen myöskään lautanlaskusta Oulujoessa. Tiesin että Iijokea alas tuotiin puutavaraa ja tervat ym. lautoilla, mutta ei ollut tullut mieleenkään, että Oulun porvarit olisivat vuonna 1819 pystyneet uittamaan tukkilauttoja Iijokisuulta Ouluun. Vaan ovatpa uittaneet. Oulujoki-kirja tietää, että Iissä ostetut tukkilautat koottiin uudelleen vaivalloiselle merimatkalle Iistä Ouluun, jolloin käytettiin purjeitakin apuna. Luotolaiset puolestaan uittivat rakennushirsiä lauttoina saarelleen. Tervat ja lankut tuotiin Ouluun jahdeilla. Entä sitten lauttojen lasku Oulujoessa!

Tallennettu kategorioihin 1 Kärnä, 40 Kähkönen | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Oulujoki, kotijoki

Olen syntynyt ja asunut melkein koko 80-vuotisen elämäni Oulujoen varrella. Lapsuuteni leikit leikittiin etupäässä joella, opeteltiin uimaan ja kalastamaan. Talvella luistelu ja hiihto sekä mäenlasku kohdistuivat joelle. Silloin naapureitakin oli enemmän ja seurusteltiin molemmin puolin jokea. Lapsuuskotini oli Laitasaaressa, josta kirkonkylälle oli matkaa neljä kilometriä. Kaikki liikenne tapahtui joella, kesällä veneillä ja talvella hevosilla ja hiihtämällä. Myöhemmin oli joelle aurattu autotie.

Tallennettu kategorioihin 31 Kontu, 31 Kontu - Ylä-Kontu | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Höyryveneen kulku Oulujoella (1880)

137 vuotta sitten alkoi höyrylaivaliikenne Oulujoella Viime torstai-iltana tehtiin koetusmatkustus Oulujoelle valmistetulla ”Laine” nimisellä höyryveneellä. Matkaa jatkettiin aina Paason talon kohdalle, 15 virstaa kaupungista. Vene on hyvin sopiva jokeen ja voimaisa koskessakin. Madekoskesta ei ole ”Laineelle” mitään haittaa. Se ei tarvitse ehkä täyttä voimaakaan siinä käyttää; 65 naulan höyryllä (täysi 85 naulaa) meni vene 25 hengen kanssa hyvin ylpeästi ylös.

Tallennettu kategorioihin 60 Ontero | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Aku pakinoi – Vellamon uhrit (1941)

On jälleen se aika, jolloin joudutaan lukemaan uutisia Vellamon vaatimista uhreista viisaine jälkihuomautuksineen: ”ei pitäisi mennä heikoille kevätjäille”. Miksikä näitä hyviä ohjeita ei noudateta? Onko sisu tässäkin suhteessa niin vääjäämätön, että täytyy tehdä toisin kuin neuvotaan? Ei hyvät ystävät. On tuhansia, kukaties kymmeniätuhansia ihmisiä, joiden täytyy uhmata kuolemaa aivan kuin sodassa ja työntyä vaan kevätjäillekin, vaikka turma vaanii joka askeleen alla. Kymmenettuhannet järvet sekä tuhannet joet ja purot eivät tosin ole enää niin välttämättömiä kulkureittejä kuin entisaikaan, mutta sensijaan ne muodostavat vaikeita esteitä monien ihmisten kulkureiteillä, eikä niitä aina voida kiertää, vaan ne täytyy ylittää tavalla tai toisella.

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Myrskyä päin – runo Merikoskesta

Öistä lauluas, kuohujes säveltä unhoita en, Merikoski! Tarujas, kuunteli soitin mieleni yhäti uusia: kuohuja, pauhua, värejä, sointuja vireitä tunnelmiin sain kuohulaulussa kosken. Niitä lennätti puhaltava tuuli hulmuvin harjoin mereltä ryntäävä, Pohjan lahdelta. Mutta mieleni vihurituuli vain elämää ja vapautta vaati se kaikelle kahlehditulle… Itkua ihmisen kuunteli hiljeten. Rynnätä tahtoi myrskyä päin! Ja laulaa se tahtoi niin kuin kahleille ärjyvä, vapautta huutava ryöppyävä Merikoski kevätyönä pauhaa. – Salli Lund (Virta vierii, 1971)

Tallennettu kategorioihin 60 Ontero | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Oulujoen tukinuitosta

Oulujoen Uittoyhdistys on perustettu vuonna 1910, toki joessa uitettiin puita aikaisemminkin. Vuonna 1931 aloitettiin tukkien irtouitto, jolloin kaikkien puutavarayhtiöitten tukit olivat sekaisin. Tämä vaati Ouluun tukkien erottelun eri yhtiöitten kesken. Jokaisella puutavarayhtiöllä oli omat merkit tukkien ja pöllien päissä, joista ne osattiin tunnistaa. Parhaimpana kesänä uitettiin 1 700 000 tukkia! 1

Tallennettu kategorioihin 16 Isomäättä, 23 Keränen - Kulmala, 3 Hartikka, 32 Pienihuovinen, 6 Tihinen | Avainsanoina , , , | 2 kommenttia

Kun Laukan siltaa tehtiin

Vuosikymmenten odotusten jälkeen alkoi Laukan sillan rakentaminen, mikä kosketti myös meitä lähellä asuvia. Ensimmäinen työ oli saada joen jää niin kantavaksi, että se kestäisi raskaan kaluston liikkumisen. Sillan kannatinpilarit piti saada rakennettua tasaisin välimatkoin joen pohjaan, jota piti ruopata pohjakallioon asti. Kiviset maamassat ajettiin meidän rantaan tavallisilla maataloustraktoreilla. Siinä savotassa oli meidänkin Ferguson kippikärryvarustein mukana. Seppo ajoi päivävuoroa ja minä yöllä.

Tallennettu kategorioihin 23 Keränen, 23 Keränen - Ranta-Keränen | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Joen pohjan ruoppaus Keräsen rannassa

Taisto Ranta, Ranta-Keräsen no 23 vanhaisäntä, muistelee tammikuussa 2016: Kuusamolaiset sukulaiset tulivat meitä Hilkan kanssa pyytämään, että lähtekää meidän kanssa Joensuuhun ja sieltä Orimattilaan. Sukulaisilla oli ihan uusi auto ja heitä pelotti lähteä sinne asti kahdestaan ajamaan. Ja niin me käytiin se neljän päivän reissu Etelä-Suomessa. Kuvassa näkymää Keräsen kantatilan paikasta joen eteläpuolelle aikana, jolloin Luikunsaari tasoitettiin. Saari syntyi siitä, että Oulujokea ruopattiin Heimosten kohdalta. Ruoppaamalla tehtiin uutta veneväylää.

Tallennettu kategorioihin 23 Keränen, 23 Keränen - Ranta-Keränen | Avainsanoina | 6 kommenttia

Mummon luona Monolassa – osa 10

Elämää lintukodossa Monolassa ei ollut kaivoa, vaan Vilho-eno nosti talousvedenkin silloin vielä puhtaasta Oulujoesta. Ruoka oli yksinkertaista; perunaa, rössypottua, marjaruokia, vellejä ja puuroja. Aika usein oli tattaripuuroa, ja siitä opimmekin pitämään. Meitä passattiin ja syötettiin kolmen ihmisen voimin. Naapuritalon, Kankaalan tytär Hanna oli pestattu päiväapulaiseksi. Rea jo kyllästyi: ”Minä en rupea olemaan sellaisessa talossa, jossa aina pitää syödä.”

Tallennettu kategorioihin 18 Rönkkö, 55 Vainiokangas | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Eräs merkillinen tositapaus Oulujoella v. 1894

Vaikkakin tämän vaatimattoman kertomuksen yleissävy onkin hiukan surullinen, niin voi sen kuka tahansa lukea keveällä mielellä, sillä se päättyy jotakuinkin onnellisesti. Kertomus on oikeastaan omistettu etupäässä n.k. ”sunnuntaimetsästäjille”, joiden kunniaa ja itsetuntoa se kylläkin voi jossain määrin loukata, mutta toiselta puolen, sillä on myös lievästi moraalinenkin sivutarkoitus.

Tallennettu kategorioihin 22 Koistila, 60 Ontero | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti