Avainsana-arkisto: muistelut

Muistoja Rovan pysäkistä

Tekstit poimittu kommenteista, joita tuli aikoinaan artikkeliin Rovan pysäkki. Pekka Karppila: 1960-luvun alussa Rovan pysäkillä tuli vierailtua, koska siellä olivat pysäkinhoitaja Toivo Langin ja vaimonsa Anna-Liisan lapset Ritva ja Risto. Siskoni Riitan kanssa siellä tuli käytyä leikkimässä ja samalla ihmettelemässä suuria vetureita ja junia. Pysäkin ympäristö oli hyvin hoidettu kuten leikattu nurmikkoalue hopeapajuineen. Asemarakennuksen lisäksi pihapiirissä olivat ulkorakennus, sauna, maakellari ja wc-rakennus asiakkaille (miehille ja naisille erilliset). Kaivo oli lähellä saunaa. Vuosituhannen alussa paikalla oli vain pensaiden seassa tuo kaivo ja maakellari. 1960-luvun loppupuolella pysäkki taisi muuttua miehittämättömäksi. Resiinavarasto paloi joskus 1970-luvulla, pari resiinaa siinä taisi mennä, ehkä muutakin tavaraa. … Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin 63 Rovala | Avainsanoina , , | 2 kommenttia

Muistoja Laukan lossista

Tekstit poimittu kommenteista, joita tuli aikoinaan artikkeliin Laukan lossi. Pentti Lohela: Lossituvasta vielä; se oli 50-60-luvulla nuorison kohtauspaikka, jossa pelattiin korttia (tuppea). Silloin ei ollut autoja vaan moottoripyöriä. Oli Jawaa, BSAta, Nortonia, CZää jne. Keväällä pojat kilpailivat pyörillään kuka pääsee ylemmäs ns. Helmin törmää. 50-luvulla Aarne Putaalan poika Kari soitti rammarilla levyjä yläkerrassa. Karista tuli aikoinaan taiteilija ja merimies. Kerrotaan hänen asuneen mm. Italiassa. Karilla oli myös saksanpaimenkoira. Koira veti Karia talvella ahkiolla. Lahja Holma eli Pippa: Penttipä muisti hyvin nuo poikien jutut… Herman Paavolan perheeseen on kuulunut vielä ainakin Hugo-niminen poika, joka on kuollut sodassa ja muistelen, että toinenkin … Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin 23 Keränen, 23 Keränen - Kulmala, 23 Keränen - Siekkinen, 23 Keränen - Siltala | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Iso Viinikka (1928)

Eräänä talvipäivänä 1808 saapui Viinikan pihalle Muhoksella kaksi kuomurekeä, jotka pysähdytettiin asuinrakennuksen kuistin eteen. Ensimmäisestä reestä nousi puuskuttaen vanha herra ja hänen jälkeensä hyppäsi pihalle kaksi nuorta miestä. Karskilla äänellä käski vanha herra viedä hevosen rekineen tallin eteen, antaa hoitoa hevoselle sekä toimittaa rekivaatteet suojaan. Sitten ajettiin toinen kuomureki edellisen paikalle ja vanha herra seuralaisineen auttoi reestä monien vällyjen ja peittojen alta vanhemmanpuoleisen naisen ja kaksi nuorta tyttöä, ja viimeksi vedettiin sieltä näköjään toisella kymmenellä oleva poika. Ajajalle antoi vanha herra saman käskyn kuin ensimmäisellekin ajajalle. — Siihen jäi koko perhe katselemaan ympärilleen uuden kodin ympäristöä. — Vanha herra oli … Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin 8 Viinikka | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Santeri Kotasaari muistelee – osa 2

Tunnistatteko kuvan henkilöitä? Siekkisessä no 52 perheineen asunutta Santeri Kotasaarta on haastatellut Pentti Lohela. Julkaisemme Santerin muistelut sivustollamme kahdessa osassa. Ensimmäisen osan voit lukea tästä. Lapsena kävin Ponkilassa koulua. Korialla tuli oltua armeijassa. Siellä järvillä metsäyhtiöt uittivat pitkiä lauttoja tehtaille. Koulua (s.o. Laitasaaren uusi koulu) olin myös rakentamassa vuonna 1953. Rakennusliike Anttonen sen rakensi ja myös kirkolle keskuskoulun. Myöhemmin Anttonen kuulemma urakoi Turussa päin. Hänellä oli poika ja tytär. Joku oli nähnyt viimeksi Anttosen ajamassa kuorma-autoa.

Tallennettu kategorioihin 52 Siekkinen | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Pakkaspäivän tarinaa

Mitä meille 1940-1950 luvulla syntyneille lapsille kuuluu ja miten meidät kasvatettiin naisiksi ja miehiksi? Sodan jälkeiset vuodet olivat syntyvyydeltään poikkeuksellisen suuret Suomessa, noin 100 000 lasta vuodessa kun nykyisin on puolet siitä määrästä. Luulen että meitä oli silloin helpompi kasvattaa kun ei ollut kovin paljon ulkoisia viettelyksiä vetämään väärille poluille. Nyt meidän ikä alkaa olla 70-80 vuotta. Ennen tämän ikäiset ihmiset olivat vanhuksia, nykyisin meitä kutsutaan senioreiksi.

Tallennettu kategorioihin 31 Kontu | Avainsanoina | 1 kommentti

Maanraivaaja Olli Holappa (1920)

Kuva linkitetty Finnasta – Kerjäläisperhe maantiellä (1860), taiteilija Robert Ekman Olen syntynyt v. 1854. Vanhempaini kotipaikka on ollut Muhoksen pitäjässä, Kosulan kylässä pienessä mökissä. Ammattinaan he ovat kesäisin tehneet maatöitä, oja- ja kuokkatöitä y.m., mistä vaan elintarpeensa saivat. Talvella vanhempani kutoivat kalanpyydyksiä taloille – silloin nähkääs sai keväisin ja syksyisin vetää joesta nuottaa, silloin sai maistaa lohtakin. Lapsuuteni ajoilta muistan vielä, kuinka isäukko toisinaan iltasilla verkkoa kutoessaan lapsilleen kertoili mukavia taruja kultalinnusta, kuninkaan pojasta ja monta muuta hauskaa satua. Ja ”ison vihan” ajoilta hän puhui Kyöstistä, Rautakosken Pekasta ja Laurikaisesta. Oli sillä niitä kaskuja jos jonkinlaisia.

Tallennettu kategorioihin 22 Koistila | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Joulu Siepossa vuonna 1938

Nyt jo edesmennyt Pentti Ojala (s. 1931) kertoo lapsuusmuistojaan joulusta, tyttärensä Eilan ylöskirjoittamana: Siepossa joulukuusi haettiin aina omasta metsästä. Se oli iso kuusi, jonka latva ylsi pirtin kattoon. Kuusessa oli pieniä vaatimattomia kynttilöitä, Suomen lippurivi kiersi tietysti oksilla. Oksilla oli paljon pumpulia, jota oli revitty maitosiivilän vanusta. Muita koristeita ei silloin ollut. Joululahjat olivat aina ns. ”pehmeitä paketteja” eli tarpeeseen tulivat. Muistan erään joulun, olin silloin 7-vuotias. Joulu-ukko toi minulle kintaat. Ne olivat pitkävartiset nahkakintaat, jotka olivat niin mieluiset, ettei niitä sitten riisuttu kädestä koko iltana. Vielä nukkumaan mentäessä kintaat olivat kädessä. Yöllä Erkki-setä otti ne pois ja piilotti. Aamulla … Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin 20 Sieppo | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Itsenäisyyspäivä 6.12.1917 Laitasaaressa – Suomi100

Juhlimme tänään Suomen itsenäisyyden 100-vuotista taivalta. Sitä ennen Suomi oli suuriruhtinaskunta ja kuului Venäjän keisarikunnalle. Suomen itsenäisyysjulistus allekirjoitettiin 5.12.1917, mutta julkistettiin ja annettiin tiedoksi vasta seuraavana päivänä eli 6.12.1917. 1 Laitasaarelainen Martti Kesäniemi (s. 1910) on muistellut 1996 ilmestyneessä kirjassaan ensimmäistä itsenäisyyspäivää Laitasaaressa näin Silloin juhlittiin Suomen itsenäisyyttä ensimmäisen kerran. Minulla on sellainen muistikuva, ettei itsenäisyyden juhliminen rajoittunut yhteen päivään. Suurin ongelma oli, ettei voitu vetää lippuja salkoon, koska niitä ei ollut olemassakaan. Mutta innostus asiaan oli niin suuri, että useimpiin taloihin valmistettiin lippu heti paikalla. Tuskinpa oli kahta ihan samanväristä lippua koko kylässä. Toiset puhuivat leijonalipusta; toiset sinivalkoisesta.

Tallennettu kategorioihin 37 Ähkynen | Avainsanoina , , | 4 kommenttia

Ähkylän pirtistä alku Hyrkin koululle

Koulun ensimmäisiä oppilaita ollut Martti Kesäniemi (s. 1910) muistelee opinahjoaan kirjassaan Muhoksella muutki kummat (v. 1996, s. 60). Artikkeli julkaistaan perikunnan luvalla. Allaoleva kuva on otettu nimenomaan Ala-Ähkylän pirtin seinustalla, joen puolella. Se oli tavallinen maalaistalon pirtti, jossa koulu aloitti. Mitoiltaan se oli 6 ½ x 6 ½ metriä ja kun saattoi olla yli 30 oppilasta, niin liikoja tiloja ei ollut. Mutta hyvin me toimeen tultiin. Ainoa, joka tuotti hankaluuksia, oli voimistelutunti, mutta siitäkin selvittiin, kun pukattiin pulpetit toiselle seinustalle. Jäi sen verran lattiatilaa, että päästiin riviin. Sitten oli puolilämmin keittiö, jossa saatiin suojaa pahimmilta pakkasilta. Tytöillä oli joen puoli … Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin 37 Ähkynen | Avainsanoina , | 3 kommenttia

Santeri Kotasaari muistelee – osa 1

Siekkisessä no 52 perheineen asunutta Santeri Kotasaarta on haastatellut Pentti Lohela. Julkaisemme Santerin muistelut sivustollamme kahdessa osassa. Santerin isä Nikolai Andreinpoika Kotasaari (alk. Kallijev, s. 20.5.1890) oli kotoisin Vuokkiniemestä Pirttilahden kylästä. Hän muutti sukunimensä Kotasaareksi vuonna 1920. 1 Nikolain vanhemmat olivat Andreij Lazarinpoika Kallijev (s. n. 1859 Pirttilahti) sekä Tatjana Petrintytär Kallijeva. Santerin äiti oli Maura Vasilintytär Garmujeva (s. 1893 Vuokkiniemi) – todennäköisesti myös Pirttilahden kylästä, jossa Garmujevit asuivat jo 1800-luvun puolivälistä saakka. Sinne he olivat muuttaneet Vuokkiniemen pääkylästä.

Tallennettu kategorioihin 52 Siekkinen | Avainsanoina , , | 1 kommentti