Avainsana-arkisto: metsästys

Tietoja Muhoksesta (Suomen metsästyslehti v. 1907)

Juho (Janne) Juusonpoika Hartikka (alk. Haataja), Rintamäen talon isäntä 1884-1936, oli innokas metsästäjä. Hän kirjoitti useita kirjeitä Suomen metsästyslehteen. Ohessa yksi niistä. Lienee aika tyypillistä vuosisadan alun metsästyskertomusta. Talollinen J. Hartikka on kirjoittanut metsästystavoista y.m. allekirjoittaneelle ja kenties huvittaa eteläsuomalaisia ja muita metsästysurheilijoita tutustua Hartikan mielipiteisiin, jonka vuoksi tämän kirjoituksen olen koonnut hänen neljästä eri kirjeestään ja hänen luvallaan Suomen Metsästyslehteen julkaistavaksi lähettänyt. Metsästystä sanoo Hartikka harjoittaneensa 10-vuotiaasta asti, hän on nykyään 47 v. vanha. Petoelukoita kettuja, on hän tappanut 400, etupäässä kaularaudoilla, mutta myöskin myrkyllä ja ajokoirilla.

Tallennettu kategorioihin 3 Hartikka, 3 Hartikka - Rintamäki | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Muhoksen ensimmäinen nimismies

Ylioppilas Upsalassa 13.2.1768 Bartholomæus Levander Österbotni (s. 1748). Ylioppilas Turussa 1771. Pohjalaisen osakunnan jäsen 8.11.1771. Opiskeli maisteri Johan Garvoliuksen ohjauksessa. Muhoksen nimismies 1776–85. Pitäjänkirjuri ja suorituskomissaari. 1 Asui Viinikassa no 8 samaan aikaan majuri Löthmanin kanssa – rippikirjamerkinnät vuoteen 1808 eli muutto Hämälään no 4 on tapahtunut vuosien 1808-10 välillä. Viinikan tilalla isännöi Antti Antinpoika Huovinen eli Viinikka vuoteen 1788 asti ja tila jää ilmeisesti ilman asukkaita vuosiksi 1794-1801 koska Viinikan rippikirjasivu on tyhjä. Vuodesta 1802 alkavat merkinnät nimismies Levanderin tulosta.

Tallennettu kategorioihin 4 Hämälä, 8 Viinikka | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Eräs merkillinen tositapaus Oulujoella v. 1894

Vaikkakin tämän vaatimattoman kertomuksen yleissävy onkin hiukan surullinen, niin voi sen kuka tahansa lukea keveällä mielellä, sillä se päättyy jotakuinkin onnellisesti. Kertomus on oikeastaan omistettu etupäässä n.k. ”sunnuntaimetsästäjille”, joiden kunniaa ja itsetuntoa se kylläkin voi jossain määrin loukata, mutta toiselta puolen, sillä on myös lievästi moraalinenkin sivutarkoitus.

Tallennettu kategorioihin 22 Koistila, 60 Ontero | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Vauhkolan isäntä muistelee – kummituksia ja muita (osa 4)

Lohelan Pentti on haastatellut Vauhkolassa asuvaa Risto Huttusta (s. 1934). Tässä viimeinen osa muistelmista. Kiitokset Ristolle ja Pentille! Joen ylitys oli siihen aikaan erikoista touhua. Joki oli täynnä tukkeja ja niitä piti väistellä ja ohjailla. Puomit oli mm. Malurin kohdalla. Oulujoessa uitiin eikä vesi tuntunut kylmältä. Seurojentalon kohdalla oli loivaa rantaa ja pitkät hiekkasärkät keskellä, siis Yrjänän vastarannalla. Joen yli uitiin monta kertaa. Heinänteon jälkeen illalla mentiin uimaan. Malurin uimapaikkaa sanottiin ruplankukkaroksi. Siinä paikassa oli oja ja syvänne. Jossakin oli ryöstetty pankki tai meijeri ja rosvo saatiin kiinni. Siinä tilanteessa ryöstäjä heitti rahat syvänteeseen.

Tallennettu kategorioihin 2 Parviainen - Kangas-Parviainen, 22 Koistila, 53 Vauhkola, 54 Halonen | Avainsanoina , , , , | 3 kommenttia

Aku pakinoi – Sävyisä karhu (1925)

Jo vanhat karhupsykologit ovat väittäneet, että karhu huolimatta takkuisesta turkistaan, on verrattain sävyisä otus ja täysin lojaalinen muuhun luomakuntaan nähden, milloin sitä vain ei hätyytetä tai sen ilmeiset edut ja oikeudet eivät satu ristiriitaan erinäisten periaatteitten kanssa. Koiraa karhu tosin ei suvaitse. Mutta kukapa rauhallinen otus koiraa suvaitsisi. Ampua räiköttelevän pyssymiehen lienee myöskin hankala houkutella karhua ojentamaan käpälää ”hyvään päivään”. Kysymme lukijalta, mitä hän pitäisi siitä, että joku äijän köriläs alkaisi tussaristaan räiskytellä tulta ja hauleja lukijan herkimpiä elimiä kohden. Kyllähän taitaisi lukijakin kimpaantua mikäli hän ei vielä olisi siellä, miss´ on sanatonna suu.

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Laitasaarelaiset käräjillä Limingassa 1543

Laitasaari esiintyy ensimmäisen kerran kylän nimenä jo tarkalleen 470 vuotta sitten Limingan käräjillä. 1 2 Kylä on oletettavasti ollut olemassa jo ennen tätä, mutta ensimmäiset kirjalliset maininnat ovat vasta tässä asiakirjassa. Voisi sanoa, että Laitasaari on vähintäänkin 470 vuotta vanha kylä. Limingan talvikäräjät 21.1.1543 Påll Månson Laijtisa: bleff sachfeltt för han slo Hasu Kaupii i hudh till 3 mk gaff 1/2 mk

Tallennettu kategorioihin Ähkynen (kantatalo), Kemiläinen (kantatalo) | Avainsanoina , , , , | 3 kommenttia

Leon polku

Kaunis koivuinen kuja kertoo tarinaa. Siinä kulki aikoinaan Leon polku. Se alkoi Riihikylän tien päästä jatkuen ojan vartta radalle. Sitten tuli Katajasuon pellot, nyt jo pääosin metsitetyt. Kierteli kauniita kankaanlaitoja ohittaen pienen lähteen. Tullen sen jälkeen Hirsikankaalle seuraten vanhoja metsäpolkuja yli harjujen käyden kauimmillaan Ampujamajan paikalla palaten kierrokseltaan takaisin peltomaisemaan.

Tallennettu kategorioihin 23 Keränen - Kulmala | Avainsanoina , , , , | 6 kommenttia

Hirvenmetsästysuutinen vuodelta 1960

Pohjois-Suomen hirvimiehet – metsästys alkoi monien kaatojen myötä Laitasaaren Eräveikot ampuivat Sanginjoen maantien varressa komean naarashirven, joka painoi noin 300 kg. Metsästysryhmään kuuluivat O. (Olavi Ilmari) Paavola, V. (Väinö Johan) Väänänen, J. Heinonen, K. (Kauko) Yrjänä, V. (Väinö Aatami) Tomperi, J. (Juuso Matias) Vimpari ja Väinö Ojala, joka ampui kuolettavan laukauksen suoraan sydämeen. 1 Tämän lehtijutun laitasaarelaisten hirvenkaadosta tasan 52 vuotta sitten lähetti Pentti Lohela – ovatko auki kirjoitetut nimet oikein ja kuka oli tekstissä mainittu J. Heinonen (Soljan huom.)?

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , , , | 4 kommenttia

Hupi kuunteluoppilaana ja muita koiratarinoita

Se päivä oli ikimuistoinen kun sain syliini pienen, punaruskean koiranpennun. Se oli villi ja tuoksui hyvälle, niin kuin kaikki koiranpennut. Annoin sille nimen, Hupi. Hupi oli suomenpystykorva. Lintukoiraksikin sitä sanottiin – kenties siksi, kun se kasvettuaan kulki veljieni kanssa metsästysreissuilla, haukkui lintuja ja oravia. Ymmärsin että Hupi teki arvokkaan työn metsästyskoirana siihen aikaan, 1950-luvulla. Mutta minulle kaikki kaikessa oli sen ystävyys.

Tallennettu kategorioihin 23 Keränen - Kulmala | Avainsanoina , , , | 2 kommenttia