Avainsana-arkisto: LyyliSimilä

Lyyli Similä: Voimamiehiä Muhokselta ja muualtakin

Lyylin veljen Pekka Similän kertomaa paikallisista urheilijoista ja voimamiehistä noin vuonna 1935: Pari kovaa juoksijamiestä oli Muhoksella ennen. Toinen, Aapeli Koistinen elää vieläkin, mutta on nyt jo 80-vuotias, toinen oli Aukusti Inkala. Molemmat ottivat juoksemalla hevosia kiinni vaikka kuinka vauhdissa nämä olisivat olleet. Ja ovatpa nämä ottaneet jäniksiäkin juoksemalla kiinni. Entisaikaan, jolloin ei ollut aitojakaan muita kuin ”selekäaijat” päästettiin hevoset heinänteon jälkeen niityille laitumelle ja kun ei hevosia muuten saatu kiinni, mentiin hakemaan Inkalan Aukustia ja kun tämä juoksuun pinkaisi, niin sai hevoset kiinni.

Tallennettu kategorioihin 22 Koistila, 38 Inkala, 52 Siekkinen | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Lyyli Similä: Kestiheliasta

Kestihelijan Aappo selevitti kerran, että hän oli venepoikana Yli-Muhoksella. Koskija ylös kun ei veneitä saanut muuten, kun ne hevosella vedätettiin tietä myöten. ”Lähimmä viemään venneitä monella hevosella ja isäntä kielteli, oottakaa vähä, minä tuun yhteen mukkaan. Me ajamma hilijalleen, annamma hevosten kävellä, kyllä te tappaatta. Isäntä oli lähteny jäläkeen. Välillä oli suo ja siinä suuri kivi. Kivellä oli palanut suuri nuotio. Isäntä meni ja lämmitteli käsiään nuotiossa arvellen poikien sen siihen laittaneen. Tavoitettuaan pojat oli hän kysynyt miten te niin pijan sen nuotijon kerkesittä tehä, kum minä niin pijan jouvuin teijän jäläkeen eikä teitä näkyny suolla ollenkaan!” Mutta pojat tekivät … Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin 41 Heljä | Avainsanoina | Jätä kommentti

Lyyli Similä: Aarnivalkeat

Toistakymmentä vuotta sitten oli muutaman talon (Saarelan) poika ollut kyntämässä kotitalonsa peltoja jokitörmällä. Äkkiä oli sahrojen kärki tarttunut johonkin kovaan esineeseen niin lujaan että iso, vahva hevonen pysähtyi. Ajaja oli mitään aavistamatta käskenyt hevosta, mutta samassa oli alkanut mullasta kuulua helinää ja ”saharan” kärkeen oli ilmestynyt hyvin suuren pullon suuosa. Mies oli arvellut että pullossa oli ollut rahoja, ”vain ne painuvat maan alle ku en älynny ottaa. Hajin kotuva lapijon ja kaivon sitä peltuva, mutta en mittää löytäny. Pullon katkennu laita oli aivan kirkas.” Aarnitulien, eli murteessamme aarrevalakijain sanotaan palavan kesäaikana. Silloin niitä sanotaan ”puhistettavan”. Veljeni oli kerran huomannut ison … Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin 23 Keränen, 9 Ylikosunen | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Lyyli Similä: Siekki-Olli ja muut näkijät

Näkijäksi sanotaan ihmistä, joka näkee kirkonväkiä, pikku-ukkoja y.m. Näkijät, ainakin meidän seudulla ovat olleet miehiä, yksi elää vieläkin. Näkijäksi sanotaan tulevan, jos esim. ruumisarkun liina hipaisee kasvoihin. Noin 30-40 vuotta (huom – teksti kirjoitettu 1930-luvulla) sitten oli Muhoksella Siekkisen talossa isäntä jota kutsuttiin Siekki-Olliksi. Hän oli taikuri. Kerrankin hän sytytti metsän palamaan, saadaksensa kuivaa polttopuuta. Hän kiersi kävellen sen paikan minkä aikoi polttaa. Ja tuli poltti tuon kierroksen sisällä olevan osan, mutta ei mennyt ulkopuolelle.

Tallennettu kategorioihin 52 Siekkinen | Avainsanoina | 2 kommenttia

Lyyli Similä: Linnuista

Käki Yleinen luulo on, että käellä on mukanaan pikkuinen lintu oppaana, jota sanotaan käjen piikaksi ja sanotaanpa että käki syksyllä muuttuu haukaksi (käkihaukka) ja ensimmäisenä syö tuon oman piikansa. Käki kukkuu: ”hallaa hankeen, leipää lehteen, viljavuotta varpuun”. Käen kukunnasta nuoret ennustavat montako vuotta naimatonna käyvät. Muistan kerran lapsena kuunnelleeni käen kukuntaa aikaisena aamuhetkenä. Menin pihalta huoneeseen, jossa kerroin kuulemani, naapurin vanha emäntä, joka sattui myös olemaan sisällä, sanoi silloin: ”Ny käki paskanti sun, kun kuulit sen kukkuvan ennenkun mittää olit suuhusi pannu.”

Tallennettu kategorioihin 52 Siekkinen | Avainsanoina , | Jätä kommentti

SKS – perinnetiedon tallentaja Lyyli Similä Laitasaaresta

Lyyli Similältä (s. 11.4.1901 Laitasaari, Siekkinen no 52) on Suomen Kirjallisuuden Seuran (SKS) kansanrunousarkistossa varsin paljon erilaista perinnetietoa. Hän on lähettänyt arkistoon myös muilta keräämäänsä aineistoa. Osa perinteestä on toisintoja yleisestä perinteestä ja osa on Muhoksen, Laitasaaren tai sen ympäristöön liittyvää. Filosofian tohtori, historian opettaja Jouni Kauhanen Vaalasta tutustui puolestamme aineistoon SKS:n arkistossa, mistä lausumme hänelle lämpimät kiitokset!

Tallennettu kategorioihin 52 Siekkinen | Avainsanoina , , , | 3 kommenttia