Avainsana-arkisto: liikenne

Mummon luona Monolassa – osa 7

Lapsuuden leikit Lapsuuden varhaimmista aistimuksista mieleeni on jäänyt Monolan tuoksu. Se pysyi vuodesta toiseen aina samana ja lehahti tuttuna vastaan, kun pitkänkin ajan jälkeen Monolan oven avasi. Se oli vanhojen esineiden, ajan patinan, kahvin, mausteiden, lamppuöljyn ja lukemattomien tuntemattomien ainesten salaperäinen sekoitus. Se oli monivivahteisempi kuin naapurissa, missä aina tuoksui pelkästään puhtaalta. Hägglundeilla näyttikin alati olevan meneillään suursiivous.

Tallennettu kategorioihin 18 Rönkkö | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Kulkija vanhalla Oulu-Muhos tiellä 1600-1800 luvulla

Tämän tekstin on kirjoittanut Raimo Ranta ja se kertoo mielenkiintoisella tavalla millainen näkymä entisajan kulkijalla on ollut liikkuessaan vanhalla tiellä Pikkaralankylästä aina Muhosperään saakka Vanha tieura, joka oli alkuun ratsain ja jalkaisin kuljettavissa, avattiin ensimmäisen kerran kuljettavaan kuntoon 1610-luvulla. Rakentamisen pani alulle Oulun linnan käskynhaltija Isak Behm. Maaherra Wrangell antoi vuonna 1681 raivata tie vaunuin ajettavaksi. Tien tärkeimmät käyttäjät olivat virkamiehet ja sotilaat, myös Viipurin ja Oulun välinen postilinja kulki Oulujokivartta pitkin. 1 Kuljemme vanhaa tieuraa Pikkaralan kylästä Viskaalintietä Tuohinonojalle. Halonen, Vauhkola, Puujalka, Perttunen eli Koistinen jäävät tien oikealle puolelle, vasemmalle Perttula, joka myöhemmin tunnetaan Viskaalina.

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , | 6 kommenttia

Aku pakinoi – Liikkuvaa museotavaraa (1946)

Salaperäinen otsikko – vai voitko aavistaa, lukija? Totta kai – olethan matkustanut paikallisjunassa. Esim. tässä meidän jokivarren ”vaalalaisessa”. Mikä kodikas laitos! Toisinaan lämmintä kuin saunan löylyssä, joskus kylmä ja vetoinen kuin saunan eteinen – sellaisen maalaissaunan. Matkustava yleisö – puhdasta maatiaista – ei mitään kansainvälistä sekasotkua, enemmän tai vähemmän tuttuja naapureita ja naapureitten naapureita. Lammasturkkia ja lapikasta. Kessusätkän suitsuttavaa sakeutta ja pillitupakan hienoimpia kiemuroita läpinäkymättömänä sumupilvenä. Useissa vaunuissa sakean usvan läpi rusottaa epäselvästi kaasulampun särensilmä, mutta jokin vaunu on kokonaan pimeä. Onko se yleisön toivomuksesta sillä tavalla, vaiko vain tapaturmaisesti – ota ja arvaa. Siksi se kai on, koska erään … Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , , | 1 kommentti

Sanginjoen elämänmenosta 1967

Anja Hämäläinen o.s. Lohela lähetti sivustolle artikkelin Sanginjoen elämänmenosta vuodelta 1967. Siinä haastatellaan Anjan isoäitiä Iidaa Lusikan no 62 Harjusta ja kerrotaan Sanginjoen kylän senhetkisestä elämästä, koulusta ym. Lisäksi haastatellaan kauppiasta ja koulun opettajaa Heikki Markkasta. Tässä artikkelissa muutamia poimintoja siitä.  Sanginjokelaiset tarvitsevat postiaseman ja lisää työpaikkoja Ylisanginjoki on noin 50 taloa käsittävä kylä. Kylän väestö saa elantonsa pääasiallisesti maataloudesta. Lisätuloja hankitaan satunnaisista ansiotöistä. Tilat ovat valtaosalta pieniä, viljelysmaat veden vaivaamia. Maatalouden kehityksen jarruna on viljelysmaiden soistuminen. Karjan jalostus on ollut käynnissä jo monet vuodet. Tiloilla on ay-karjaa. Maa- ja karjatalouden hyväksi uurastetaan.

Tallennettu kategorioihin 62 Lusikka, 75 Isokangas, 76 Paasimaa | Avainsanoina , , , , , | 1 kommentti

Laukan sillan rakentaminen

Laukan silta on neliaukkoinen teräskannattajien varassa oleva betonilaattasilta. Sen rakentaminen aloitettiin joulukuussa 1967. Siihen asti oli liikenne Oulujoen yli Laukan kohdalla tapahtunut lossilla. Sillan kokonaispituus on 230,2 metriä ja ajoradan leveys 8,5 metriä. Laukan silta oli rakentamisaikanaan TVH:n Oulun piirin suurin silta.

Tallennettu kategorioihin 24 Laukka | Avainsanoina , , , , | 4 kommenttia

Aku pakinoi – Linja-auto ja pikajuna (1946)

Ne kaksi ovat nykyisin hienoja mööpeleitä  –  ne eivät seisahdakaan joka pysäkillä eikä pienillä asemilla. Niillä on kova kiire eivätkä ne tunne pieniä pennejä; joo,  markka-automaatit ovat erikseen, ja isot pelurit käyttävät vain kuvaseteleitä. Tätä meidän jokilinjaakin hyrräsivät ennen Vuoritsalon Hanneksen hienot ja mukavat bussit, ja tilaa oli yllin-kyllin  –  sai vaikka naapuriin pyörähtää korvikkeelle (anteeksi: kahville). Ne olivat paikallisjunia, kansa piti niistä ja ne kansasta.

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , , | 2 kommenttia

Kärrypoluista valtateiksi (osa 2)

Teiden vaiheita 1600-luvulta alkaen Paavo Salmi on koonnut Laitasaaren pääteistä historiatietoja – siis teistä Valtatie 22, Oulu-Kajaani ja Yhdystie 8300, maantie Oulu-Päivärinne-Vaala. Ensimmäisen artikkelin voit lukea tästä. Kuljetuskalustona oli kuorma-autoja, 1950-luvulla oli USA:n armeijan ylijäämävarastosta hankittu GMC (kempsu) nelivetoisia kuorma-autoja, mitkä olivat verraten tehokkaita. Talvipakkasella autojen käynnistys oli hankalaa. Muistan ihmetelleeni kerran Onteron kohdalla maantiellä, kun kempsun moottorin alla oli nuotio. Tällä tavoin lämmitettiin moottoriöljy notkeaksi ja auto saatiin käyntiin. Kuljettajia kortteerasi myös Onterossa.

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , | 9 kommenttia

Kärrypoluista valtateiksi – teiden vaiheita 1600-luvulta alkaen, osa 1

Paavo Salmi on koonnut Laitasaaren pääteiden historiaa – siis teistä Valtatie 22, Oulu-Kajaani ja Yhdystie 8300, maantie Oulu-Päivärinne-Vaala. Artikkelin kakkososa täällä. 1930-luvulle saakka ainoa vaunuin ajettava yhtenäinen tie Oulusta Muhokselle ja edelleen Kajaaniin kulki Oulujoen eteläpuolta. Pohjoispuolella oli kyläteitä talosta taloon. Kunnantie Laukasta Sanginjoelle rakennettiin 1800-luvun puolivälissä. Oulu-Kajaani tien rakentamista pitivät Ruotsin kuninkaat tärkeänä 1500-1600 luvun vaihteesta alkaen. Kuningas Kaarle IX määräsi 1608 rakennettavaksi tien Oulusta Kajaaniin. Tietä tarvittiin kaupankäyntiin, sotajoukkojen kuljetuksiin ja tarvikkeitten kuljetuksiin Kajaanin linnaan. Aluksi tie oli vain polkutie tai ratsutie, talvisin rekitie. 1600-luvun alussa Kuningas Kustaa II Aadolf kulki reitin palatessaaan Liivinmaa-sodasta Tukholmaan. Tuolloin tie on … Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , , , , | 2 kommenttia

Isäni, laivuri Matti Esanpoika Mäkelä

Katkelma on poimittu Salli Lundin (o.s. Mäkelä) vuonna 1975 Neuvostoliitossa kirjoittamasta kirjasta Taipaleita – kaksi novellia. Ritva Leinosen lähettämien runojen myötä olemme tutustuneet Salliin ja hänen sujuvasti soljuvaan tekstiinsä. Myös allaolevassa on sanoja, joita ei enää suomenkielessä juuri käytetä – mikä tekee tekstistä vieläkin viehättävämpää. Sallin lapsuuden perhe asui Onterossa no 60. Isäni oli havainnut aikoinaan maailman meriä purjelaivalla seilatessaan rohkeuden hyvin tärkeäksi ominaisuudeksi. Tositarpeen rajumyrskyssä Intian valtameren myllertäessä. Oudon Etelänristin vilkuttaessa. Elämän monivaiheisilla taipaleilla. Isä lepäsi jo töistään. Haudalle on äiti istuttanut orjantappuran. Villiruusun, joka kukkii kiihkeänä ja tuoksuu kesäisin. – Kyllä maassa maata saa, arveli isä, jos äiti … Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin 60 Ontero | Avainsanoina , , , , , | 3 kommenttia

Aku pakinoi – Murheellinen uutinen (1926)

Tässä lehdessä oli äskettäin uutinen, joka sai meidät murheelliseksi – että Oulujoen Höyryvene Oy puretaan ja ”Laine” ja ”Lempi” hukataan pois niin kuin mitkäkin hevoskaakit vain – mustalaisille, kukaties! Ja että meidän ja koko Oulujokivarren hyvä ja hymyilevä ystävä kapteeni K-u 1 siirretään reserviin. Ei – me sanomme – se ei saa tapahtua; me nostamme siitä ”hirmuisen prosessin” ja meihin yhtyy koko Oulunlaakso ja Suomi ja Eurooppa ja Amerikka ja Aasia ja Afrikka ynnä Australia sekä Polynesia.

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti