Avainsana-arkisto: liikenne

Postipysäkki Laitasaaren Apajaan (1902)

1890-1900 lukujen vaihteessa heräsi toivomus saada Laitasaareen oma postipysäkki. Postit menivät Muhoksen kirkonkylälle, mikä aiheutti lehtien ja kirjeiden noudossa sekä lähetyksessä ylimääräistä vaivaa. Postit lähtivät tuolloin Oulusta Muhokselle, Utajärvelle ja Puolangalle maanantaina, torstaina ja lauantaina klo 10 illalla. Asiasta kirjoitettiin mm. 21.12.1900 Kaiku-lehdessä sekä 4.3.1902 Louhi-lehdessä, josta alla

Tallennettu kategorioihin 38 Inkala, 38 Inkala - Apaja | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Aku pakinoi – Jalorotuinen vasikka (1926)

Niitä on vasikoitakin eri rotuisia, niin kuin ihmisiäkin ja muuta luomakuntaa, mikä mitäkin. Joo, se on nyt henkinen työväestö enimmäkseen lomalla. Älypattereista on ruuvattu varakappaleet ”poikkee”, eikä ole siis niin nuukaa, mitä lörisee tai löriseekö mitään; mutta eihän sitä aina saata olla lörisemättäkään.

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Kun Laukan siltaa tehtiin

Vuosikymmenten odotusten jälkeen alkoi Laukan sillan rakentaminen, mikä kosketti myös meitä lähellä asuvia. Ensimmäinen työ oli saada joen jää niin kantavaksi, että se kestäisi raskaan kaluston liikkumisen. Sillan kannatinpilarit piti saada rakennettua tasaisin välimatkoin joen pohjaan, jota piti ruopata pohjakallioon asti. Kiviset maamassat ajettiin meidän rantaan tavallisilla maataloustraktoreilla. Siinä savotassa oli meidänkin Ferguson kippikärryvarustein mukana. Seppo ajoi päivävuoroa ja minä yöllä.

Tallennettu kategorioihin 23 Keränen, 23 Keränen - Ranta-Keränen | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Eräs merkillinen tositapaus Oulujoella v. 1894

Vaikkakin tämän vaatimattoman kertomuksen yleissävy onkin hiukan surullinen, niin voi sen kuka tahansa lukea keveällä mielellä, sillä se päättyy jotakuinkin onnellisesti. Kertomus on oikeastaan omistettu etupäässä n.k. ”sunnuntaimetsästäjille”, joiden kunniaa ja itsetuntoa se kylläkin voi jossain määrin loukata, mutta toiselta puolen, sillä on myös lievästi moraalinenkin sivutarkoitus.

Tallennettu kategorioihin 22 Koistila, 60 Ontero | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Mummon luona Monolassa – osa 7

Lapsuuden leikit Lapsuuden varhaimmista aistimuksista mieleeni on jäänyt Monolan tuoksu. Se pysyi vuodesta toiseen aina samana ja lehahti tuttuna vastaan, kun pitkänkin ajan jälkeen Monolan oven avasi. Se oli vanhojen esineiden, ajan patinan, kahvin, mausteiden, lamppuöljyn ja lukemattomien tuntemattomien ainesten salaperäinen sekoitus. Se oli monivivahteisempi kuin naapurissa, missä aina tuoksui pelkästään puhtaalta. Hägglundeilla näyttikin alati olevan meneillään suursiivous.

Tallennettu kategorioihin 18 Rönkkö | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Kulkija vanhalla Oulu-Muhos tiellä 1600-1800 luvulla

Tämän tekstin on kirjoittanut Raimo Ranta ja se kertoo mielenkiintoisella tavalla millainen näkymä entisajan kulkijalla on ollut liikkuessaan vanhalla tiellä Pikkaralankylästä aina Muhosperään saakka Vanha tieura, joka oli alkuun ratsain ja jalkaisin kuljettavissa, avattiin ensimmäisen kerran kuljettavaan kuntoon 1610-luvulla. Rakentamisen pani alulle Oulun linnan käskynhaltija Isak Behm. Maaherra Wrangell antoi vuonna 1681 raivata tie vaunuin ajettavaksi. Tien tärkeimmät käyttäjät olivat virkamiehet ja sotilaat, myös Viipurin ja Oulun välinen postilinja kulki Oulujokivartta pitkin. 1 Kuljemme vanhaa tieuraa Pikkaralan kylästä Viskaalintietä Tuohinonojalle. Halonen, Vauhkola, Puujalka, Perttunen eli Koistinen jäävät tien oikealle puolelle, vasemmalle Perttula, joka myöhemmin tunnetaan Viskaalina.

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , | 6 kommenttia

Aku pakinoi – Liikkuvaa museotavaraa (1946)

Salaperäinen otsikko – vai voitko aavistaa, lukija? Totta kai – olethan matkustanut paikallisjunassa. Esim. tässä meidän jokivarren ”vaalalaisessa”. Mikä kodikas laitos! Toisinaan lämmintä kuin saunan löylyssä, joskus kylmä ja vetoinen kuin saunan eteinen – sellaisen maalaissaunan. Matkustava yleisö – puhdasta maatiaista – ei mitään kansainvälistä sekasotkua, enemmän tai vähemmän tuttuja naapureita ja naapureitten naapureita. Lammasturkkia ja lapikasta. Kessusätkän suitsuttavaa sakeutta ja pillitupakan hienoimpia kiemuroita läpinäkymättömänä sumupilvenä. Useissa vaunuissa sakean usvan läpi rusottaa epäselvästi kaasulampun särensilmä, mutta jokin vaunu on kokonaan pimeä. Onko se yleisön toivomuksesta sillä tavalla, vaiko vain tapaturmaisesti – ota ja arvaa. Siksi se kai on, koska erään … Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , , | 1 kommentti

Sanginjoen elämänmenosta 1967

Anja Hämäläinen o.s. Lohela lähetti sivustolle artikkelin Sanginjoen elämänmenosta vuodelta 1967. Siinä haastatellaan Anjan isoäitiä Iidaa Lusikan no 62 Harjusta ja kerrotaan Sanginjoen kylän senhetkisestä elämästä, koulusta ym. Lisäksi haastatellaan kauppiasta ja koulun opettajaa Heikki Markkasta. Tässä artikkelissa muutamia poimintoja siitä.  Sanginjokelaiset tarvitsevat postiaseman ja lisää työpaikkoja Ylisanginjoki on noin 50 taloa käsittävä kylä. Kylän väestö saa elantonsa pääasiallisesti maataloudesta. Lisätuloja hankitaan satunnaisista ansiotöistä. Tilat ovat valtaosalta pieniä, viljelysmaat veden vaivaamia. Maatalouden kehityksen jarruna on viljelysmaiden soistuminen. Karjan jalostus on ollut käynnissä jo monet vuodet. Tiloilla on ay-karjaa. Maa- ja karjatalouden hyväksi uurastetaan.

Tallennettu kategorioihin 62 Lusikka, 75 Isokangas, 76 Paasimaa | Avainsanoina , , , , , | 1 kommentti

Laukan sillan rakentaminen

Laukan silta on neliaukkoinen teräskannattajien varassa oleva betonilaattasilta. Sen rakentaminen aloitettiin joulukuussa 1967. Siihen asti oli liikenne Oulujoen yli Laukan kohdalla tapahtunut lossilla. Sillan kokonaispituus on 230,2 metriä ja ajoradan leveys 8,5 metriä. Laukan silta oli rakentamisaikanaan TVH:n Oulun piirin suurin silta.

Tallennettu kategorioihin 24 Laukka | Avainsanoina , , , , | 4 kommenttia

Aku pakinoi – Linja-auto ja pikajuna (1946)

Ne kaksi ovat nykyisin hienoja mööpeleitä  –  ne eivät seisahdakaan joka pysäkillä eikä pienillä asemilla. Niillä on kova kiire eivätkä ne tunne pieniä pennejä; joo,  markka-automaatit ovat erikseen, ja isot pelurit käyttävät vain kuvaseteleitä. Tätä meidän jokilinjaakin hyrräsivät ennen Vuoritsalon Hanneksen hienot ja mukavat bussit, ja tilaa oli yllin-kyllin  –  sai vaikka naapuriin pyörähtää korvikkeelle (anteeksi: kahville). Ne olivat paikallisjunia, kansa piti niistä ja ne kansasta.

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , , | 2 kommenttia