Avainsana-arkisto: kuolema

Inna Lindqvist, Laitasaaren koulun toinen opettaja

Pohjolan talvi on kuolettavan kylmä ja pelottavan pimeä huolimatta aamunkoitosta etelässä ja pohjoisessa leimahtavista revontulista. Se sammuttaa tuhansia ihmishenkiä. Ken voisi laskea sen saaliin, ken luetella sen uhrit. Se mikä on heikkoa, haurasta, joutuu häviölle, kuolee ja haudataan. Tämän kaltaiseksi muodostui talvi 1922 Muhoksen Laitasaaressa, jolloin yksi sen pitkäaikaisista työntekijöistä, opettaja Inna Charlotta Lindqvist vaipui sairasvuoteelle. – Synkimmäksi muodostui tammikuun 28. paivä 1922, jolloin levisi tieto, että kyläläisten rakastama opettaja on vaipunut ikuiseen uneen herätäkseen uuden kirkkaamman päivän valjetessa. Opettaja Inna Lindqvist oli syntyisin Etelä-Pohjanmaalta, mutta jo nuoruusvuosina vietti hän kesäaikoja sukulaisten luona Muhoksella, joka muodostuikin sittemmin hänen elämänsä  varsinaiseksi … Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin 38 Inkala | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Maria Tähtelä, Laitasaaren koulun ensimmäinen opettaja

Kansanopettajan ohdakkeinen tie ei vaadi yksinomaan päteviä tietoja ja taitoa, vaan se ennenkaikkea edellyttää eräitä henkilökohtaisi ominaisuuksia, joita on suotu vain aniharvoille. Maria Tähtelä oli yksi sellainen, jonka kehtoon suopea kohtalo oli lahjoittanut opettajan ja kasvattajan rikkaat kumminlahjat ja ne hän uskollisesti tahtoikin kantaa nousevan ihmistaimiston hyödyksi ja onneksi. Maria Tähtelä syntyi Haapaveden Tähtelän talossa talonpoikaisessa kodissa. Vanhemmat olivat maanviljelijöitä. Pirteä ja tiedonhaluinen oli Maria-tytär ja henkinen lahjakkuus ilmeni jo hänessä lapsena olleessaan, vaikkakin ruumiin voimat olivat heikot, jonka kohtalon kirot painoivat läpi koko elämän.

Tallennettu kategorioihin 38 Inkala | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Mummon luona Monolassa – osa 13

Lähtö Äiti oli saanut keväällä 1939 paikan Vaasan lääninrahastonhoitajana ja olimme muuttaneet sinne. Uudenvuoden aattona 1939 Vaasaa pommitettiin rajusti. Kotimme viereiseen taloon Raastuvankadulla putosi rähjähtämätön pommi, ja talomme asukkaat evakuoitiin. Hätäratkaisuna meidät Wirkkulan perheen viisi lasta lähetettiin aluksi Tyyni-tädin (Korpi) luokse Ouluun, joka siihen asti oli säilynyt pommituksilta. Olimme olleet vasta pari tuntia perillä ja parhaillaan tervetuliasikahvipöydässä, kun koko talo jysähti ja yläkerran ikkunasta nähtiin, miten pommeja putoili edessä oleville Heinäpään pelloille, niin että multa räiskyi. Oulun ensimminen pommitus oli alkanut ilman hälytystä. Ouluun emme voineet jäädä, vaan jatkoimme matkaa mummon luokse Muhokselle, Laitasaaren Monolaan.

Tallennettu kategorioihin 18 Rönkkö | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Vauhkolan isäntä muistelee – kummituksia ja muita (osa 4)

Lohelan Pentti on haastatellut Vauhkolassa asuvaa Risto Huttusta (s. 1934). Tässä viimeinen osa muistelmista. Kiitokset Ristolle ja Pentille! Joen ylitys oli siihen aikaan erikoista touhua. Joki oli täynnä tukkeja ja niitä piti väistellä ja ohjailla. Puomit oli mm. Malurin kohdalla. Oulujoessa uitiin eikä vesi tuntunut kylmältä. Seurojentalon kohdalla oli loivaa rantaa ja pitkät hiekkasärkät keskellä, siis Yrjänän vastarannalla. Joen yli uitiin monta kertaa. Heinänteon jälkeen illalla mentiin uimaan. Malurin uimapaikkaa sanottiin ruplankukkaroksi. Siinä paikassa oli oja ja syvänne. Jossakin oli ryöstetty pankki tai meijeri ja rosvo saatiin kiinni. Siinä tilanteessa ryöstäjä heitti rahat syvänteeseen.

Tallennettu kategorioihin 2 Parviainen - Kangas-Parviainen, 22 Koistila, 53 Vauhkola, 54 Halonen | Avainsanoina , , , , | 3 kommenttia

Poismenneitä kristittyjä muistellessa

Artikkeli on ollut joko Kalevassa tai Kaiku -lehdessä sen jälkeen, kun siinä mainitut henkilöt ovat jo kuolleet. Tekstissä kerrotaan, että kirjoitus on tehty pari vuotta Väärän papan (Antti Väärä) kuolemasta (1947). Ei ole varmaa tietoa siitä, kuka nimimerkki H.P. on ollut. Väliotsikot ovat kirjoittajan eli Ritva Marttilan. Useasti olen minä ajatuksissani muistanut teitä, te poismenneet harmaahapsiset uskovat tädit ja sedät.  Sieluni silmäin edessä viivähdätte te muistikuvina kaikki yhdessä ja jokainen teistä erikseen. Olemuksenne, näkönne, niin – liikkeennekin keskellämme niin hyvin muistan – kaikki te liikutte yhtenäisenä, iän harmaannuttamina tuossa pyhässä kristillisessä hartaudessanne. Niin, tuollaisina te yhäkin keskellämme muistokuvina liikutte.

Tallennettu kategorioihin 15 Huovinen, 21 Perttunen, 41 Heljä, 5 Väärä | Avainsanoina , , | 2 kommenttia

Poliisi Jaako Rahko

Rahkon no 11 talon ensimmäisen Pietilä-sukua olevan isännän Juho Jaakonpoika Rahkon (ent. Pietilä, s. 1813, k. 1890) pojanpoika Jaako palveli keisari Nikolain Henkivartiokaartissa 1900-luvun ensimmäisinä vuosina ja siellä saatujen valmiuksien ansioista nimitettiin Muhoksen poliisikonstaapelin toimeen, jossa palveli koko työikänsä. Poliisi Rahko tuli tunnetuksi maan laajuisesti pidättäessään yksin ja paljain käsin vuonna 1910 raa’asta miestaposta epäillyn vaaralliseksi tiedetyn karkurin. Tunnustukseksi rohkeudestaan ja urhoollisuudestaan Rahko sai 1914 keisarin myöntämän urhoollisuusmitalin.

Tallennettu kategorioihin 11 Rahko | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Rahkon isännän äkkikuolema

Rahkon no 11 vanha isäntä lähti jalkapatikassa sukuloimaan Liminkaan lokakuun lopussa 1890. Mikä oli niin tärkeä asia, että räntäkelien aikaan, tai kenties jo alkutalven lumilla piti lähteä ilman hevoskyytiä reissuun? Vaimo oli kuollut jo 14 vuotta aiemmin, joten lähes 78-vuotiaalla vanhuksella ehkä oli vain tarve käydä tapaamassa sukulaisia vielä kerran. Vanhan isännän taival päättyi kotimatkalla kesken matkan äkkikuolemaan. Matkalaisen tiellä kohdanneesta kuolemasta mainittiin sanomalehdessä. Rahkon isäntänä 1844-86 vaikuttanut Juho Jaakonpoika Pietilä (myöh. Rahko, s. 20.3.1813, k. 27.10.1890) oli syntynyt Lumijoella. Sieltä hänen tiensä kulki Liminkaan Limingan kylän Pietilän taloon isänsä ja äitinsä kanssa. Isän kuoltua 1824 Juho muutti 15-vuotiaana 1828 … Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin 11 Rahko | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Noitaoikeudenkäynti vuonna 1680

Sankaritekoja Ahmaksella on sarjakuvamuotoon tehty teos Utajärven Ahmaksen kylästä kotoisin olleista kolmesta merkkihenkilöstä. Lasse Lassenpoika Räisänen oli suurikokoinen voimamies, aloitekykyinen ja peloton sankari. Tarinat Iso-Räisäsen taisteluista vainolaisia vastaan elävät yhä. Lusia Rusintytär Korhonen oli ahmaslainen kansanparantaja, muinaisrunojen taitaja ja runonlaulaja. Kurjan kohtalon kokeneen Lusian vaiheista on saatu tietoja 1600-luvun käräjäpöytäkirjoista, joissa häntä syytetään noituudesta.

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , , , | 2 kommenttia

Sairautta, köyhyyttä ja sotaa

Julia Niskanen (o.s. Huovinen, s. 1914), Hilma ja Aappo Huovisen tytär, kertoi lapsuudestaan ja nuoruudestaan Helialla no 41. Muistelmat keräsi 1980-luvun lopulla tytär Ritva Marttila (o.s. Niskanen). Kun pelätty tulirokko iski Juliaan, hän makasi kamarissa korkeassa kuumeessa. Otsakin ajettui ja pullistui. Waana haetutti sairaanhoitaja Hilja Hartikan katsomaan. Julia yritti teeskennellä tervettä ja rupesi muka keittiössä pöytää pesemään, ettei huomattaisi otsaa. Ouluun piti kuitenkin lähteä. Siellä tohtori Nevanlinna otti mätää pois otsaluun ja nahkan välistä. Julia joutui olemaan sairaalassa jonkun aikaa, mutta parani. Kerjäläisiä ja Helian maan mökkiläisiä oli paljon 1900-luvun alussa. Ennen joulua mökkiläiset ja kerjäläiset tulivat pyytämään jouluapua talosta. … Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin 41 Heljä | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Mennyttä aikaa muistellen – Holapan Korpi torpasta

Holapan Korpi -nimisen torpan elämää on muistellut jälkipolville aikoinaan Annikki Tuomela o.s. Keränen. Kotini Korpi oli pienviljelystila. Torpparilain mukaan ennen vanhaan piti torpparin tehdä taksvärkkejä talolle, jonka mailla torppa oli. Meidän isoisämme oli sitoutunut tämän lain mukaan tekemään Holapan tilalle vaadittavat päivätyöt. Sitten isoisä kuoli vuonna vuonna 1917. Tuleva isämme jäi äitinsä kanssa hoitamaan kotia, kunnes meni avioliittoon äitimme kanssa vuonna 1918. Tässä vaiheessa torpparilaki kumottiin ja torpat julistettiin itsenäisiksi. Tämä laki oli vapauttava monelle ja suuri muutos Suomen lainsäädännössä.

Tallennettu kategorioihin 51 Holappa - Korpi | Avainsanoina , , | Jätä kommentti