-
Susia Muhoksella (1915)
Kun torpparin leski Kaisa Väärän lehmät Muhoksen Laitasaaren kylässä eräänä iltana viime viikolla palasivat laitumelta pahasti ölisten, lähti torpan poika pahaa aavistaen pyssyineen metsään ja löysi yhden lehmistä suden raatelemana. Ainoastaan etupuoli ruumista oli enää lehmästä jäljellä. Kun tämä raateleminen tapahtui aivan lähellä ihmisasuntoja, voi siitä päättää kuinka rohkeiksi pedot ovat käyneet. Samana yönä joutui…
-
Kinnulan kestikievari
Ähkylän no 37 edesmennyt isäntä Martti Kesäniemi kirjoittaa Tarkoitukseni on kertoa omalla kylällä olleesta kestikievarista, jonka itsekin hyvin muistan. Minulla oli tilaisuus saada vieraakseni tämän kievarin toiseksi vanhin poika, joka ehti ajaa kievarikyytejä useita vuosia. Vaikka siitä kun heillä kestikievaritoiminta loppui 1927 on kulunut jo 65 vuotta, on Aarne Kinnula (s. 1908) siinä kunnossa, että…
-
Käki kukkui lokakuussa Laitasaaressa
Käki kukkui sunnuntaina t.k. 6 päivänä kello kuuden aikaan aamulla Soson pysäkin lähettyvillä Heljän kankaalla. Kukahtelu oli selvää ja sointuisaa ja tapahtui se kahteen eri otteeseen, verraten lähellä ihmisasumuksia. Kukunnan kuulivat useat eri henkilöt ja oli se siitäkin merkittävä kun se tapahtui kahden asteen pakkas-aamuna. Samoin kuultiin näillä tienoin tiistaina 8. päivänä ukkosen jyrinää luoteisella…
-
J. B. Heikkisen 38 teesiä työväelle (1923)
Utajärvinen edesmennyt kotiseutuneuvos ja pikkuserkkuni Pekka Oilinki kirjoittaa Karhun no 7 isäntä Juho Benjamin Juhonpoika Heikkinen osti yhdessä uuden vaimonsa kanssa 9.8.1923 tehdyllä kauppakirjalla Utajärven Osuuskaupalta pääosan eli 0,3619 manttaalia Utajärven Laitilan no 5 talosta. Samalla Julius-poikaa varten ostettiin Utajärveltä Sipolan eli Ala-Oravan tila. Kun Juho muutti Laitilaan, hän oli ”tavallisen” ihmisen eläkeiässä, 65 vuotta…
-
Elämää ennen vanhaan Väärän tilalla – osa 1
Eila Nurro o.s. Valkonen muistelee lapsuuttaan Laitasaaren Väärän tilalla. Artikkelin kakkososa täällä. Elämä oli ennen vanhaan työntäyteistä. Jo lapsena opittiin tekemään kovasti töitä. Eilan muistot lapsuudesta ovat kaikesta ahkeroinnista huolimatta myönteisiä. Etenkin talon isäntää Vanhaa isää, joksi Väärän isäntää Anttia kutsuttiin, Eila muistaa lämmöllä. Vanhalla isällä oli suuri sydän ja hän oli rauhaa rakastava mies,…