Avainsana-arkisto: AkunPakina

Aku pakinoi – Odottamaton joululahja (1948)

Perheenisä ei yleensä odota joululahjoja. Hän pelkää sellaisia. Kylmin värein hän ajattelee, minkä iloisen (?) säväyksen hänen rakkaansa ovat tukipylväälleen keksineet – sekä vielä toisilleen. Enemmän kuin hillitysti hän suhtautuu ympäristönsä jouluiloon. Miksikäkö niin? Siksipä niin, että hyvin pian perheenisä saa pelottavan tukon laskuja, jotka nekin voivat joutua – juuri joululahjaksi. Niiden mukana on tavallisesti lasku hänenkin lahjastaan, jonka perhe on hänelle hankkinut kaikessa alttiudessaan. Joululahjan saajan ei sovi kuitenkaan olla tyytymätön. Se olisi kiittämätöntä. Täytyy vain olla iloinen, että on tullut oltua sikäli kiltti, että pukkisetä on muistanut…

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Aku pakinoi – Kamppailun jälkeen (1941)

Nimittäin marssi… Että se voitettiin, siitä voimme hiljaisesti iloita – äänekäs kerskuminen ei ketään kaunista. Sisäinen voitto kuitenkin on suurempi kuin ulkonainen. Tästä akkunani ohitse kulkee varsin vilkas kulkureitti, jossa ennen sotaa mennä pölisti jopa satoja autoja päivittäin lennättäen pölyä silmillemme ja keuhkoihimme. Ne ovat nyt siellä, jonne ne monesti tulin toivottaneeksi. Anteeksi, autonomistajat, mutta ken asuu parin metrin päässä valtamaantiestä, saattaa ajatella niinkin epäystävällisesti.

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Aku pakinoi – Siasta ja kahvista (1941)

Siasta ja kahvista ei tavallisesti puhuta saman otsikon alla, mutta kyllä vuohesta ja kahvista, sillä vuohen väitetään olevan se otus, joka ensinnä on tuota mainehikasta herkkua – ei juuri latkinut, vaan muuten makustellut. Kahvi oli kukoistanut villissä vapaudessaan Abessinian vuoristossa, ilman, että kukaan tiesi sen ihmeellisistä ominaisuuksista mitään, kunnes eräs luostarin abotti huomasi vuohien jyrsivän sen papuja ja tulevan siitä ilmeisesti hyvälle tuulelle, niin että ne ihan hyppivät ja tanssivat. Ahaa, ajatteli abotti, annetaanpa munkkienkin maistaa, mitä se heihin vaikuttaa? Sen kun vain torkkuvat, kun pitäisi valvoa ja taistella kiusaajaa vastaan. Ja sitä annettiin, ja vaikutus oli ihmeellinen. Munkit tosin … Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina | Jätä kommentti

Aku pakinoi – Käsiala (1941)

Allekirjoittanut nähtävästi lukeutuu myöskin niihin ”huolestuneisiin kansalaisiin”, jotka tyrkyttävät ”paitaansa joka pyykkiin”, mutta niistä huolista pääsee sillä, että tuo ne julki, ja sitten taas tulee niin tyytyväiseksi ja huolettomaksi. Joo – se Kalevan käsialakilpailu – kyllä se on huomattu. Ei vaan pelkästä vaatimattomuudesta ole tullut osallistuttua siihen. Mutta eipä kilpailu liene siitä paljon kärsinyt, vaikka palkintotuomarit kylläkin ovat kärsineet siitä ilmeisesti. Sillä eräänlainen ilo on toisinaan virkistävää. Käsialanäytteistä allekirjoittanut ei halua sanoa muuta kuin että sekalaistahan se on seurakunta. Yleensä selvää työtä, niin kuin on luonnollista, kun parastaan koetetaan ja muutamia kauniitakin tuotteita – jopa sielukkaitakin, jos sekin jotain merkitsee. … Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Aku pakinoi – Suvaitsevaisuutta (1941)

Nyt, kun ollaan suurissa asioissa yksimielisiä, täytyykö välttämättä riidellä pikku jutuissa? Ei, rakkaat lähimmäiset, me voimme olla yksimielisiä myöskin pienissä asioissa. Tai ainakin olla olevinamme. Rähinä ja murina kuuluvat alempaan eläinkuntaan. Ne eivät kaunista ihmistä. Ihminen on tarkoitettu ns. korkeammaksi olennoksi. Paljonhan sitä sattuu sellaistakin, mikä meitä ei miellytä, mutta onko pakko antaa se heti ilmi. Sielutiede toteaa ihmisessä ilmenevän mm. erinäisiä tunteita, kuten sympatia ja antipatia eli suomeksi sanottuna: myötämielisyys ja vastenmielisyys. Sanotaan, että esim. jotkin kasvot meitä heti miellyttävät, toiset tuntuvat vastenmielisiltä; mutta ei silti ole kaunista mennä sanomaan sille vastenmieliselle kaverille: anteeksi, lähimmäinen, mutta te olette aika … Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina | Jätä kommentti

Aku pakinoi – Korvikkeita (1941)

Kuvan henkilöt eivät liity tarinaan, mutta tunnistatko heitä? Se ei ollut näin alku- vaan loppukuulla, kun herrasväki Kääpä-Koivu sai aiheen pistäytyä visiitillä herrasväki Kuretsuolla. Ja se aihe oli sikäli arkaluontoinen, ettei sitä oikeastaan voi julkisuudessa mainita. Rouva Kääpä-K. vain sen kuiskasi miehelleen herra Kääpä-K:lle. Herra Kääpä-K. kuiskasi vastaan, ettei vain suotta vaivauduta. Siihen sanoi rouva Kääpä-K., että kyllä se on aivan varmaa, se kun on sellainen hamstraaja se rouva Kuretsuo, niin että kyllä siellä kannattaa käydä, kun ei ole edes korviketta saanut moneen päivään ja tärkeitä asioita olisi – sellaisia päivänpolttavia kysymyksiä, joista piti joutua haastelemaan ennen kuin muut ennättävät. … Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , , | 1 kommentti

Aku pakinoi – Paljon lapsia… (1941)

Kuvan lapset eivät liity tarinaan, mutta tunnistatko heitä? -Siinä sitä nyt ollaan, sanoi mies, jolla on paljon lapsia. Häntä olisi naurattanut, jos hän olisi vielä osannut nauraa, mutta hän ei jaksanut edes hymyillä. Hän oli vuosikymmeniä sitten unohtanut sen taidon. Mies, jolla on paljon lapsia, muisti niin elävästi sen entisen ”hyvän ajan”, jolloin yleinen mielipide vaati, ettei saanut olla paljon lapsia. Ja hänellä niitä kuitenkin sattui olemaan. Ja siitä tuli hänelle kaikenlaista ikävyyttä, ja – häpeää. Entiset hyvät ystävät hylkäsivät hänet, kun heidän hyvät neuvonsa eivät vähääkään olleet auttaneet.

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina | Jätä kommentti

Aku pakinoi – Vapaan valistustyön vainiolta (1941)

Olkoon sen kylän nimi vaikka Saarensyrjä. Me saarensyrjäläiset olemme siksi vaatimattomia, ettemme tahdo itseämme mainostaa ja siksi esiinnymme mieluimmin salanimellä, vaikka se ei olisikaan aivan tavallista sellainen vaatimattomuus. Vähäpätöiset syrjäkylätkin sepustavat itsestään kaikenlaista tyhjänpäiväistä, jota ei kannattaisi painattaa sanomalehteen. Kun allekirjoittanut yli pari vuosikymmentä sitten päätti pikimmältään pistäytyä Saarensyrjässä, unohti hän itsensä sinne eikä ole vieläkään muistanut lähteä pois. Ja niin on käynyt monelle muulle. Sellaista ei voi sanoa joka kylästä.

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Aku pakinoi – Vellamon uhrit (1941)

On jälleen se aika, jolloin joudutaan lukemaan uutisia Vellamon vaatimista uhreista viisaine jälkihuomautuksineen: ”ei pitäisi mennä heikoille kevätjäille”. Miksikä näitä hyviä ohjeita ei noudateta? Onko sisu tässäkin suhteessa niin vääjäämätön, että täytyy tehdä toisin kuin neuvotaan? Ei hyvät ystävät. On tuhansia, kukaties kymmeniätuhansia ihmisiä, joiden täytyy uhmata kuolemaa aivan kuin sodassa ja työntyä vaan kevätjäillekin, vaikka turma vaanii joka askeleen alla. Kymmenettuhannet järvet sekä tuhannet joet ja purot eivät tosin ole enää niin välttämättömiä kulkureittejä kuin entisaikaan, mutta sensijaan ne muodostavat vaikeita esteitä monien ihmisten kulkureiteillä, eikä niitä aina voida kiertää, vaan ne täytyy ylittää tavalla tai toisella.

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Aku pakinoi – Toivomuksia (1949)

Kaiken syönnin ja mässäämisen jälkeen tuntuu ruumiissa olevan suuri raukeus ynnä väsymys. Tuntuu aivan mahdottomalta ajatuskin, että tämän joululoman jälkeen pitäisi taas ruveta töihin: vaikkapa vain heiluttamaan pelkkiä leukoja. Kyllä se vain on urakka sekin, rakas lukija, vaikka sitä kutsutaan henkiseksi työksi (ja kaikkea muuta kuin henkevää, kun on yli kolmekymmentä vuotta soitellut samoja levyjä), jota jotkut eivät lue työksi laisinkaan. Aika on parantanut. Aikako? Tyhjä sana, pelkkä mielikuva, jolla ei ole mitään muuta oleellista kuin se, että sitä voidaan mitata. Eikä se siis parane eikä huonone. Olot ja eläminen sitä tekevät. En kuitenkaan ehdota, että ”kielinerot” taas keksivät jonkin … Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , | Jätä kommentti