Sotamuisteloita osa II

Ostokortti - Leskelä Kun sota sitten vaan jatkui ja työvoimasta tiloilla oli pulaa miesväen ollessa rintamalla. Silloin avuksi saatiin sotavankeja ja myös meidän kotiin tuli töihin sotavankina Antreas -niminen nuorimies. Hän osasi jokusen sanan suomea, mutta oli arka. Hän otti minut mukaansa moneen paikkaan, missä teki maatilan töitä – olin kait jonkinlainen turva hänelle. Antreaksella oli tapana kantaa minua jutesäkissä olalla. Äitini ei pitänyt tästä, ehkä hän vähän pelkäsi, minua se ei pelottanut. Antreasta meillä kohdeltiin kuin perheenjäsentä, hän söi ja nukkui meidän kanssamme.

Vangit tekivät myös palkkatöitä, sillä esim. Hakkarilassa oli käynnissä metsätyöt, jossa he työskentelivät palkan eteen. Myös muilla tiloilla työskenteli vankeja: Ala-Konnussa oli Mikko -niminen vanki, Konnun Hilkka muisti että sukunimi olisi ollut Karkovski. Myös Ritolassa, Kekkolassa ja Ketolassa oli vankeja töissä.

Sodan päätyttyä vangit piti luovuttaa pois ja lähtiessään Antreas antoi minulle kolikkonsa ja sanoi, ettei hän niitä enää tarvitse.

Ostokortti - Heimonen Kun sitten sota vihdoin päättyi, miehet palailivat rintamalta sekä miinanraivauksesta Lapista. Kaikesta oli silloin pulaa. Kansanhuolto kuitenkin toimi ja viljelijöiden piti luovuttaa tuotteita yhteiseen kulutukseen. Ostokortit olivat käytössä. Tämän tarinan kuvissa on ostokortteja Timosen arkistosta sekä Kalevi Leskelän arkistosta. Jokainen sai tuollaisia kuponkeja ja niillä sai kaupoista ostettua säännösteltyjä tarvikkeita: kahvia, sokeria jne.

Myös kulkumiehiä oli liikkeellä paljon. Kodissani oli heille aina tilaa, he yöpyivät usein kotini lattialla ja äitini antoi heille myös ruokaa. Ruoan ja yösijan palkaksi he hakkasivat halkoja liiteriin. Romaneja kulki myös tuohon aikaan melkoisen paljon.

Kun piti rakentaa uutta sodan tuhoaman tilalle, oli silloin naapurien apu tärkeää. Usein pidettiin talkoita mm. pärekattojen tekemiseen, puun ajoon, viljan puintiin jne. Myös ulkopuolisia töitä oli hyvin tarjolla, sellaisia olivat mm. voimalaitostyöt, tienrakennus, lapiotyönä tehtävät Matokorven ja Soson kanavat.

Sodasta toipuminen kesti useita vuosia, eikä siitä ajasta ole paljon haluttu puhua. Nykyisin sitä saattaa jo muistellakin ja tämä tarina on omassa mielessäni muodostunut muisteloksi.

– Kalevi Leskelä

Kategoria(t): 27 Ketola, 28 Kekkola, 31 Kontu, 31 Kontu - Ylä-Kontu Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta kohteessa Sotamuisteloita osa II

  1. Jukka Ukkola sanoo:

    onpa hyvin säilynetä ostokortteja ,varsinkin tuo Heimosen Väinön ,kun ei ole tarvinnut lihaa ostaa.
    Elsille:eipä ihme että äitisi ei tykännyt että vanki kanto sinua jute-säkissä,laitonta hommaa,laitanpa Soljalle vanki-ohjeet ,jospa nuo julkaistas tähän sotamuisteloita II
    osioon.

    • Solja sanoo:

      Joo – tässäpä tulee tietoja: Työkontrahti Oulun Sotavankileiri 19:n ja työvoiman ottajan Katri Ukkolan välillä. Työpaikka Muhos, Ukkolan talo ja työn laatu maataloustyö. Sotavanki luovutetaan toistaiseksi ja työnantaja majoittaa ja muonittaa vangin.

      Sotavangista peritään korvausta 20 mk työpäivää kohti, lepopäivistä ei korvausta peritä (1 pv/viikko). Työvoiman ottaja lähettää maksun kalenterikuukausittain Sv. leiri 19:lle.

      Allekirjoittanut työvoiman ottaja sitoutuu noudattamaan sopimusta sekä sotavankien majoituksesta, muonituksesta, terveydenhoidosta ja vartioinnista annettuja ohjeita. Niiden laiminlyönnin tai muun pakottavan syyn takia on leiri oikeutettu ottamaan vangin ennen sopimusajan päättymistä pois.

      Sv. leiri 19:ssä 13.8.1943 allekirjoittajana Majuri J. Louhimaa ja työvoiman ottaja Katri Ukkola.
      Edellämainitut sotavankiohjeet ks. http://teppovuori.fi/sotavangit.htm – eivät ihan sanatarkasti samat kuin Ukkolan kontrahdissa, mutta pääosin.

  2. Kalevi Leskelä sanoo:

    Hei Jukka!
    Olipa hyvä Jukka että löysit työkontrahtiohjeet. Pienenä korjauksena Kalevi oli se jota kannettiin jutesäkissä. Elsi ei ollut vielä silloin syntynytkään.
    Kalevi

  3. Sari sanoo:

    Tuo ostokortti aarre tuli minulle anoppilasta muiden papereiden mukana. Hienoa, että näitä on säilynyt ihmisillä. Erikoista tosiaan on, että Heimoset eivät ole tätä käyttäneet. Olisivatko saaneet tämän niin myöhäisessä vaiheessa, että ei enää tarvinnut ja yksi säästyi? Vai olisiko Väinö jemmannut yhden ”pahan päivän varalle”.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *