Sikamaisia tarinoita Koivikosta

Pappilan apulainen Anni Kolari ja Tsika-niminen sika Sota-aikaan ja sen jälkeen valtion omistaman Koivikon koulutilan sikala oli yksi Suomen siitossikaloista. Kun ruuasta oli kova puute, piti sianlihan ja läskin jalostus saattaa suurempaan tuotantoon. Armeija tarvitsi ruokaa, samoin sota-ajan jälkeen suuret joukot metsä-, rakennus- ym. työntekijät tarvitsivat ravintoa. Sianlihan ja läskin jalostus oli tärkeää. Metsurien pääruokana oli sianliha ja läski. He paistoivat pannulla rasvaisen lihaläskin ja sekaan ruisleipäpaloja – päivän ateria oli turvattu.

Koivikossa oli maankuulut jalostuskarjut nimeltään Faruk ja Viikinki. Faruk myytiin jalostukseen Pätiälän kartanoon Asikkalaan vuonna 1962. Myynnistä uutisoitiin paikallislehdessä etusivulla kuvalla varustettuna. Faruk jätti Koivikkoon yli 1500 porsasta, Farukin jälkeläisiä myytiin joka puolelle Suomea.

Viikinki oli erikoisesti jalostettu paksun läskin tuotantoon. Viikinki valittiin vuonna 1966 valtakunnan parhaaksi siitoskarjuksi. Parhaimmillaan Viikingin jälkeläisten läskin vahvuudeksi mitattiin jopa 50 mm. Kun Viikinki-karju alkoi käydä vanhaksi eivätkä sitä emakot kovin kiinnostaneet, tuli Koivikon johtaja Sampo ja karjamestari Tatu tahtomaan minua kaveriksi nostamaan Viikinki emakon selkään. Minä menin muutaman oppilaspojan kanssa kaveriksi. Ajanmittaan emakko sitten tekikin toistakymmentä porsasta.

Tämä saattoi olla tämän jalostussuunnan viimeisiä saavutuksia, jonka jälkeen alettiin jalostaa ohutsilavaista sianlihaa. Nykyinen sianliha ei juuri läskiä tunne. Tämän sianjalostuksen päätekijöitä olivat silloinen johtajapariskunta Sampo ja Anja Tahvanainen. He olivat edelläkävijöitä sikojen ja suomenkarjan jalostuksessa.

– Kalevi Leskelä

Kategoria(t): 39 Koivikko Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaus kohteessa Sikamaisia tarinoita Koivikosta

  1. Aarno Määttä sanoo:

    Tuli mieleen Koivikon sika juttu. Omakohtainen kokemus sotan jälkeiseen käytäntöön kansahuollon puuttuminen maatalous tuotteitten ohjaukseen ihmisten ravinto huollossa. Oli vuosi 1945 Isäni meni koivikosta kysymään sian porsasta Johtaja oli sanonut sinun pitää hakea kansan huollosta ostolupa ei meillä ole muuten lupa antaa porsasta, sitten Johtaja hoksasi mahdollisuuten että lupaa ei tarvitse hakea, joutasko sinun poikasi meidän autoon apumieheksi, kun Mähylän Väino ajaa halkoja sieltä Sanginjoelta sitten saat sen sian porsaan. Isä lupasi kyllä se joutaa syyskynnöt on tehty.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *