Santeri Kotasaari muistelee – osa 1

Santeri Kotasaaren taidetta (2017)

Siekkisessä no 52 perheineen asunutta Santeri Kotasaarta on haastatellut Pentti Lohela. Julkaisemme Santerin muistelut sivustollamme kahdessa osassa.

Santerin isä Nikolai Andreinpoika Kotasaari (alk. Kallijev, s. 20.5.1890) oli kotoisin Vuokkiniemestä Pirttilahden kylästä. Hän muutti sukunimensä Kotasaareksi vuonna 1920. 1 Nikolain vanhemmat olivat Andreij Lazarinpoika Kallijev (s. n. 1859 Pirttilahti) sekä Tatjana Petrintytär Kallijeva.

Santerin äiti oli Maura Vasilintytär Garmujeva (s. 1893 Vuokkiniemi) – todennäköisesti myös Pirttilahden kylästä, jossa Garmujevit asuivat jo 1800-luvun puolivälistä saakka. Sinne he olivat muuttaneet Vuokkiniemen pääkylästä.

Kallijevin sukua Pirttilahdessa kutsuttiin nimellä Taipaleen Kalinit. Heidän esi-isänsä on aikoinaan mennyt Vienaan Suomesta. Kuuluisa sukunsa edustaja oli Riiko Tapionkaski eli Smötkyn Riiko. Suvusta voi lukea lisää Vuokkiniemi seuran kotisivuilta 2 3 4

Kotasaarien perhe joutui lähtemään pakoon Vienasta, kuten monen muunkin perhe noihin aikoihin. Pirttilahdesta lähdöstä on perhe muistellut, että Vuokkiniemelle ne oli koonut toisenmielisiä yhteen taloon. Yhtenä yönä Santerin eno ja kaksi muuta miestä olivat vapauttaneet heidät. Heillä oli toisessa paikassa hevoset valmiina vähine tavaroineen ja he jatkoivat siitä omia tutuksi tulleita laukkukauppiaiden reittejä Suomeen.

Santerin äitikään ei niistä asioista paljon puhunut, ainoastaan lähtöä muisteli. Se oli siihen aikaan jännittävää matkata kohti tuntematonta. Hyvin heidät Suomessa otettiin vastaan. Vanhemmat tuli Puolangalle, siellä sitä sitten asuttiin Auhonkylällä. Siellä oli Leinosen kauppa ja Torvisen perhe, joka oli tullut yhtäaikaa Vienasta Suomeen ja Puolangalle. Tämän mainitun Torvisen perheen pää oli Jooseppi Torvinen (s. n. 1892). 

Myös äidin veli ja kaksi siskoa oli tullut Puolangalle. Myöhemmin Muhoksella asui yksi sisko sekä veli Sanginjoella ja toinen sisko Oulussa – kaikilla oli omat sukunimet. Sanginjoen naapurien nimet olivat Nivala ja Mannermaa. Santerin vanhin veli oli myös sotahommissa, mutta ei niistä paljon puhellut. 5

Myöhemmin serkkupoika Rovaniemeltä oli käynyt retkellä Vuokkiniemessä ja kertoi löytäneensä elossa olevan serkun sieltä. Serkku sanoi että kyllä he kohtuullisesti toimeen tulee, ei se Mosse ollut kokonaan ruosteessa vielä.

Santeri Kotasaari kertoo, ettei ole nykyvuosina enää pahemmin harrastanut taidemaalausta.

Nyt kun pian ilmat lämpenisi ja saisi siivottua huoneet, niin voisi hakea värit ja kokeilisi miten se luonnistaa. Mutta nyt on ollut muita kiireitä. Tuli tehtyä äsken saunaremontti ja siitä on melkoinen siivo. Kaipa tässä vielä keritään. Siellä se ateljee pihanperällä odottaa.

Santeri piti aikoinaan taidenäyttelyä Puolangan Auholla vuonna 2006. Siitä oli artikkeli Puolankalehdessä.

  1. Karjalan Vartia 1920, nro 10
  2. Pirttilahden revisio 1834-50, nro 179
  3. Vuokkiniemen Pirttilahden rk 1900, nro 16
  4. Heimonen Sari, Vuokkiniemi Seura ry, Pirttilahden uudiskylän asukkaat olivat Suomesta ja lähikylistä
  5. Lista yli 15-vuotiaista Suomessa oleskelevista Itä-Karjalaisista vuonna 1940, Sari Heimosen arkisto
Kategoria(t): 52 Siekkinen Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaus kohteessa Santeri Kotasaari muistelee – osa 1

  1. Minna Pellikainen sanoo:

    Hei. Santeri on minun äidin, Elvi Juntusen serkku. Lapsuudessa käytiin monesti kylässä heillä. Muistan ne taulut ja hänen maalaustyylin. Äidilläni on yksi Santun tekemä taulu itsellään seinällä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *