Sadonkorjuuta Konnun törmällä

Pömi, ruispellolla Yleensä viljan leikkaamiseen päästiin elokuun puolivälin jälkeen. Vilja niitettiin viikatteella ja laitettiin seipäille kuivumaan. Jäljet haravoitiin käsiharavalla, eikä yhtään tähkää saanut jäädä peltoon. Ruis sidottiin lyhteille ja laitettiin kuhilaille. Kun viljat olivat kuivuneet muutaman viikon, aloitettiin puintityöt.

Puimakoneita ei kuitenkaan ollut joka talossa ja usein piti odotella vuoroa. Puimakone oli vain isoimmissa taloissa, mutta myöhemmin niitä oli jo muillakin. Kotini lähipiirissä oli Ritolan talo, jonka Santeri-isäntä kulki koneineen naapuritaloissa puimassa. Hänellä oli Esa-merkkinen puimakone, jota pyöritti maamoottori. Santeri itse toimi koneen käyttäjänä. Muita puimamiehiä olivat koneen syöttäjä, syöttölavalle antelija, säkkimies, olkien ottaja ja ruumenmuori, joka oli yleensä nainen.

Viljat siirrettiin hevoskärryillä puimapaikalle – siirto vaati neljän hengen työn. Yhteensä puinti vaati työmiehiä toistakymmentä. Työt tehtiin yleensä useamman talon kesken vuorotellen. Viljat saatiin laareihin kuivina, eikä muuta kuivatusta tarvittu. Puinti kesti usein koko syksyn kun kaikki talot kierrettiin. Se oli naapuriapua parhaimmillaan.

Erikoista puintyössä oli aina hyvät ruuat ja illalla kuuma sauna. Kotiini ostettiin Ote-merkkinen puimakone vuonna 1964. Kone oli näytillä Muhoksen maatalousnäyttelyssä samana vuonna.

Puintien lomassa piti myös nostaa peruna. Kouluista oli perunannostolomaa syyskuussa. Jos ei ollut koneita, niin perunan nosto kesti parisen viikkoa. Myös puolukat piti koululaisten poimia loma-aikana ja viedä kouluun.

1960-luvun lopulla alkoivat koneet jyllätä peltoa, tuli leikkuupuimurit, kuivaamot ja viljasiilot. Näin yksi aikakausi loppui, eikä varmasti enää palaa takaisin. Viljankorjuukoneita oli ennen leikkuupuimuria itseluovuttava viljanleikkuukone. Itsesitoja, joka teki lyhteitä koneellisesti. Myös tavallisia niittokoneita käytettiin.

Puintityössä tapahtunut tarina: Isäntä ja renki puivat viljaa kahdestaan ja puimakoneen ympärillä oli kova kiire ehtiä joka paikkaan. Renkiä alkoi väsyttämään ja hän juoksi kiireissään isäntää päin. Silloin renki tokaisi, meitä taitaa olla liian monta ja lähti matkoihinsa. Isäntä jäi yksin kiertämään puimakonettaan.

Sadonkorjuuaikaa muisteli Kalevi Leskelä

(Kalevin voitte nähdä puintihommissa myös täällä, Soljan huom.)

Kategoria(t): 31 Kontu - Ylä-Kontu Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta kohteessa Sadonkorjuuta Konnun törmällä

  1. Paavo Salmi sanoo:

    Oheiseen juttuun liittyvä kuva on otettu Penninkankaan tilalla nykyisen Käpykankaan tien varrella 1950- luvun alussa. Kuvassa ovat Lauri Salmi, Kaarina Tuomi (Salmi), Matti Salmi ja istumassa Paavo Salmi. Käynnissä rukiin niitto viikatteella ja lyhteitten sitominen, minkä jälkeen lyhteet aseteltiin kuhilaille. Ruis kylvettiin juhannuksena tai syksyllä. Juhannusrukiin oras käytettiin syksyllä karjan rehuksi. Sato korjattiin seuraavana syksynä.
    Paavo Salmi

    • Solja sanoo:

      Kyllä, teidän suvun kuva tämä on. On mukavaa kun kuvagalleriaan on kertynyt kuvia eri aiheista jolloin niitä voi käyttää teemaan sopivassa kirjoituksessa. Kaikkiin kuviin mitä blogiin laitamme, kirjataan tiedot niissä olevista ihmisistä, kuvausajankohta ja tieto kenen albumista kuva on – mahdollisuuksien mukaan. Kun kuvaa klikkaa, se aukeaa isompana katseltavaksi ja kuvan alaosassa näkyvät nämä mainitsemani tekstit. Muut Penninkankaan kuvat löytyy talon albumista eli täältä http://www.laitasaari.fi/taloja/penninkangas-no-56/kuvia-penninkankaalta/ Oikein mukavia kuvia, kiitos näistä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *