Porinoita Pirttijärveltä – osa 6

Sanginjoen kylän Vanhatalossa asuvaa Esko Holappaa haastatteli Pentti Lohela joulukuussa 2017. Tämä on viimeinen kuuden artikkelin sarjasta. Kiitos Pentti ja Esko!

Pirttijärvellä juhannuksena 1930 Lähiseudun erämaat ovat minulle tuttuja. Tapion (metsäyhtiö) hommissa tuli 12 vuotta Ylikiiminkiä kierrettyä, joten talot sielläkin tulivat tutuiksi. Viitaselkää myöten kuljettiin ennen hillassa.

Minulla oli Ristijärveltä kotoisin oleva apumies Eero Leinonen. Tämä poika nosti enempi kuin se MM-kisojen edustaja, oli siinä miehessä voimaa. Kyllä se edustaja ihmetteli. Hänen tyttärensä voitti para-ammunnassa maailmanmestaruuden ja olympiakultaa. Kuuluu asuvan etelässä. 1 2

Sanginjoen isossa savotassa oli muisteltu Brunnin ukkoa, joka päihitti vetämällä hevosmiehet. Näin ennen vanhaan, isävainaa siitä kertoi. Muistelun kohteena lienee Antti Brunni (Runni, s. 18.9.1808 Ylikiiminki, k. lavantautiin rippikirjan mukaan 10.11.1857 (kuolleiden luettelon mukaan 30.10.1857) Paltamo). Antti Brunni teki pääosan elämäntyöstään Paltamossa renkinä. Hänen erikoisia voimiaan ovat paltamolaiset muistelleet. Ehkä Antti näytti voimiaan myös synnyinseudullaan.

Vanhoista sanomalehdistä löytyy mainintoja Kainuun korven suurmiehistä. Paltamon Mieslahdessa kuoli syksyllä 1857 renki Antti Brunni. Hän oli syntynyt Ylikiimingissä syyskuussa 1808 ja tullut aikanaan Paltamoon töihin. Sukunimi oli peräisin perheen kotitalosta, joka sijaitsi Vepsän kylässä.

Antti Kaarlenpoika Brunni oli viisi jalkaa ja puolitoista tuumaa pitkä sekä ympärysmitaltaan peräti neljä jalkaa. Hänen kerrotaan vetäneen metsästä perässään viisi syltä pitkän pirtin hirret, kolmen muun ulkohuoneen hirret kuin myös kaikki polttopuunsa sekä vielä heinät kolmelle lehmälle.

Hevosta hän ei ole peltotöissä tarvinnut ja ehtipä Antti auttaa muitakin kyläläisiä toimimalla näiden ”hewoisena”. Talvella 1855-56 Brunni veti metsästä omin voimin 200 nelisylistä kuusihirttä, aina kaksi kerrallaan, 160 kuormaa sysimiilurankoja, 135 kuormaa muita rankoja, muutaman lestin miilusysiä sekä vielä heinähäkkejä. Päiväpalkaksi tästä kaikesta renkimme sai 20 kopeekkaa ja talon muonat. Aikalaisten sanoin ”eipä Brunni ole paljo tietänyt nälkäwuodesta; hän ei säästänyt itseään, waan astunut pitkät matkat ja syönyt selwän leiwän”. 3 4

Susisuolla oli vuonna 1985 se vesakkomyrkkyjupakka. Se oli viimeinen myrkytys täällä Muhoksella. Holapankankaan ne myrkytti vielä Pudasjärvellä. Oliko se piikki sieltä meille päin. Täällä asia koski silloisen Kajaani-yhtiön metsiä, paljon kulki porukkaa. Susisuon tapauksessa oli lähellä jopa hallituksen kaatuminen. Ympäristöministeri Matti Ahteelle soitettiin ja hän vastasi että jos hän ottaa kantaa niin hallitus kaatuu. Eihän sitä myrkkyä metsään saisi laittaa.

Seuraavana syksynä kun ammuin hirven, sillä oli erikoinen maksa. Siitä lähetettiin näyte, mutta vahingossa mentiin sanomaan että se on myrkytysalueelta. En tiedä menikö analyysi oikein, mutta vastauksessa luki: hirvellä on ollut liian hyvät ruokapaikat. Vertailupalaa ei hoksattu laittaa talteen.

Ennen kuljettiin metsäpolkuja pitkin. Täältä oli hyvä polku Väärän mökkiin Oisavaan. Täältä meni hevostie suoraan Muhokselle ja äiti kulki joskus suksella sitä. Sillankorvaan meni hevostie myös, samoin Laajille.

Erämaahetteellä oli usein sanko hevosen juottamista varten. Talojen kaivonpaikat katsottiin vitsalla. Meilläkin on vielä oma lähde noin 250 metriä talosta. Sieltä se paras vesi haettiin. Äidin jalkahoitoon lääkäri suositti käyttämään mieluummin lähdevettä.

Radio tuli meille viikkoa ennen 1952 olympialaisia. Joku radiokauppias sen toi. Kaksi miestä sitä kantoi; toinen kantoi paristoja ja toinen radiota. Ylitalosta asti joutuivat kantamaan. Isän kanssa olivat etukäteen sopineet kaupasta. Eräs Seluska täälläpäin kuulemma kerää vanhoja radioita, osaa myös korjata niitä. Sieltä meillekin yksi hankittiin.


Antti Brunni mainitaan kuollessaan torppariksi ja aviossa olevaksi. Hänelle löytyykin vihkiminen; 8.11.1857 Melalahdessa torpparin leski Anna Heikkisen kanssa. Paltamossa on riehunut tuona syksynä lavantautiepidemia – onko Antin kuolinmerkinnässä virhe? Ehkä kirjaaja ei ollut itsekään asiasta aivan selvillä. Oikeammalta vaikuttaa rippikirjaan tehty merkintä joka tietysti järkyttää – hän olisi kuollut kahden päivän päästä vihkimisestä. Antin veljen pojanpoika Kalle asui perheineen Rovalassa no 63, sukua on mainittu myös Käärmekankaassa no 66. Antin vanhemmat olivat Vepsänkylän Brunnin isäntä Kalle Antinpoika Brunni (s. 18.1.1776 Ylikiiminki) ja Liisa Jaakontytär Pelkonen (s. 8.2.1786 Muhos), vihitty 26.7.1806 Ylikiimingissä. Kallen vanhemmat Antti Kallenpoika Brunni (s. 15.9.1739 Ylikiiminki, k. 16.3.1816 Ylikiiminki) ja Valpuri Tapanintytär Kärsämä (alk. Valkonen, s. 24.12.1738 Muhos Kylmälä, k. 1.4.1815 Ylikiiminki), vihitty 27.3.1767 Muhoksella. Antin vanhemmat Vepsänkylän Brunnin isäntä Kalle Antinpoika Brunni (alk. Holappa, s. 1.11.1720 Muhos Sotkajärvi, k. 26.5.1785 Ylikiiminki) ja Anna Heikintytär Roininen (s. joulukuussa 1720 Utajärvi, k. 2.12.1773 Ylikiiminki), vihitty 10.12.1738 Muhoksella.

Kategoria(t): 34 Kortila (pappila) Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *