Pakanalliset Jumin häät – osa 1

Jumihäistä ovat kirjoittaneet Raimo Ranta ja Lea Rinne – juttusarja yhdistetty molempien teksteistä.

Jumihäät 1700-luvun puolivälistä lähtien alkoi nuoriso huvitella kokoontumalla viettämään vähäistä vapaa-aikaansa yhdessä. Muotoja olivat kylänjuoksu, yöjuoksu, juopottelu, korttipeli ja tanssi. Kirkkoa asia huolestutti ja kirkkokuria tiukennettiin. Perinteisesti kirkon tehtäviin oli kuulunut seurakuntalaistensa seksielämän vahtiminen. Yleisimmin sakotettiin salavuoteudesta ja yhdyselämästä ennen avioliittoa.

Muhoksella oli nuorison keskuudessa erikoinen seurustelumuoto ns. Jumihäät, jossa kylän nuoriso kokoontui yhteen paikkaan viettämään yönsä yhdessä. Tytöt ja pojat nukkuivat lattialla vierekkäin pareittain. Mitään siveetöntä yleensä ei perimätiedon mukaan näissä juhlissa tapahtunut, koska parit vahtivat toisiaan ja sellaiset, jotka menivät liian pitkälle lähentelyissä, tuomittiin yleisellä paheksunnalla. Parit makasivat kädet toistensa ympärillä sananmukaisesti jumissa. 1

Kustaa Vilkuna on kirjassaan Vuotuinen ajantieto kertonut, että eräät syksyiset nuorisotilaisuudet, joista esimerkkinä hän mainitsee jumihäät, ovat ennen häviämistään liittyneet palvelusväen vapaa- eli runtuviikkoon ja olivat siksi sitkeähenkisiä, vaikka erityisesti papisto on taistellut tiukasti niitä vastaan. Runtuviikko oli palvelusväen ainoa vapaaviikko (vapaata seitsemän päivää ja seitsemän yötä) ja sitä vietettiin vielä 1700-luvulla mikkelinpäivän aikaan.

Runtuviikon alussa palkolliset saivat pienen rahapalkkansa, erilaisia ruokatarvikkeita, pellavia kehrättäviksi, rohtimisia vaatteita, esineitä, mahdollisesti paloviinaa jne. Osa palkollisista lepäsi ansaitusti lomaviikkonsa, ehkä vieraili tuttavissa mutta osa vietti parikin viikkoa hulvatonta elämää ja tuhlasi kaiken mitä oli saanut.

Vilkuna kertoo, että Oulun käräjillä kävi ilmi, että nuoriso vietti jumihäitä syksyllä pyhäinmiestenpäivän aikaan parhaimpiinsa pukeutuneena ja katsoi itsellään olevan siihen ikivanhan oikeuden. Pohjois-Pohjanmaalta on pari luotettavaa tietoa myöhemmältäkin ajalta jumihäistä.

Tyttö pukeutuu morsiameksi, vaikka ei sitä ole; väki maksaa jumihäät ja tanssii niissä

Raahessa on vietetty ennen leikkihäitä, joita kutsuttiin jumihäiksi. Vilkunan mukaan nuorten tapa maata jumissa tai joutenmakaaminen on ollut tunnettu myös Savossa. Kun ottaa huomioon, että Laitasaaren asutus on savolaista alkuperää, on mahdollista, että tämä tapa on savolaisten mukana kulkeutunut Muhokselle ja muuallekin Pohjois-Pohjanmaalle. Jumihäitä vietettiin siis naimajumala Jumin kunniaksi.

Vilkuna selittää vielä jumissamakaamisen vastaavan kunniallista seurustelua ja vertaa sitä käsikoukussa tai kädet toistensa lanteille kiedottuna kävelyyn. Entisajan nuoriso sai hänen mukaansa tarpeeksi liikuntaa työnteossa, joten vapaa-aikana levättiin rinnakkain ja puheltiin. Sääntöihin kuului, että vain kengät sai riisua. Tämä siveä toimitus oli kuitenkin ihanne, joka joidenkin tietojen mukaan ei aina pitänyt vaan tilanteen sanotaan ryöstäytyneen käsistä – miten, siitä seuraavassa jaksossa.

  1. Vahtola Jouko, Muhoksen seurakunnan historia
Kategoria(t): 23 Keränen - Siekkinen Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaus kohteessa Pakanalliset Jumin häät – osa 1

  1. Jaana sanoo:

    Tämä on yksi mun suosikkitarinoita kylän historiasta, niin traaginen kuin sen loppu onkin…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *