Hakutulokset kohteelle: salli lund

Myöhäinen

Myöhäinen kanerva pohjoisen maan elokuun iltoina herää. Aukaisee kuutamoon katseltavaa, yölliseen hopeaan kiedottavaa kun ruusut ja lemmikit lepää. Sinikellot häipyivät vaieten. Saloilla kanerva helää. Saattaneet kuunnella vain hiljeten hymniä vienoa kanervien. Muistumat muistojaan kerää. Hyvänolon tunteita tajuusi saat, elämä kiehtoen kutsuu nyt taas: Salojen kanerva helää. – Salli Lund, 1970

Tallennettu kategorioihin 60 Ontero | Avainsanoina | Jätä kommentti

Elämänkertani

Lauloi kauloi elämän laine vaahtoa viskoi, kaarnoja kietoi kalliorannalle roiskutellen. Tuulin tuiversi aalloilla uhkasi vihojen vihmoja viuhutellen. Jylisi, iski ja löi salamoita. Vastatuulessa kiskoen soudin huovaten, hinaten, kuitenkin voitin. Koivikkolehdonkin rannalle soitin tuohitorvella. Enpä moiti. Taakseni katsoen ylpeilen noista. Eteeni katsoen yhäti toistan: päivänhuilua kerran soitan. – Salli Lund, 1950

Tallennettu kategorioihin 60 Ontero | Avainsanoina | Jätä kommentti

On valon vuoro

Kaksi pimeyttä kurkotti kättä, aikainen iltapimeä, viipyvä aamuhämärä, harteillemme laskeutuen molemmat. Lumihiutaleitten laulu, jään muotoilemat pilarit, valkoliinapäiset poppelit tajullemme hymisevät kaamosajan viihdykettä torjuen pimeää tunkemasta sydänsyvyyksiimme asti. Mutta tuuli, se ahnehtija kademielinen, pyyhki poppelilta lumihuippulatvat. Harmaus hämärään jäi ikävöiden. Mutta aika, järkkymätön aina käskyn pimeydelle antoi: Peräydy! On valon vuoro! Käännyimme valoa kohti; onnitellen toisiamme uuden vuoden yönä. – Salli Lund, 1969 Hyvää Uutta Vuotta lukijoillemme!

Tallennettu kategorioihin 60 Ontero | Avainsanoina | 1 kommentti

Sana

Väliin päilyy aatossilta kirkkaana kuin järven pinta, asiaa ois mielin määrin sen kun tuosta kokoon käärit runonviehkuroille taitat uutisrieskan, tuumit, laitat  – taikka paksun limpun paistat. Sanaa on niin monenlaista lämmintäkin, malttavaista. Sana on kuin raitin väki yhden hyväks kaikki näki käypäseksi kaikin puolin rehellinen sana, suorin. Toinen sana  –  torninnaakka  – kirkuu  –  kuuluu kuuhun saakka. Tai on yksiöistä jäätä haperoa toinen puoli. Eihän tuosta kukaan huoli. Mutta joskus elontiellä työt kun luontuu, sanat meillä toisinaan tien viertä kaahaa taikka jälkeenjääden laahaa. Työllä maailma on luotu. Hyvät kädet kelle suotu töissään elävä on aina unholaan ei aika paina. Siitä … Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin 60 Ontero | Avainsanoina | 3 kommenttia

Maria Laukka – Muistoja 60 vuoden takaa

Usea teistä on nähnyt nykyisin pidettävissä näytöskruunuhäissä viimeisenä kolikkakärryissä ajavan parin: piika ja renki. Tästä kunnon työkaartista kirjoitan muistini mukaan. Siihen aikaan tavallisesti piian rahapalkka oli 25 – 35 mk vuodessa, lisäksi 5 kyynärää liinaa, 2 naulaa villoja, kahdet kengät, huivi ja esiliina. Pestiraha oli noin 2 – 3 mk. Rengille oli parhaimmille noin 80 – 100 mk vuodessa. Varsinainen palvelus alkoi marraskuun ensimmäinen päivä ja kesti yhtäjaksoisesti vuoden. Sopimusta ei yleisesti rikottu puolin eikä toisin. Ylös oli noustava kello 4. Piiat navettaan ja rengit talliin. Kello 8 oli vaatimaton aamiainen: tuppipottuja ja ispinäsoosia. Päivällinen oli kello 2 aikaan ja … Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin 60 Ontero | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Traktoristin laulu (1950)

Traktori kyntää kuin leikillään, sen viilloilla peipponen pyörähtää. Tuhansine sykkeine taas havahtaa työntäyteinen kevätpäivän kulta. Kyntäjän päivät on kalliita nyt, käsien ketteryyttä kiirehtinyt on yhteiset syksyiset lyhteet. Aamuiset viserrykset aukeilla soi. Kyntäjään kuntoa vireyttä toi tämä möyhitty muhoileva multa. Auraa se vuotti kuin armastaan Siementä kaihosi levotta maa  – mullan valtava mahti. Traktori kyntää kuin leikillään, sen viilloilla peipponen pyörähtää. – Salli Lund, 1950

Tallennettu kategorioihin 60 Ontero | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Äiti, älä lähde!

Lapseni kiintymys minuun, äitiinsä on järkkymätön. Hän ehähtää minut ovella: — Äiti, älä lähde! Tämä kuulostaa käskyltä, lailta. Koetapas olla noudattamatta, läpipäästä pienoisesta lukosta: — Äiti, älä lähde! Ja minä en selviytynyt. En voinut, vaikka huomasinkin ajan tulevan jolloin kotkan valtavankat siivet hän aistii seljässänsä kantavina, on kärsimätön, voimakas ja suuri. (Äiti väisty!) ja tuskin hyvästellä ehtii kanssani kun omaan elämäänsä poika syöksyy. Vierivät vuoteni, kymmenet vuodet, sadat on huoleni, vain minä en uskalla kuiskatakaan perääsi: —  Älä lähde, poikani! – Niina Altovskaja, suomennos Salli Lund

Tallennettu kategorioihin 60 Ontero | Avainsanoina | Jätä kommentti

Minun rannoillani

Olen metsälampi. Pintani on musta pohjamujuun asti jäätynyt. Lumi, jään sisar, vielä viipyy ja se on hyvä. Kuulen, elän. Enkä odottele enää mitään. Hyvä on näin. Sitä lintuakaan en enää odottaisi, joka ohikiitäen ennen kätkeytyneen metsälammen muisti. Se löysi toisen tien. Paremman, jota siivellinen suosii. Näin on hyvä! Kuun valo viivähtää. Tähti katsoo. Tuijotamme vastaan minä ja yksinäisyys. Olemme onnellisia hiljaisessa yössä pohjiamme myöten toisen minäni, yksinäisyyden kanssa. Me tiedämme, ja sukupolvemme tietää tarkoin mitä rauha rannoillamme merkitsee: on hiljaisuus niin pyhä ettei kuvata millä. Metsä jymyä vailla. Minun rannoillani – metsälammen – kättä miehet mielevinä toinen toisillensa ojentavat. Puhuvat. … Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin 60 Ontero | Avainsanoina | Jätä kommentti

Runontupa

Istun illoistani yhtä yksinäistä. Kahvikulta hellan päällä henkii tuoksuansa tutun kutsuvaista. Kissa nukkuu. Tassut taapertavat lemmen mutkateillä leikkimielin. Liikahtelee lysti töpötassu. Minä yötä kaulaan ypöyksin. Lepopäivän päätän, moitiskelen itseäni tuhlaria torun… Missä lienenkin vain liikuskellut työtä aitoa en totisesti tehnyt. Turhaan harhaillut ja kuljeskellut. …Jospa suostutella runoani sentään illan ilokseni yrittäisin. Maanittaisin niin kuin ystävääni. Sanantuojaani ja vaalijaani. …Ei nyt saavu. Laitumella laukkaa irtipäässyt runon ratsu musta. Riuska jalka. Hulmuharja hurja. Luonnon lahjoittama. Tuskan tuoma. Taitaa torkahdella ritvakoivun kanssa muistaa sydänyötä kesäkuuman menneen monikarva liinaharjan luona. Suostutella sentään, taivutella koitan toista itseäni, parempaani paljon. …Ei se kuule. Suotta suuta soitan. … Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin 60 Ontero | Avainsanoina | Jätä kommentti

Tinajoiku

Tupaan tuttavaan on hyvä työntäytyä: myrskysäässä paarustaja poukkaa oven kädensijaan kiinni käyden, siitä kepeästi kyljen kyyheltäen sisuspuolen lämpöön lupaavaiseen. Isäntä jo tervetuliaistaan äänin hykertävin toivottelee, käden luottavaisen ojentaen. Vastaan nuori vaimo ketterästi kieppaa, katsoo säteilevin hymysilmin, saattaa saapuneita pöydän päähän. Honkapinta hohtaa hopeoissa, lavitsat kuin vyö on ympärillään. Ihmisystävyyttä yllin kyllin. Tuvan täydeltä taas työntäydyimme kontillisen onnenhönkää toimme, lemmenlaulut löimme peräpenkkiin. Olkoon lykky aina teille myötä, niin kuin tämä mennyt vuosikymmen taival taittukoon myös tuonnimmainen hyvää toivoen ja tehden työtä! Yrittäkää aina yksintuumin samaan hehkuvaiseen hiileen puhaltaen. Tulentiuku helkkyy hellan alla kiehauttain kahvin mieliviljaa, joka aatosta kuin meren meurukaista nostaa … Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin 60 Ontero | Avainsanoina | Jätä kommentti