Oulujoen tukinuitosta

Uittomiehiä veneissään

Oulujoen Uittoyhdistys on perustettu vuonna 1910, toki joessa uitettiin puita aikaisemminkin. Aivan ongelmitta se ei käynnistynyt, mm. Konnun talojen isännät kirjoittivat samana vuonna Kaiku-lehteen

Kysymys lain tuntevilta. Onko oikein, että uittoyhtiö Oulujoessa ohjepuomillaan Konnun talojen kohdalla, joilla on viljelysmaita sekä meijeri toisella puolella jokea, estää vapaan ylipääsemisen rantojensa kohdalla roomu- ja venekulkijoilta, ja jos siihen ei kerran oikeutta ole, niin toivoisimme, että sitä parempi mitä pikemmin tämä epäkohta korjattaisiin.

Heikki Kontu         J. Kontu (Juuso Kontu eli Ähkynen) 1

Vuonna 1931 aloitettiin tukkien irtouitto, jolloin kaikkien puutavarayhtiöitten tukit olivat sekaisin. Tämä vaati Ouluun tukkien erottelun eri yhtiöitten kesken. Jokaisella puutavarayhtiöllä oli omat merkit tukkien ja pöllien päissä, joista ne osattiin tunnistaa. Parhaimpana kesänä uitettiin 1 700 000 tukkia! 2

Minä seurasin lapsena ja nuorena tukkien lipumista alavirtaan. Keväällä jäitten lähdettyä tukkilaiset alkoivat asentaa joelle puomeja, jotka ohjasivat tukit keskijoen kovempaan virtaan. Talojen kohdille he rakensivat aukot, joista kulkijoitten veneet pääsivät soutamaan rantaan puomien läpi.

Uittomiehillä oli rautainen moottorivene, joka veti työmiesten veneitä paikasta toiseen. Moottorivenettä ohjasi uittopäällikkö Aappo Kontu. Hän oli pyöreähkö mies, joka asui Löttölän kankaalla.

Miehiä uittokämpän varaston edessä

Uittomiehiä saattoi olla toistakymmentä ja heillä oli uittokämppä lähellä Laukan rantaa. Konttisaari oli myös heidän käytössään.

Tukit luisuivat Montan kosken ja myöhemmin voimalaitoksen alapuolelle Muhoslampeen, josta lähtivät lipumaan alavirtaan. Koskien ja voimalaitosten välillä olivat omat uittomiehet.

Irtouiton aikana seilattiin tukeilla ja rakennettiin lauttoja, puomeilla juostiin myös kilpaa. Tämä oli rantatörmän nuorten kulta-aikaa, koska tekemistä riitti.

Vuoden uittoaika kesti toukokuulta elokuulle. Syksyllä uittomiehet puhdistivat rannat tukeista ja poistivat puomit. Tätä työtä ne nimittivät hännänviemiseksi kohti Oulua.

Uiton häntäroikka (1955)

Irtouittoa kesti vuoteen 1960, jolloin uittaminen muuttui nippu-uitoksi. Niput olivat suuria, ehkä kymmenen kuutioisia, paksulla rautalangalla ja vaijerilla sidottuja.

Uusi uittomuoto vaati suuria valmisteluja, piti rakentaa voimalaitoksille nippujensiirtolaitteet. Jokea täytyi myös ruopata matalemmilta kohdilta. Työt tehtiin ns. imuruoppaajalla, joka siirsi imemällä putkia pitkin joen pohjaliejua rantaan rakennetuille altaille. Altaita oli ainakin Hartikan ja Korivaaran koulun kohdilla.

Laukan lossin kohdalla tehtiin suuria joenpohjan syvennyksiä kaivinkoneilla. Uittohinaajankin täytyi olla edellistä voimakkaampi. Nippu-uitto oli siistiä puuhaa, ei tarvinnut enää ohjauspuomeja eikä rantojen puhdistusta. Lossin kulkua nippuletkan meno saattoi hidastaa, sillä matalan veden aikana lossin vaijeri täytyi laskea joen pohjaan.

Uintireissuilla pystyi nousemaan nippuletkan päälle ookaamaan.

Laukan lossi

Tätä uittomuotoa kesti vuoteen 1982, jolloin uittaminen loppui Oulujoessa. Nykyisin tukkiniput huristavat junien ja kuorma-autojen kyydissä kohti määränpäätään. Kun uitto loppui, piti joki puhdistaa uppotukeista ja puomeista. Vielä nykyisinkin joen pohjasta nousee tukinpäitä kurkistamaan joen pintaan.

Muutamia uittomiehiä on jäänyt mieleeni. Konnun Aappo; uittopäällikkö irtouiton aikaan, Putaalan veljekset Pentti ja Heikki, Klemetin Niilo, Tihisen Jaakko, Lohelan veljekset, Sulo ja Leo.

Aapon tytär Kerttu muisteli isäänsä, kun hän ui lapsena tukkilaisten letkan viimeiseen veneeseen ja miehet peittelivät hänet pressun alle piiloon isältänsä, joka ohjasi moottorivenettä. Isä ei tahtonut ottaa tytärtään muuten kyytiin. Talviaikana Aappo teki suutarin hommia. Aapolla sanottiin olleen niin luikas polkupyörä, jolla hän kulki työmatkat Löttölän kankaalta Laukan rantaan, ettei pyörää tarvinnut polkasta kun muutaman kerran koko matkalla!

Lisää uitonaikaisia muisteloita olisi mukava lukea.

Näitä muisteli

– Leskelän Kalevi

P.S. Artikkelissa mainitut henkilöt: Jaakko Hansinpoika Tihinen (s. 1889) Tihinen no 6, Kalle Aappo Heikinpoika Kontu (s. 1896) Pienihuovinen Päivärinta no 32, Niilo Matias Klemetti (s. 1911) Isomäättä Törmälä no 16, Lohelan veljekset Sulo ja Leo Siekkinen Kulmala no 23, Putaalan veljekset Pentti ja Heikki – olivat Isomäätän Putaalassa no 16 asuneiden Yrjö Henrik (s. 1898) ja Katri o.s. Karppinen Putaalan poikia. Soljan huom.

  1. 6.6.1910 Kaiku no 64, s. 4
  2. Kirjastovirma, Oulujoen uitto
Kategoria(t): 16 Isomäättä, 23 Keränen - Kulmala, 3 Hartikka, 32 Pienihuovinen, 6 Tihinen Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta kohteessa Oulujoen tukinuitosta

  1. Esko Könö sanoo:

    Putaalan veljekset asuivat Tapio 26. Ennen Tapiolle tuloa Putaalat asuivat Isomäätästä lohkotussa Putaala 16:5.

    Solja: Kiitos kommentista, Esko. Oletan että he olivat Isomäätän Putaalassa asuneiden Yrjö Henrik (s. 1898) ja Katri o.s. Karppinen Putaalan poikia. Näkyy 1950-vuoden asukasluettelossa pojat Pentti Rikhard ja Yrjö Henrik. Olisivatko muuttanet sitten Tapioon tuon vuoden jälkeen?

    Kyllä Yrjön ja Katrin poikia koko perhe muutti silloin Tapiolle.

    Solja: Selvä, korjaan artikkeliin. Kiitos paljon!

  2. Esko Könö sanoo:

    Aappo Konnun vieressä on Yrjö Putaala veljesten isä. Klemetti ja Tihinen oikein, kolmea en tunne. Venekuvassa mielestäni on Aappo Kontu, Arttu Mattila ja Niilo Klemetti.

    Väinö Väänänen: Kuva jossa kolme miestä veneessä oikealla oleva on Niilo Klemetti eikä Pentti Putaala.

    Solja: Kiitos Väinö ja Esko tunnistuksista. Arttu Mattila on uusi henkilö minulle, missä hän asui? Korjaan kuvatekstejä pikapuoliin.

    Esko Könö: Mattilan Artulla ei ollut neljä ja viiskymmen luvulla vaki asuntoa. Hän suutaroi talvet ja kortteeras aina niissä taloissa missä suutaroi. Kesät hän oli uitossa Laukansaaren kupeessa luikkuvahtina. Muutaman kesän hän kortteeras minunki kotona. Hän nukkui meidän puohin vintillä. Joskus viisikymmenluvun lopulla Arttu rupes haaveileen omasta mökistä. Kyläiset tarttui toimeen ja Artulle tehtiin mökki Vimparin pellolle. Siinä Arttu asu kuolemaansa asti.

    Solja: Monet kiitokset – päivitin kuvatekstit, jospa meni oikein.

Vastaa käyttäjälle Esko Könö Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *