Nipa Raumala – kullanhuuhtoja ja Lapin legenda


Nipa eli Niilo Raumala syntyi Laitasaaressa 7.12.1922 ja kuoli 26.5.1983 Rovaniemellä pitkällisen sairauden väsyttämänä. Hänet on haudattu Inariin. Niilon kotitalo oli Tuohino no 71 Laitasaaressa ja hänen esipolviaan on asunut myös tiloilla Lusikka no 62 ja Halonen no 54. 1

Kullanhuuhtojana hän aloitti viiden sotavuoden jälkeen vuonna 1945 Lemmenjoella, jossa jo häntä ennen oli hänen setänsä Aaro Raumala (s. 12.7.1908, k. 21.8.1986). Aaro oli myös Tuohinon talon poikia ja oli aloittanut kullanhuuhdonnan jo vuonna 1935. 2

Rikastumaan Niilo ei löytämillään kultahipuilla päässyt – hänen sanotaan löytäneen yhteensä kolmekymmentä kiloa kultaa. Suurin kimpale minkä hän löysi, oli 103 grammaa. Niilon mökki oli nimeltään Pusku – sijaitsi Puskuojalla. Kuva Niilosta rännittämässä Puskuojalla vuonna 1953 löytyy täältä.

Nipa ei muunlaista ammattia tuntenut ja kullankaivuun parissa hän sai elää lähes neljäkymmentä vuotta. Nipa oli yksi Tankavaaran kultakylän alullepanijoita vuonna 1970. Hän perusti paikkakunnalle kultaystäviensä kanssa matkailuyrityksen. Hänen partaiset kasvot tulivat aikoinaan erittäin tutuksi monelle – jopa itse Kekkoselle. Nimittäin Nipa ja toinen muhoslainen kullanhuuhtoja Heikki Kokko kutsuttiin vuonna 1977 Kekkosen isännöimille itsenäisyyspäivän juhlille, josta kertoo seuraava lehtiartikkeli otsikolla ”Mehän käpälöitiin ja hirnahettiin…”:

Kullanhuuhtoja Nipa Raumala Inarin Tankavaarasta siristeli silmiään: sali läikkyi kultaa ja hopeaa ja tuon tuostakin ohi pyörähti kaunotar avokaulaisessa, niin avokaulaisessa, ettei Niilo oikein tiennyt mitä tuosta sanoa.

Niilo Raumala tuli Linnan juhliin tapaamaan presidenttiä, johon hän tutustui jo viime kesänä Tankavaaran kultamuseon peruskiveä muurattaessa. Niilolle ja hänen kullanhuuhtojakaverilleen Heikki Kokolle tuli kutsu itsenäisyyspäivän juhliin niin yllättäen, että varustautuminen jäi vähän vähemmälle. Siksipä ei olekaan mikään kumma, että Heikki Kokko lainasi kultaiset kalvosinnapit Marskista ja vuokrasi mustan puvun – Lainapeite, hekotteli Niilo Raumala.

Niilo Raumala tutki tarkasti vieraita, josko sattuisi silmiin osuman Antti Aarnio-Vihurin Marja-vaimo. Hänelle Niilo oli huuhtonut hipun, niin ison, että ei moista ole ennen nähty.

Ja mitä sanoi presidentti Niilo Raumalalle, kun tämä tomerana marssi saliin?  -Mitäs, mehän käpälöitiin ja hirnahettiin, muttei se joutanut paljon puhelemaan, naureskeli Niilo.

Antti Aarnio-Vihurin omistamasta kultahipusta tehtiin koru, josta on kuva Kalevassa 29.7.2011. Aarnio-Wihuri keräsi Lemmenjoen kultahippukokoelman, joka oli vuonna 2011 ensimmäistä kertaa esillä Tankavaarassa. Kuvagalleria hipuista löytyy myös tältä Kalevan sivulta.

Linnan boolista Niilo oli sitä mieltä, että ei se kovin hyvää edes ollut, parempaa oli hänen oma tekemänsä mämmeli. Niilon mämmelin resepti oli yhtä salainen kuin Linnan boolin, mutta oli paljastanut, että vähän kirkasta siinä on ja pohjoisen puolukkaa. Linnan kahvia Niilo oli kehunut. Ennen juhliin tuloa oli Niilokin käynyt parturissa, mutta se käynti oli ainutlaatuinen:

Tämä minun parta oli niinkuin vanha saunavihta ja ajattelin, että leikataanpa vähän. Minä menin parturiin ja siellä istui jo kätilö pukilla ja kohta työntyy Mörkö-Mari ovesta sisään. Ja arvaahan sen kun naisväki on mukana niin aikaa siinä menee. Meni kolme tuntia ja piti käväistä ihan kaljalla välillä. Kolme tuntia parturissa, siunaili Niilo.

Niilo Raumalan viimeinen polku vei Inarin kirkkomaalle vuonna 1983, jonne oli haudattu häntä ennen jo useita muitakin kullanhuuhtojia. Viimeiselle matkalle Nipan saatteli vain kourallinen vanhoja ammattikaivajia ja runsaslukuinen tuttavapiiri. Hänet siunanneen saamelaispapin Jouko Lepistön sanat olkoon tämän artikkelin loppusanoitukset 3

Antakaa sen vaatimattomuuden ja elämänuskon jota hänellä (Nipalla) oli jäädä perinnöksi. Elämällä kuin ihminen ihmiselle, auttamalla ja rakastamalla löytyvät elämän isoimmat kultahiput.

  1. Lapinkävijät, Etelän miehet elinkautisina, Niilo Raumala
  2. Lapinkävijät, Rovaniemi, Etelän miehet elinkautisina, Aaro Raumala
  3. Kalevan lehtiartikkelit, om. Eero Parviainen

6 vastausta artikkeliin “Nipa Raumala – kullanhuuhtoja ja Lapin legenda”

  1. Kalevasta muistan lukeneeni, että Nipalla oli
    keskikoulun käyneenä hyvä saksantaito
    ja hän vietti joskus aikoja Saksassa kesällä tapaamien
    turistien vieraana. Hänestä kerrotaan monissa
    Lapin kullankaivuuta käsittelevissä kirjoissa.

  2. Nipasta voisi kirjoittaa enemmäkin juttuja tänne, jos vaan joku viitsisi etsiskellä näitä lähteitä. Tuo kuva hänestä on aivan mahtava. Sanoin Soljalle, että tuo pitää ehdottomasti laittaa artikkelin pääkuvaksi kun näin nämä kuvat.

  3. Kuljimme vanhempieni kanssa aikanaan puolukassa Rovan pysäkin lähistöllä. Isäni näyttti, että tuolla on kullankaivaja Nipa Raumalan kotitalo. Nipalla oli vanhempi veli Tauno ja nuoremmat siskot Marjatta ja Kyllikki.
    Veturinkuljettajana toiminut Tauno Raumala oli vaimonsa Eevan kanssa aktiivisesti mukana Ketolanojalla sijaitsevan veturimiesten Koivula -huvilan toiminnoissa.

  4. Muistelen lukeneeni että Nipa sanoi väitelleensä vänrikiksi,oliko se hänen sotilasarvonsa?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *