Myöhäinen kanerva pohjoisen maan
elokuun iltoina herää.
Aukaisee kuutamoon katseltavaa,
yölliseen hopeaan kiedottavaa
kun ruusut ja lemmikit lepää.
Sinikellot häipyivät vaieten.
Saloilla kanerva helää.
Saattaneet kuunnella vain hiljeten
hymniä vienoa kanervien.
Muistumat muistojaan kerää.
Hyvänolon tunteita tajuusi saat,
elämä kiehtoen kutsuu nyt taas:
Salojen kanerva helää.

– Salli Lund, 1970