Myllynhoitajan tytär, Onteron emäntä

Katkelma on poimittu Salli Lundin (o.s. Mäkelä) vuonna 1975 Neuvostoliitossa kirjoittamasta kirjasta Taipaleita – kaksi novellia. Sallin lapsuuden perhe asui Onterossa no 60.

Eino Mäkelän hautajaiset Äiti! Äiti rukka istuu hämärässä huoneessa.

Isän istuttamaa haapapuuta tutjuttaa ikkunan alla Pohjanlahdelta puohuva syksytuuli. Vanha sokea äiti. Nuorimmaisen viesti yhä viipyy… Voineeko äiti kohtakaan antaa tietoja olemisestaan ja elämästään.

– Kuuntele sisäistä omantuntosi ääntä, älä mihinkään pahaan antaudu, siinä silta vaarojen väliin, vanha ja sokea äiti vakavarmasti vastaisi kulkijatyttärelleen jos vastata voisi. Ole rehellinen kaikessa!

Ennen lapsuuden aikoina äiti puhui totuuden ja oikeudenmukaisuuden kerran tapahtuvasta voitosta maailmassa. – Älä kallista korvaasi valehtelijoille ja puhu aina totta. Käyttäydy rehellisesti sekä ystävien että vihollisten edessä.

Siinä minun perintöosani, se elämänleipä, jolla runsaasti evästettiin olemisen ja elämisen menoon sen pirtinorren alla jota kätkyestä tuijottelin.

Mistäpä äitini, kansan nainen, olisi elämän eväitä varavammin voinut mukaan ryöhätä. Parhaimpansa antoi.

Salli Lund Mistäpä olisi tietänyt että totuus kuin huolimattoman harava löisi silmäänsä päälle tallatessa. Että vaikeaa voisi tulla hänen nuorimmallaan – neuvot vähiksi, riittämättömiksi käydä voisi vanhassa, sotien repimässä ja luokkien taistelun maailmassa – mistäpä äitirukka semmoista.

Sinisilmäisen äidin katse tähyili hajamielisesti noron palteella kasvavan koivun, tuohiruhtinaan sivu. Pohjanlahdelta ryntäävässä merituulessa tohisijan. Yli havu- ja lehtipuuta kasvavan rotkelman. Sen pohjukoissa sipisi ja rupatteli Junni puro matkaten jokeen, joka väläytteli sinistä siintoaa puuryhmien välitse.

Oulujoen törmät pääskynpesineen ja iltamyöhällä kuovin sadehuutoineen: kuuvi kuuvi kuuvi. Mäntymetsässä tohahteleva hiljainen lepoon asettuva iltatuuli. Kaukaiselle saalistusmatkalle erääntynyt lentää loihottava merilokki. Yhä ylemmäs Pohjanperille, rämeikköjen ja pajuviitojen himmeikköön kiirehtivä kurkikiila.

Ne olivat varhaisnuoruuttani. Ensi lempeni ja onnelani.

 -Salli Lund

Kategoria(t): 60 Ontero Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *