Muistoja vanhasta Onteron valokuvasta – osa 1

Vanha kuva Onteron talosta Kuva on otettu vanhalta tieltä – vielä minunkin lapsuudessani tie kulki tuosta talon päästä. Toisella puolella tietä oli savusauna, siitä jonkin matkan päässä samalla puolella maakellari pärekattoineen ja peltosarkojen päässä lato ja pärehöylä.

Oikeanpuoleisessa rakennuksessa oli navetta, lato ja päässä huusi. Tien ja ladon välissä oli iso pyöreä virtsakaivo, josta lapsena varoitettiin. Piippu rakennuksen katolla on navettakeittiöstä, samassa tilassa oli kaivo, rakennuksen sisällä, ja hyllyt pestyille lypsyastioille talvella. Kesällä ne olivat navetan seinustalla. Se oli myös paikka, jossa en saanut olla – oli monta vaaran paikkaa – muuripata ja kaivo. Sitten oli ovi varsinaiseen navettaan, pihan puolella oli lehmien parret ja tien puolella karsinoita. Niissä oli pieniä vasikoita, lampaita, sika ja kanoja. Talven mittaan lisättiin kuivikkeita karsinoihin ja keväällä vasta luotiin korkeiksi käyneet lantakasat.

Minulle sanottiin, että tuo pieni karitsa on sinun lammas. Kävin sitä hoitamassa. Sitten kerran Onteroon tulessa oli suru suuri kun sika oli puraissut lampaalta toisen silmän pois. Lammas teurastettiin ja sanottiin Syö nyt, se on sitä sinun lammasta. En voinut syödä ”lemmikkiäni” vaikka kuinka patistelivat.

Navetasta meni ovi latoon jonka läpi pääsi heinäkuorman kanssa, korkeita heinäläjiä, joissa joskus pompittiin, vaikka se taisi olla kiellettyä. Rakennuksen päässä oli iso monireikäinen huusi.

Kuva on otettu etelän ”rekkoolin” puolelta. Näyttää olevan vanhempi kuva. Tien puoleiset koivut olivat jo suuria minun muistissani ja kahden koivun väliin oli laitettu narukiikku, jossa oli kiva keinua, haistella kesän tuoksuja, katsella kukkasia ja kuunnella tuulen suhinaa puissa.

Rakennuksen länsipäässä ja pihan puolella oli isoja valkoisia ruusupensaita, tuoksuivat ihanalta ja maassa rekkoolissa oli pieniä parikymmentä senttiä korkeita punaisia ruusuja ja valkoisena kukkivia villimansikoita, jotka olivat kypsyttyään pieniä, punaisia ja makeita.

Äitini on muistellut, että Kaisa-mummilla oli ikkunat täynnä kukkia. Oli balsameita, kviikuksia, asparaakuksia, pelakuita ja mitä muuta lienee ollutkaan. Hän oli varmaan istuttanut pihalla olleet kukkasetkin.

Onteron kamarissa Asuinrakennukseen mentiin kuistin pariovista joiden päällä oli pienet ikkunat, toista puolta ovesta pidettiin auki, jos ei ollut isompaa kuljetettavaa. Kuistin vasemmalla puolella oli ”vaatekonttuuri”, joka oli niin iso että pirtin puoleiselle seinustalle sopi sivustavedettävä sänky, jossa kesäisin nukuttiin. Pienen ikkunan edessä oli pöytä ja tuoli ja seinät täynnä vaatteita. Oikealla puolella oli ”ruokakonttuuri”, jossa säilytettiin ruokatavaroita ja osaksi astioita, kulhoja, pääläreitä, kirnua. Kesäisin siellä oli valmistumassa lasisissa viiliastioissa viiliä.

Nuo tienpuolelle olevat ikkunat olivat pirtistä, ja vielä tuo valkoreunainen ikkuna rekkooliin.

Ovesta tultaessa oli heti vasemmalla iso valkeaksi kalkittu leivinuuni, josta vedettiin tuliset kekäleet ”ränniin” ja siirrettiin hellan alle. Kahden tienpuoleisen ikkunan välissä oli iso pirtinpöytä penkkeineen. Pöydän alla oli jalkojen välissä laatikko jossa miehet pitivät vasaroita, hohtimia, ja mitä lie olleetkaan. Pirtin pöytä käännettiin nurinpäin leipomisen ajaksi. Katossa oli orret, jossa oli kuivaa ohutta reikäleipää. Oven oikealla puolella oli naulakko ja penkki sen alla. Sitten siinä oli kirnu ja penkki johon oli kiinnitetty separaatti, vai mikä sellaisen härvelin nimi oli jolla maito halkaistiin. Saatiin kermaa, josta kirnuttiin voita ja toinen puoli oli sinertävää kurria.

Nurkassa kahden ikkunan välissä oli seinäkello ja kiikkutuoli ja hylly radiolle. Siinä nurkassa pidettiin kangaspuita silloin kun niissä kudottiin. Milloin pyyhkeitä pellavista, jota oli itse kasvatettu tai sängynpeitteitä, seinäraanuja ja mattoja. Valkoreunaisen ikkunan edessä oli ompelukone ja sen vieressä sivusta vedettävä sänky, jossa mummu ja Vaana nukkuvat. Sängyn vieressä oli tiskipöytä ja kaappi. Sitten olikin jo ovi välikamariin. Oven ja uunin välissä oli kommuuti vateineen ja saippuoineen, saavi ja sangot vedelle ja ”laskille”.

Vaana istui talvisin kiikkutuolissa ja poltti käyrävartista piippua. Mummu kehräsi tai kutoi sukkaa. Tuli paloi pesässä ja katselin pihalle kirkasta auringonpaistetta, kun lumi tanssi hangella, eli lumikiteistä auringonsäde välkkyi.

 – Leena Anttila – tekstin välittänyt sivustolle Ritva Leinonen

Kategoria(t): 60 Ontero Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta kohteessa Muistoja vanhasta Onteron valokuvasta – osa 1

  1. Sari sanoo:

    Kiitos Leena ja Ritvalle muistelun toimittamisesta. Kylläpä tämä oli hyvä aihe näin muissinpäivälle. Samanlaiset tunnelmat tuli tämän luettua kuin oma mummolani.

  2. Solja sanoo:

    Uskomattoman tarkasti muistettu ja kirjoitettu! Tätä lukiessa kävin minäkin ajatuksissa Onteron pihapiirissä ja vanhassa pirtissä. Ja mikä parasta, jatkoa seuraa… Monet kiitokset Leena ja Ritva! Lukekaapa myös Onteron talosivua, sitä on päivitetty http://www.laitasaari.fi/taloja/ontero-no-60/

  3. Paavo Salmi sanoo:

    Tulipa mieleen tuosta jutusta, että Vaana teki minullekin pikkupoikana ollessani käyrävartisen ja suoravartisen piipun, siis leikkipiipun, mitä onnellisesti suupielessä pidin. Hilma, siis Osmon äiti, piti pyhäkoulua, missä kävimme Hilkka Korhosen kanssa, Kauko Roininen oli vähän laiskempi, houkuttimena oli mehua ja pipareita sekä kiiltokuvia. Onteron ohi joka aamu mentiin, kun maitolaituri oli talon vieressä. Oulu- Päivärinne- Laukka- Leppiniemi tien rakentaminen on luku sinänsä, 1940/1950 lukujen vaihteessa, Onterossakin majaili autokuskeja, samoin meillä kaksi kaivinkoneen kuljettajaa, jotka kuormasivat Käpykankaalla soraa vaijerivetoisella kaivinkoneella. Silloin oli amerikkalaisia GMC kuorma-autoja, joita kempsuiksi tai kemsuiksi sanottiin, kuten Aarno Määttä historiankirjassaan asian ilmaisee. Talvipakkasella dieselkuorma-autojen alla Onteron kohdalla pidettiin nuotiota, että öljyt notkistui ja päästiin taas töihin. Olen tutkinut tiehistorioita 1600 luvulta ja tienrakennusmenetelmiä ajalta, minkä muistan alkaen 1940 luvulta. Ovat olleet niin mielenkiintoisia, että ajattelin tehdä mustiinpanoja ja lähettää näille sivuille, kunhan opiskelen vähän lisää.

Vastaa käyttäjälle Solja Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *