Mattilan Jenni-mummi

Mattilan Jenni Tyttärentytär kertoo mummistaan Jenny Elisabet Mattilasta (s. 23.5.1905) joka asui ensin Kärnäntiellä Mattilassa, myöhemmin Romppaisentiellä Hautala -nimisessä talossa.

Jenni-mummi oli iloinen ja ahkera. Jenniä ei rasittanut työt koskaan, aina oli aikaa auttaa naapureitakin. Monet kyläläiset muistavat Jennin hänen heleästä naurustaan. Mummi oli monitaituri; leipoi leivät ja pullat, teki navettatyöt ja oli pellolla. Ompeli kotiväelle vaatteet ja joskus kyläläisillekin. Toimi myös ulosvetäjänä eli lapsenpäästäjänä eli kätilönä. Paransi samalla luonnonlääkkeillä ihmisiä.

Mummia harmitti kovasti kun koskaan ei ollut aikaa töiltä mennä kouluun, joten hän kävi kiertokoulun Rönkössä. Vanha-Väinön (Jennin veli) kuoltua lehmät myytiin ja mummi alkoi työkseen hieromaan ihmisiä. Vanha-Väinö oli jäsentenkorjaaja ja ”eläinlääkäri”. Jenni-mummin hierojantoimi kesti vanhuuten asti.

Mattiloita ja Lehikoisia (1953) Mummin hyviä ystäviä olivat mm. Lohelan Aino Kulmalasta, Lohelan Helmi Siekkilästä, Lehikoisen Jenni Murtomäestä, Laukan Sylvi, Jaaran Anni Kontu-Kivarista no 31, Paakkosen Hanna, Bogdanoffin Iida ja Hägglundin Gunvor eli ”Tytti” Monolasta.

Ystäviä oli laajasti.

– Anna Puuperä

P.S. Onko teillä muistoja Jenni Mattilasta tai hänen veljestään Vanha-Väinöstä? Mistä talosta olivat Sylvi Laukka, Paakkosen Hanna ja Bogdanoffin Iida? – – Soljan huom.

Kaikki kansanparantajiin liittyvät artikkelit löydät tästä.

Kategoria(t): 23 Keränen - Mattila Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta kohteessa Mattilan Jenni-mummi

  1. Pirkko Mattila sanoo:

    Ihana tarina, kiitos Anna! Tapasin Jennyn kerran, Hautalassa, kävimme Pekan kanssa tervehtimässä. Hän otti meidät ystävällisesti vastaan, kahvit keiteltiin ja juteltiin mökistä. Pekan kysellessä talven ajan pärjäämistä Jenni mutkattomaan tapaansa totesi, että ”tahtoohan tuo mökissä joskus talvella olla aamuisin niin kylmä, että ahteri kuurassa herää”.

    Myöhemmin, jo Laitasaaressa asuessa sain ”lainata” kangaspuita, jotka olivat Hautalan kamarissa ja kutoa paukutin niillä parit matot. Kuteita leikattiin Liisan kanssa pihalla, silloin oli aikaa sellaiseenkin.

    Pentti Lohela: Muistan Jennin hyvin. Hän oli naapureita. Kävi joskus äitin kanssa marjassakin. Muistan kun oltiin nuoremman Väinön sekä Jennin että äitini kanssa marjareissulla Utoksella.
    Autot oli harvinaisuuksia. Väinöllä oli Simca-auto.
    Käytiin samalla Suorsan Matilla kylässä. Jenni oli kova poriseen ja puhui että olis kiva rakentaa talo Päivärintaan.
    Se on paikka jossa on metsikkö Haatajan talon vieressä. Siinä oli ennen ihana rinne lapsena laskea mäkeä. Uusi tie vuonna 1966 sen sitten katkaisi.
    Paakkoset asuivat kuvassa näkyvän punaisen talon vas. puolen siis ihan vieressä. Bogdanoffin Iida o.s. Hotari asui Villensä kanssa. Rno muistaakseni 1:7 Mäntylä eli kumitehtaalle menevän tien vieressä Kärnänmäen päällä. Talon rakentanut ehkä Kustu Virkberg.
    Hautalasta sen verran. Siinä aiemmin asuivat jutussa mainitun Ida Bogdanoffin veli Santtu (Aleksanteri) Hotari perheineen. Santtu kulki matkatöissä voimalaitoksilla.
    Santun poikien Jussin ja Raimon kanssa leikittiin paljon. Hypättiin esim seivästä heidän pihalla. Perhe muutti myöhemmin Rovaniemen lähelle Petäjäskoskelle.

    Elsi Lehikoinen: Muistanpa hyvinkin Mattilan Jennin. Lapsena kävimme usein Mattilassa kylässä äitini Jenni Sofia Lehikoisen o.s. Jurvelin (11.9.11-18.10.93) ja sisarteni Eijan ja Hilkan kanssa. Kun kävimme siellä muistan että Jenni oli aina työn touhussa ja kävimme navetassakin muutaman kerran kun Jenni oli lypsämässä lehmiä. Sisällä pirtissä ikkunan ääressä kiikkustuolissa istui vanha Väinö jota ”Vanahaksi” sanottiin piippua poltellen ja maantien elämää seuraten. Joskus oli nuori Väinökin paikalla ja hän nosteli minua korkealle ilmaan ja kyseli, mitä se minun tyttö? Myöhemmin kun äitini asui yksin Piilolassa Murtomäessä niin usein Jenni käveli Hautalasta äitini luokse saunomaan ja monesti hän oli yötäkin äitini kaverina. Asuessani 70-luvulla Helsingissä Jenni kävi parikin kertaa äitini mukana muutaman päivän vierailulla luonani. Jennin iloisuus ja nauru on jäänyt minunkin mieleeni. Hän oli erittäin positiivinen ja huumorintajuinen ihminen. Monet makeat naurut naurettiin.

    Pippa: Anna kiitos kirjoituksestasi!!
    Muistuupa niin mieleen 50-60-luku. Äidit olivar todella ystäviä ja sitä myötä heidän tyttärensä. Koti- ja kauppaleikit leikittiin vuoronperään itsekunkin kotona. Liisa-tyttärellä oli Amerikasta saatuja esineitä ja nekös olivat pikkutyttöjen mieleen.
    Jenni-täti lauloi kauniilla äänellään ja oli elämäniloinen ja hyväntahtoinen.
    Nyt jouluaikana vanhan Mattilan ikkunoilla valaisivat kynttilät. Se oli kaunis näky lumisten puiden keskellä ja muistoja herättävä hetki katsella!


    Kommentteja yhdistetty

  2. Anna Puuperä sanoo:

    Kiitos teille kaikille mukavista muisteluista.
    Niitä oli ilo lukea.
    Pieni korjaus vielä lapsi katraaseen (Jennyn sisarus). Yksi lapsi uupuu. Eino Jaakoppi s. 3.8.1902 k. 1.4.1931 eli 29 vuotiaaksi. Artturi Samuel eli 12 vuotiaaksi ja Hjalmar Iisak 10 vuotiaaksi. Anni Fanni 30 v. Loputkin lapset elivät alle kolmikymppiseksi. Kukaan ei ilmeisesti tiedä mikä kulkutauti vei heidät. Mummi puhui usein Anni Fannista ja Eino Jaakopista. Mummi oli ainut joka eli vanhaksi asti eli 80 vuotiaaksi.

    Solja: Kiitos, lisäsin nämä tiedot Mattilan sivulle.

  3. Pekka Mattila sanoo:

    Onpa tosi mukava lukea näitä tarinoita Jennistä! Harva se viikonloppu ajeltiin isä-Väinön kanssa Oulusta Laitasaareen katsomaan ”Muhoksen tätiä”. Pikkupojan mieleen jäivät silmiä kirvelevän tuhti kamferitippojen tuoksu (hieronta-asiakkaiden jäljiltä) sekä renttevät jutut… ”herranjekkerisentään!”
    Jos ei Jenni löytynyt vanhan Mattilan pirtistä, niin sitten pottukellarista tai liiteristä – hommat hoidettiin!
    Pirtin pienuus oli alkanut Jenniä ahistamaan jossain vaiheessa ja puhui pitkään suuren leivinuunin purkamisesta. Isä-Väinö kielsi jyrkästi uuniin koskemasta. Eräänä päivänä, kun pihaan ajoimme, oli pirtin ovi auki ja tiiliä lensi sementtipölypilvestä kartanolle… Että semmonen Jenny Elisabet!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *