Martti Tarvainen 80-vuotta

Taiteilija Martti Tarvainen

Kalevan kulttuuritoimittaja Kaisu Mikkola (1942-2018) haastatteli taiteilija Martti Tarvaista tämän 80-vuotispäivän johdosta. Muhosta koskeva osa Suomen Kuvalehdessä ilmestyneestä artikkelista julkaistaan SK:n toimituspäällikkö Jussi Erosen luvalla 1

Kuvataide ja luonto ovat aina merkinneet Martti Tarvaiselle paljon – enemmän kuin esimerkiksi niille taiteilijoille, jotka kiertävät maailman taidekeskuksia ja keräävät niistä kokemuksia, innoitusta ja aiheita.

Luontoelämykset! Niistä minä sain voimaa, kun toiset nukkuivat, kertoo 80-vuotias taiteilija, maanviljelijän poika ja itsekin maata viljellyt.

Monta on ollut kotiseutua Martti Tarvaisella lapsuus- ja nuoruusvuosina, kun hänen isänsä ehti toimia niin tilanhoitajana Rantasalmella kuin itsenäisenä maanviljelijänäkin eri paikkakunnilla.

Martti Tarvainen syntyi Pieksämäellä, kävi koulua Paattisilla lähellä Turkua, ja asui ennen Oulun kauttaan pitkään Muhoksella, josta hänen vahvimmat luonnonelämyksensä tuntuivat olevan peräisin.

Vuonna 1916 Tarvaisen perhe osti Muhokselta maatilan. Samoihin aikoihin Martti opiskeli Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulussa ja vielä varmemman vakuudeksi Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa seuraavalla vuosikymmenellä.

Muhoksen aikanaan Martti Tarvainen kertoo maalanneensa öisin:

Nautin värikylläisyydestä. Meillä oli suuret niityt, ja siellä oli oma eläimistönsä. Muuttoaikoina kurjet ja muut linnut levähtivät siellä. Ajattelinkin, että jospa ihminen oppisi liikkumaan niinkuin kurki, kun se räväytti siipiään ojia ylittäessään. En todellakaan monta yötä rauhassa nukkunut kun kuljin siellä. Minä sain itse sieltä niin paljon.

Ennen Muhoksen aikoja Tarvaiset olivat asuneet Paattisilla, missä elämä Martti Tarvaisen mielestä oli hyvin raakaa. Esimerkiksi, kun hän Rantasalmelta muuttaneena ei oppinut murretta, hänen osakseen tuli koulussa kavereiden taholta suorastaan ”ihmeellistä käyttäytymistä”. Koulutie kulki parin kilometrin verran maantietä, jossa etenkin lauantaina sai pelätä, kun hevosilla ajettiin hurjasti Turusta.

Juho Tarvainen poikineen Kopsan pihapiirissä

Näiden elämysten vastapainoksi nousi sitten Muhos väreineen ja valoineen. Perheen omistama Kopsan tila ja vapaana virrannut Oulujoki saa taiteilijan vielä vuosikymmentenkin jälkeen runolliseksi:

Kun illalla tultiin laivalla Kopsan rantaan, niin talon takaa erämaasta kuului ikuinen kohina. Se oli Pyhäkoski!

Martti Tarvainen puhuu jahtihommista, Oulujoen lohista, esimerkiksi juuri Pyhäkosken monista lohenpyyntipaikoisa, ”missä vongattiin kun kala ylensi”.

Siellä hän soitti ja lauloi mutta myös maalasi. Niittyjen maailma. Se oli tosiaan maailma sinänsä öiseen aikaan: värit ja persoonallista elämäänsä elävät, alaspäin kapenevat latorakennukset sekä pajupensaat.

– Kaisu Mikkola (Suomen Kuvalehti 1977/32) – lue myös toinen artikkeli Martti Tarvaisesta

  1. Sähköposti Soljalle 5.5.2020
Kategoria(t): 4 Hämälä, 42 Kopsa Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *