Marketta Holapan perukirja (1787)

Tämä perukirja kuuluu Heikki Pekanpoika Karhun (alk. Laitinen, s. 1719 Holappa no 25 Muhoskylä) toiselle vaimolle Marketta Matintytär Holapalle tilalta Karhu no 7. Valpuri oli tullut Karhuun aikoinaan piiaksi.

22.1.1787 pidettiin perunkirjoitus Henrik Karhun toisen vaimon emäntä Margaretha Matintytär Holapan kuoleman jälkeen. Margaretha kuoli näivetystautiin 19.12.1786, lapsettomana. Hänen omaisinaan mainitaan vain miehensä Henrik ja sisarensa Walborg Matintytär Holappa, jotka olivat paikalla perunkirjoituksessa.

Marketta Holapan perukirja 1787

Margarethalla on ollut vaatetavaraa:

  1. kaksi vanhaa raskisilkkistä myssyä arvioituna 16 killingiksi
  2. kaksi vanhaa kahdeksan killingin arvoista taftimyssyä
  3. silkkinen kaulahuivi arvoltaan peräti 20 killinkiä, neljä muuta kaulahuivia, joista yksi painettua kangasta ja arvoltaan kolme killinkiä
  4. kampalankaröijy 24 killinkiä, satiiniröijy 16 killinkiä, kattuuniröijy kahdeksan killinkiä ja puuvillaröijy 12 killinkiä. Yksi kattuuniröijy oli vuorattu jäniksennahkalla, samoin yksi flanellinen, jossa yläosassa jäniksennahkavuori. Friisiläistä kangasta 16 killingin arvoinen röijy ja vielä sarkainen arvoltaan kahdeksan killinkiä
  5. kalminkkiliivi kahdeksan killinkiä ja toinen samanarvoinen båtn wäfs (ehkä pohjalaista sidosta – eräs kankaan sidoksen nimi)
  6. esiliinoja oli kahdeksan killingin arvoinen puuvillaesiliina, kahden killingin kattuuniesiliina ja yksi raidallinen neljän killingin arvoinen sekä vielä toinen raidallinen ja vielä yksi huonompi kahdeksi killingiksi arvioitu
  7. hameita oli lueteltu 13 kappaletta. 32 killingiksi oli arvioitu siniraitainen puuvillainen hame. Toinen hame oli kamlottia ja väriltään musta, vain kahden killingin arvoinen. Lisäksi kaksi flanellista hametta oli molemmat arvioitu 24 killingiksi eli niiden yhteisarvo oli yksi taaleri. Vielä oli ollut pienempi flanellihame 16 killinkiä ja båtn wäfs 32 killinkiä ja samanlainen huonompi 24 killinkiä sekä sininen raidallinen, pilkullinen 16 killinkiä, kaksi puolivillaista mustaa yhteensä 16 killinkiä, sininen sarkainen 3 killinkiä, yksi puolivillainen punaraitainen kaksi killinkiä ja siniraitainen kaksi killinkiä
  8. valkoinen palttinaliivi oli arvioitu yhdeksi killingiksi
  9. sukkia oli ollut kaksi paria yhteensä viisi killinkiä neljä runstykkiä ja yhdet vanhemmat killingiksi arvioitu, yhdet palttinasukat neljä killinkiä ja vielä siniraitaiset kaksi killinkiä.

Lisäksi omaisuusluettelossa oli vällyt, joissa raidallinen yläpuoli arvoltaan 24 killinkiä, vaippa 32 killinkiä. Sänkyvaatteita oli jäänyt kahden lavasängyn yläosaa yhteensä kuusi killinkiä, samoin palttinaisia kolme yhteensä kuusi killinkiä, viisi painettua yhteensä 10 killinkiä, kolme hurstia yhteensä kuusi killinkiä, kaksi vanhempaa alaosaa yhteensä neljä killinkiä ja yksi parempi neljä killinkiä. Patja kahdeksan killinkiä, uudin 16 killinkiä ja hurstilakana kahdeksan killinkiä.

Margarethalta on vielä jäänyt raudoitettu arkku 32 killinkiä, kullattu hopeasormus 10 killinkiä, käteistä rahaa neljä taalaria 16 killinkiä ja kaksi karoliinia yhteensä siis 32 killinkiä. Viisi kappaletta 12 taalarin plootuja, joiden arvo oli yksi taalari 32 killinkiä ja seitsemän kappaletta kolmen taalarin plootuja arvoltaan 1 taalari 8 killinkiä.

Perunkirjoituksen tavaroiden kokonaisarvo on 21 taalaria 2 killinkiä 4 runstykkiä.

Margarethan sisar Walborg sai mustan puolivillaisen hameen, mustan myssyn ja flanelliröijyn.

Kun vertaa Margarethan jäämistöä muihin Muhoksen naisten perunkirjoituksiin, vaatteita ja muuta omaisuutta on huomattavasti enemmän. Hänellä on ollut myös käteistä rahaa.

– Lea Rinne

P.S. Ainoa samanikäinen Valpuri Matintytär Holappa seudulla oli 23.6.1744 Kemin komppanian sotilaan Hannu Eenokinpoika Enbergin (s. 1716, k. 30.10.1762) kanssa vihitty Valpuri, jonka syntymävuodeksi oli kirjattu 1719. Valpuri itse kuoli 7.2.1788. Soljan huom.

Kategoria(t): 7 Karhu Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta kohteessa Marketta Holapan perukirja (1787)

  1. Solja sanoo:

    Kiitokset Lea, todella mielenkiintoinen perukirjaluettelo omaisuudesta! Allekirjoittanut Holappa ei omista 13 hametta, mutta useammat sukat kuitenkin :-D Mistähän nuo kaikki hienot kangaslaadut sun muut on saatu 1780-luvulla?! Perukirjat ovat todella mielenkiintoisia – niistä näkee miten tuolloin on eletty; onhan omaisuus kirjattu ylös viimeistä lusikkaa ja maitopyttyä myöten. Kaikki perukirjajutut löydät sivustolta tämän linkin kautta http://www.laitasaari.fi/?s=perukirja

  2. Lea Rinne sanoo:

    Hei Solja. Anteeksi vastauksen viipyminen. Suomeen tuoduista kankaista suurin osa tuli Länsi-Euroopasta, vaikka ne ostettiinkin venäläiskauppiaiden välityksellä. Kalminkki ja kamlotti olivat pääasiassa Tukholman ympäristössä kudottuja villakankaita. Silkkikankaat olivat usein englantilaisia ja ranskalaisia. Friisiläiset kankaat olivat myös suosittuja. Venäläisiksi kauppiaiksi sanotut olivat ortodoksisia karjalaisia, jotka tulivat Oulun markkinoille kankaitaan myymään. 1780-luvulla suosittuja olivat musta ns. venäjändamasti, kalminkki, painokuviolliset pellavakankaat ja -huivit, harmaa sarka ja sininen verka. Muhoksen seudulla on varmaan ollut sukulaisina merimiehiä, jotka toivat ulkomailta kankaita sukunsa naisille. Kankaista enemmän kiinnostuneiden kannattaa lukea Museoviraston julkaisema kirja RAHWAAN PUKU, joka on erinomainen, hyvin kuvitettu tietolähde kaikesta kansan vaatetuksesta. Lisäksi kansallispukukirjat ovat hyviä tietolähteitä. Pohjois-Pohjanmaan puvuistakin on tehty oma kirjansa.
    Marketta Holapalla oli kangaspuut, joten voi olettaa, että hän oli ahkera kutoja, mikä selittää suuren vaatemäärän.
    Riitta Pylkkänen on kirjoittanut kirjan säätyläisnaisten pukeutumisesta Suomessa 1700-luvulla, missä on myös paljon tietoa kankaista. Varakas talonpoikaisnainen saattoi pukeutua yhtä hienosti kuin vähemmän varakas säätyläisnainen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *