Majuri Samuel Johan Löthman ja hänen sukunsa Muhoksella

Piirros Viinikan talosta vuodelta 1850 Viinikka vuonna 1850 – klikkaa kuvaa

Suomen sodassa kuollut majuri Samuel Johan Löthman kuului ruotsalaiseen sotilassukuun. Hänen isänsä Johan Conrad Löthman syntyi Örebrossa vuonna 1724 ja kohosi pitkällä sotilasurallaan everstiluutnantiksi. Hän toimi Kajaanin maakomppanian päällikkönä vuosina 1750-64. Löthmanin virkakausi Kajaanissa oli haasteellinen, koska hän vastasi miltei ainoana upseerina koko nykyisen Kainuun alueen puolustamisesta. Johan Conrad Löthman siirtyi Kainuusta Pohjanmaan rykmentin Kemin komppanian päälliköksi 1764 ja erosi vakinaisesta palveluksesta everstiluutnanttina 1783.

Johan Conrad Löthman oli avioitunut vuonna 1752 oululaisen Maria Hornaeuksen (s. 1731) kanssa. Maria Hornaeuksen isä Samuel Hornaeus (1694-1742) oli Oulun triviaalikoulun rehtori ja Pohjanmaan rykmentin pataljoonan saarnaaja. Johan Conrad Löthmanin pojat Samuel Johan ja Esaias Ludvig jatkoivat suvun perinteitä sotilasuralla. Samuel Johan Löthman syntyi 29.9.1755 Kajaanin läänissä. Tarkempi syntymäpaikka oli ilmeisesti Paltamon pitäjän Parkinniemi, jossa Löthmanien perhe asui ennen muuttoaan Kemiin. 1

Samuel Johan Löthman astui armeijan palvelukseen ja toimi ensin varakorpraalina Kemin komppaniassa 20.10.1767 alkaen. Samuel Johan Löthman yleni korpraaliksi 1770 ja kersantiksi 1772. Vuonna 1773 hän sai oppia tykistöstä ja linnoittamisesta. Sen jälkeen Löthman nimitettiin kersantiksi Everstiluutnantin komppaniaan 1774, vänrikiksi Pyhäjoen komppaniaan 1778 ja luutnantiksi Kemin komppaniaan 1783. Samuel Johan Löthman määrättiin Kajaanin maakomppanian päälliköksi 2.3.1785. Kun Kajaanin maakomppania laajennettiin Kajaanin pataljoonaksi vuonna 1788, Löthmanista tuli Paltamon komppanian päällikkö, mitä virkaa hän hoiti aina kuolemaansa 1808 saakka. Samuel Johan Löthman oli armeijassa majuri. Hänen veljensä Esaias Ludvig Löthman palveli upseerina Kemin, Ilmajoen ja Pyhäjoen komppanioissa. 2

Samuel Johan Löthman avioitui Eva Maria Freidenfeltin (s. 1755) kanssa Kälviällä 7.2.1779. Eva Maria oli Pohjanmaan rykmentin everstiluutnantti Carl Gustaf Freidenfeltin (1729-96) tytär. S. J. Löthmanin perheeseen syntyivät lapset: Carl Conrad 1779, Johan Fredric 1780, Gustaf Ulric 1783, Maria Christina 1785, Christer Ludvig 1787, Axel Jöran (Georg) 1789, Claes Reinhold 1792, Arvid 1794 ja Fredrica Lovisa 1797. Löthmanin pojista upseerinuralle suuntautuivat vänrikit Carl Conrad Löthman, Johan Fredric Löthman ja Axel Jöran Löthman sekä furiiri Gustaf Ulric Löthman. Arvid Löthman ja Christer Ludvig lähtivät merille. 3Vuoden 1788 ruotukontrahdin perusteella Kajaanin läänin rahvas velvoitettiin ylläpitämään pataljoonan komentajan ja katselmuskirjurin puustellia. Maakapteeni Samuel Johan Löthman pyysi Oulun läänin maaherralta virkataloa vuoden 1786 alussa. Useiden talonkatselmusten jälkeen päädyttiin vuonna 1787 Paltamon Paltaniemen no 1 Sutelaan. 4

Paltaniemen Sutelassa ei ole varsinaisia rippikirjamerkintöjä Löthmanien kohdalla 1792-1802. Siellä asui ainakin Kajaanin pataljoonan luutnantti Anders Wilhelm Appelgren vuoteen 1809 saakka. Appelgren oli Paltamon kirkkoherran Simon Appelgrenin poika, joka ilmeisesti hoiti komppanian asioita Löthmanin poissa ollessa Paltamosta. Sutelan asukkaaksi on vuoden 1805 henkikirjaan merkitty pataljoonan adjutantti Georg August von Essen. Rippikirjoissa von Essen tosin kirjattiin Paltaniemen no 13 Siivolan taloon. Hän muutti Paltamosta Kemiin 1807. Muista lähteistä voidaan päätellä, että Löthmanit asuivat Paltamossa varmuudella ainakin 1785-97, koska majurin lapset kastettiin noina vuosina juuri Paltaniemellä. 5 Kemin komppaniaan kuulunut Georg August von Essen (1759-1829) tuli Paltamoon 1790-luvun alussa Muhokselta, jossa hän oli ollut Laitasaaren Hakkarilan puustellin isäntänä vuosina 1783-91. Hakkarila oli lippumiehen puustelli. Paltaniemeltä von Essen siirtyi kapteenin puustelliin Kemin Hietalaan. 6

Suomen sodan jälkeen vuonna 1810 Paltamon Paltaniemen Sutelan no 1 kapteenin puustellin maita viljelivät Kajaanin pormestari Flander ja Simo Tikkanen-niminen talonpoika. Viisi vuotta myöhemmin henkirahaa maksoi Sutelassa Olli Kähkönen. 7 Sutelan tilan vaiheita tutkinut H. V. Claudelin on tulkinnut lähteitä niin, että Samuel Johan Löthmanin leski Eva Maria Freidenfelt oli ilmeisesti asunut Paltaniemellä vuoteen 1813 saakka. Sen jälkeen hän oli nähtävästi muuttanut Muhokselle. Toisaalta Claudelin toteaa aivan oikein, että Löthmanin perikunta ei asunut Sutelan tilalla koko aikaa. 8 Vaikka majuri Löthman oli saanut asuttavakseen Paltamon Paltaniemen Sutelan puustellin, hän näyttää asuneen ennen Suomen sotaa 1808-09 Muhoksen Laitasaaren Viinikan no 8 tilalla. Majuri Löthman viljeli perunaa Laitasaaren Viinikassa viimeistään vuonna 1807. 9

Viinikan tilan asukkaina olivat Muhoksen rippikirjan 1804-11 mukaan majuri S. J. Löthman ja rouva Eva Maria Freidenfelt sekä lapset Carl Conrad, Maria Christina, Christer Ludvig, Axel Jöran, Claes Reinhold, Arvid ja Fredric Lovisa Löthman. Samasta rippikirjasta selviää, että majuri Samuel Johan Löthman oli kuollut 15.9.1808 ja hänen vanhin poikansa Carl Conrad Löthman 13.8.1808. Molempien miesten kohtaloksi koitui Ruotsin ja Venäjän välinen sota Suomesta. Isä kuoli sotatautiin Kaavilla ja poika menehtyi haavoihinsa Pälkjärvellä. Rouva ja nuorimmat lapset on merkitty Muhoksen rippikirjoissa samaan asuinpaikkaan 1830-luvulle saakka. Leskirouva Eva Maria Freidenfelt kuoli Muhoksella 82-vuotiaana 23.3.1837. 10

Miksi majuri Löthman asui Suomen sodan aattona Muhoksella eikä puustellissaan Paltaniemellä? Samuel Johan Löthmanin omaisuudesta tehtiin 1.10.1808 perunkirjoitus, joka paljastaa Löthmanin suhteen Muhokselle. Perunkirjoituksen mukaan hän kuoli Kaavin kappelissa Iisalmen pitäjässä 15.9.1808. Majurin omaisuuteen kuului muun muassa Muhoksen Laitasaaren Viinikan 5/12 manttaalin tila, johon hän oli saanut kiinnekirjan 21.9.1803. Perunkirjassa on myös maininta, että majurin sotilasunivormu oli vielä Iisalmessa. Se oli tarkoitus palauttaa omaisille Muhokselle. Upseerin univormua tuskin olisi toimitettu Muhokselle, ellei leski olisi asunut siellä. Majuri Löthmanin leski on merkitty Muhoksen henkikirjaan 1810 Viinikan 5/12 manttaalin tilalle. 11

Koortilaan tulo Vänrikki Axel Jöran Löthmanista tuli isänsä jälkeen Viinikan uusi isäntä. Hän avioitui 8.12.1827 Margareta Lovisa Rosénin (s. 1799) kanssa, jonka isä oli Oulunsalon Vilppulan vänrikin puustellin haltija Jonas Rosén. Jonas Rosén oli toiminut Pohjanmaan rykmentin Kemin komppanian luutnanttina ja kapteenina 1796-1807. A. J. Löthmanin perheeseen syntyivät Laitasaaressa 1828 kolmoset Samuel Fredric, Jonas Ulric ja Axel Otto. Löthmanit saivat sen jälkeen vielä neljä lasta: Maria Gustava 1831, Victor August 1834, Oscar Alexander 1841 ja Lovisa Mathilda 1844. Maria Gustava muutti Liminkaan vuonna 1859 avioiduttuaan kruununnimismies Eric Kockin kanssa 30.6.1859. 12 Viinikan isäntä Axel Jöran (Georg) Löthman kuoli Muhoksella 72-vuotiaana 6.3.1864. Tilan omistus siirtyi A. G. Löthmanin kuoleman jälkeen 1870-luvulla rovasti Samuel Strömmerille. Kirkkoherra Strömmer asui Laitasaaren no 34 Kortilassa, joka oli Muhoksen pappila. 13

Samuel Johan Löthmanilla (1755-1808) on mielenkiintoinen yhteys myös Vänrikki Stoolin tarinoihin. S. J. Löthmanin sisar Hedvig Helena Löthman (1753-1831) oli vuodesta 1776 lähtien naimisissa Pohjanmaan rykmentin majurin Gustaf Adolf Montgomeryn (1739-1803) kanssa. Kun G. A. Montgomery vanhempi kuoli, Samuel Johan Löthman otti sisarenpoikansa G. A. Montgomery nuoremman (1791-1861) suojelukseensa ja pestasi hänet Kajaanin pataljoonan palvelukseen. Gustaf Adolf Montgomery nuorempi aloitti varusmestarina Kajaanin pataljoonassa 25.11.1805. Suomen sodan aikana 1808-1809 hän yleni lyhyessä ajassa aliupseerista vänrikiksi. Sodan jälkeen Montgomery kohosi everstin arvoon Ruotsin armeijassa. Hän toimi maaherrana Jämtlannissa ja Västerbottenissa. 14 Vuonna 1842 G. A. Montgomery kirjoitti kokemuksistaan kaksiosaisen teoksen Historia öfver kriget emellan Sverige och Ryssland åren 1808-1809. Tätä historiateosta käytti keskeisenä lähteenään Suomen kansallisrunoilija Johan Ludvig Runeberg, joka julkaisi vuosina 1848 ja 1860 Vänrikki Stoolin tarinat.15

Kirkonkirjoista, henkikirjoista ja perunkirjoista voidaan päätellä, että majuri Samuel Johan Löthman ja hänen perheensä asuivat Muhoksen Laitasaaressa kiinnekirjan saamisen 1803 jälkeen aina Suomen sodan puhkeamiseen 1808 saakka. Majurin varsinaisena virka-asuntona toimi Oulujärven rannalla sijaitseva Paltaniemen Sutela, mutta siellä Löthman ei ilmeisesti vakituisesti asunut enää vuoden 1803 jälkeen. Löthman lähti sotaan ja menehtyi sillä reissulla Suomen Armeijan perääntymisvaiheen aikana syksyllä 1808. Kajaanin pataljoona taisteli eversti J. A. Sandelsin 5. Prikaatissa Savossa. Paltamon Paltaniemen Sutelan sotilasvirkatalossa asuivat vakituisesti 1800-luvun alkuvuosina pataljoonan adjutantti majuri G. A. von Essen ja luutnantti A. W. Appelgren. Kajaanin pataljoonan ylempi päällystö ei oikein asettunut Kainuun korpiin, vaan viihtyi paremmin Pohjanmaan rannikkopitäjissä ja jokilaaksoissa.

– Fil. maist. Hannu Romppainen

  1. C-B. J. Petander, Kungliga Österbottens regemente 1723-1771. Vasa 1973, s. 182; C-B. J. Petander, Kungliga Österbottens regemente under Gustaf III:s tid. Vasa 1975, s. 223-224; Romppainen, Hannu, Kuninkaallinen Kajaanin pataljoona, Ruodut, päällystö ja sotamiehet rajaseudun turvana 1788-1809. Oulu 2008, s. 21, 24-25; Paltamon rk 1761-1766, s. 370
  2. Aminoff C. G., Nyupsatta truppförband i Finland 1770-1808, Administrativ historia och personal. Helsingfors 1971, s. 197, 200; Petander 1973, s. 182; Petander 1975, s. 223-224; Romppainen 2008, s. 21, 24-25; Paltamon rk 1761-1766, s. 370
  3. Paltamon rk 1792-1802, s. 116; Petander 1973, s. 171; Petander 1975, s. 214; Romppainen 2008, s. 255: vrt. Genealogia Sursilliana, Helsingfors 1850, s. 110-111
  4. Claudelin, H. V., Sutela, Piirteitä Sutela-nimisen tilan vaiheista, joihin liittyy kappale Kainuun kansan historiaa. Kajaani 1938, s. 71-77
  5. Paltamon rk 1792-1802, s. 116, 1803-1812, s. 150; Romppainen 2008, s. 255-257; vrt. Paltamo-Kainuun emäpitäjä, Saarijärvi 2013, s. 110, 193-194, 207
  6. 1975, s. 211; Wirilander 1953, s. 197, 200, 206, 212, 326-327
  7. Paltamon pitäjän hk 1810, s. 14 ja hk 1815, s. 12
  8. Claudelin 1938. s. 71-77
  9. OMA OLKA Ea4:27 Luettelo perunanviljelijöistä Muhoksen pitäjässä 1807
  10. Muhoksen rk 1802-1811, s. 60; 1812-1818, s. 81; 1819-1826, s. 66; 1826-1832, s. 94; 1833-1839, s. 184; 1840-1846, s. 199; 1847-1853, s. 196 ja 1854-1861, s. 183; Muhoksen kl 18/1837; Romppainen 2008, s. 250
  11. OMA Oulun tuomiokunta, Oulu 321, pk 1.10.1808 Samuel Johan Löthman; Muhoksen rk 1802-1811, s. 60; Muhoksen hk 1810, s. 298; hk 1835, s. 263; hk 1860, s. 498
  12. Oulunsalon rk 1794-1810, s. 31; Oulun tuomiokirkkosrk rk 1827; Muhoksen rk 1826-1832, s. 94; 1833-1839, s. 183; 1854-1861, s. 183; Muhoksen kl 44/1828, 1829 ja 31/1838; Muhoksen vl 16/1859; Wirilander 1953, s. 327-328
  13. Muhoksen rk 1854-1861, s. 183, 1862-1871, s. 112, 1881-1890, s. 150, 1891-1900, s. 173; Muhoksen kl 1864 ja 1900; Muhoksen hk 1865, s. 141; hk 1870, s. 245/407, 250/412; hk 1880, s. 265
  14. Petander 1975, s. 350; vrt. Genealogia Sursiliana, s. 110-111
  15. Montgomery G. A., Historia öfver kriget emellan Sverige och Ryssland åren 1808 och 1809. Örebro 1842
Kategoria(t): 25 Hakkarila, 34 Kortila (pappila), 8 Viinikka Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta kohteessa Majuri Samuel Johan Löthman ja hänen sukunsa Muhoksella

  1. Solja sanoo:

    Suuret kiitokset Hannu tästä artikkelista – oli todella mielenkiintoinen katsaus/lisäys Viinikan historiaan. Lähdeluettelosi on enemmän kuin kattava! Toivottavasti saamme Viinikkaan muutakin tietoa, asujaimistosta jne. Ohessa oleva kuva on 2. vanhin mitä Laitasaaresta on – siis piirroshan tämä on. P-Pohjanmaan museo luovutti sen sivustomme käyttöön ilmaiseksi. Kiitokset! Se vanhin on myös piirros – peräti vuodelta 1799. Julkaisemme sen tuonnempana.

  2. Raimo Ranta sanoo:

    Samuel Löthmanin leski Eeva asui miehensä kuoleman jälkeen hoitaen Viinikan tilaa vuodesta 1808 vuoteen 1837. Poika Axel jatkaa tilanpitoa vuoteen 1864 jolloin kuolee.
    Muhos lienee ollut mieluinen asuinpaikka koska Samuel Löthman jätti myös pysyvän muiston Muhoksen seurakunnalle lahjoittaen vuonna 1804 vainajien siunaustilaisuudessa käytettävän siunaushiekkalaatikon ja lapion joka lienee edelleen käytössä.
    Laatikkoon on riimitelty teksi;
    ” Tässä maata maatuville heitetään, nukkuneelle nurmen alla kerta kolmen keveästi. Tästä multa monelle turpeheseen tuutumahan, kirkon kirjavahan sivuhun satalauvan lapiohon”
    Lapiossa riimi;
    ” Tällä maata maatuvalle, mätänevälle mitatahan, että mullaksi mädännyt kerran kiidäis kirkkahasti, tuolla taivasten talossa, kaikkivallan kamarissa”
    Lieneekö teksti itse Samuel Löthmannilta ?
    Raimo Ranta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *