Laukan lossi

Laukan lossi Lauttoja käytettiin tavaroiden ja eläinten kuljetukseen Oulujoen yli pitkälle 1900-luvulle. Seuraava kehitysvaihe kuljetuksessa olikin sitten lossi – Laitasaaren ensimmäinen lossi oli toiminnassa Osuusmeijerin kohdalla vuodesta 1929 lähtien.

Sitten saatiin kapulalossi Laukan kohdalle.

Kapulalossarina toimi Herman Paavola, joka asui eteläpuolen rannalla olevassa lossituvassa perheineen. Herman oli syntynyt 7.3.1893 Teiskossa ja hänellä oli kiiminkiläinen vaimo Kaisa Eriika o.s. Pelkonen (s. 3.11.1897). Perheessä oli lapset Helmi, Hugo, Kalevi, Olavi, Eino, Salme, Kaarlo ja Rauha sekä sodassa kaatunut Lauri. Lossitupa (kuvassa alla, klikkaa suuremmaksi) käsitti kamarin, tupakeittiön sekä varastotiloja. Sauna oli tietysti myös jokirannassa.

Laukan lossitupa Suuriäänisellä kellolla hälytettiin kuski etenkin yöaikaan. Lossarit eivät hosuneet tai kiirehtineet, lastia odoteltiin tarvittaessa ja saatettiinpa puolijoesta palata takaisin hakemaan lähtörannalta rahtia. Yksittäinen polkupyörämies tai jalankulkija vietiin veneellä jos sää oli hyvä.

Joessa oli kova virta.  On kerrottu että Siekkilän Heikki kuljetti jo pienenä poikana veneellä kulkijoita joen yli. Poika oli herätetty aamuaikaisella soutamaan – liekö ollut vielä niin uninen että oli pudonnut ensitöikseen veteen.

Konelossi aloitti ilmeisesti 1950-luvun alussa. Konelossareita olivat mm. Aarne Putaala, Aaro Kontu ja joku Kosusen mies. Sitten alkoi Loheloiden aika; Heikki Lohela sekä hänen poikansa Sulo, Leo, Kalervo ja Matti Lohela. Lohelat kehittivät lossin tekniikkaa – Heikki, joka oli myös seppä, sai suunnittelemastaan lossiproomun vetolaitteesta kunniakirjan ja rahapalkinnon vuonna 1950 TVH:lta. Millainen tämä palkittu vetolaite oli, ei ole enää tiedossa.

Lohelan Sulo toimi päätoimisena lossarina – aloitti tehtävässään vuonna 1957 hoitaen sitä aina sillan valmistumiseen saakka vuoteen 1969.

Uitto hankaloitti

Lossin toimintaa hidasti uitto. Puu tuli virtaa alas aluksi hajauittona, sitten nipuissa, joita hinaajat vetivät. Niputus tapahtui sortteerauspaikoissa. Eri yhtiöitten pöllit ja tukit oli merkitty leimakirveellä ja sidottu 30 kuution nippuihin kettingillä. Oulussa Madekoskella niput sitten lastattiin kuorma-autoihin, jotka ajoivat ne tehtaille.

Lossari Sulo Lohela 1950-luvulla Laukansaaren nokassa oli puomit, joiden sisään puut kerättiin. Lossin sinkkivaijeri piti laskea alas ja liikenne pysähtyi nippujen hinaamisen ajaksi. Rantaan saattoi kertyä jonoa ja monta lossillista kuljetettavaa hinauksen aikana. Saaressa oli uittokämppä ja siellä puhelin – kenties näin hoitui ”luikunhoito”?

Hinaajia ajoivat Putaalan veljekset ja uitossa olivat Loheloista Leo ja Kalervo, joskus myös pikku-Matti.

Oulujoen vedenkorkeuden vaihtelu teetätti töitä. Laitureita piti nostaa keula- ja peräkettinkien avulla kun vesi nousi ja vastaavasti laskea kun vesi laski. Laiturin ja lossiproomun piti olla juuri kohdakkain – niiden rajaan käännettiin kansi, jonka yli kuljettiin. Minkäänlaista rakoa ei saanut jäädä, johon esimerkiksi hevosen jalka olisi saattanut luiskahtaa. Lossissa oli suuret äänitorvet, joita tarvittaessa käytettiin. Lisäksi oli pelastusrenkaat, iso ankkuri ja pelastusvene proomussa kiinni.

Kerran proomu oli pahasti kallistunut, hevonen pudonnut jokeen ja hukkunut. Siekkilän Airi, Lohelan Jaakon ja Helmin tytär olisi siinä joutunut veden varaan. Tytön pää oli ollut veden pinnalla, jolloin joku oli huomannut hänet ja nykäissyt kuiville. Tavaraa oli lennellyt ympäriinsä. Muistaako kukaan tätä tapausta?

Kategoria(t): 23 Keränen - Kulmala Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

21 vastausta kohteessa Laukan lossi

  1. pentti lohela sanoo:

    kiva juttu ja kuvat. Lossituvasta vielä: se oli 50-60-luvulla
    nuorison kohtauspaikka, josa pelattiin korttia (tuppea)
    sillloin ei ollut autoja vaan moottoripyöriä. Oli Jawaa, BSAta, nortonia, cz:ää jne keväällä pojat kilpailivat pyörillään. kuka pääsee ylemmäs ns. Helmin törmää.
    50-luvulla Aarne Putaalan poika Kari soitti rammarilla
    levyjä yläkerrassa. Karista tuli aikoinaan taiteilija ja merimies. Kerrotaan hänen asuneen mm. Italiassa.
    Karilla oli myös saksanpaimenkoira. Koira veti Karia
    talvella ahkiolla.

  2. Pippa sanoo:

    Penttipä muisti hyvin nuo poikien jutut..
    Herman Paavolan perheeseen on kuulunut vielä
    ainakin Hugo-niminen poika, joka on kuollut sodassa ja muistelen, että toinenkin poika olisi kuollut sodassa, nimeä en muista. Toivottavasti joku lukee ja korjaa tämän tiedon

    • Solja sanoo:

      Hei Pippa – tarkistin Muhoksen veteraanikirjasta: Paavola Hugo Armas (s. 2.1.1919), kuollut 23.3.1942.

      Paavola Lauri Akseli (s. 19.09.1923) kaatui Kananaisissa 10.12.1941, haudattu Muhoksen sankarihautaan. Lisään heidät tuonne tekstiin.

      Lauri löytyy kaatuneiden tietokannasta http://kronos.narc.fi/menehtyneet/ mutta Hugo jostakin syystä ei.

  3. Liisa Lohela sanoo:

    Pippa, muistit aivan oikein. Toinen sodassa kaatuneista Paavolan pojista oli Lauri-niminen, joka on haudattu sankarihautaan. Hugo on haudattu Muhoksen hautausmaalle.

  4. Sari sanoo:

    Isäni Teuvo muisti tämän kapulalossarin ja kertoi tuosta mökistä. Saattanu isäkin Muhosperästä tulla Javalla lossituvalle tupelle ;)

  5. Sari sanoo:

    Tuossa kuvassa missä Sulo Lohela on veneellä etualalla, niin näkyy taustalla pikkumökki ja isompi talo. Onko tuo pienempi mökki se lossarintupa ja vieressä vanha Keräsen talo?

    • Esko Könö sanoo:

      Sulon takana oleva talo on Tapio, jossa asusteli Yrjö Putaala ja Vilho Määttä. Talon edessa näkyy Luikon luoto.
      Esko Könö

      • Sari sanoo:

        Kiitokset Esko tiedosta, elikäs tämä Tapio on nyt tossa kuvassa vanha talo, Nykyisinhän siinä on Putaalaksikin sanottu valkoinen tiilitalo.

        • Esko Könö sanoo:

          Kyllä. Putaalat rakensi paikalle valkotiili talon.Vilho Määttä rakensi punatiili talon oulun puoleiselle pellolle.Korj.Luikon luoto pitäs olla Luikun luoto

          • Sari sanoo:

            Hei Esko, kiitokset tiedoista. Minä jäinkin miettimään tuota Luikkoa, kun anoppikin sanoo sitä Luikuksi.

  6. Pippa sanoo:

    Tuota vastarantaa venekuvassa oon minäkin tutkinut,pittääpä Sukelta kysyä!
    Niin , Paavolan Hugo on haudattu hautausmaahan ja sitäpä me muutamat laitasaarelaiset hiljattain ihmeteltiin, koska sota-olosuhteissa hänkin on kuollut.Me peräti ajattelimme, että pitäisi anoa muutos ..
    Mutta nyt Hugon muistolaatta on vanhempiensa hautakiveen kiinnitettynä ja siten kai parhaassa paikassa.

  7. Liisa Lohela sanoo:

    Hugo Paavola sairastui rintamalla ollessaan ns. lentävään keuhkotautiin ja siirrettiin Hämeenlinnaan sairaalaan. Äitinsä Katri Paavola matkusti heti tiedon saatuaan Hämeenlinnaan, mutta ei ehtinyt perille. Hugo oli jo menehtynyt. Katri-mummo suri elämänsä loppuun saakka, ettei poika päässyt sankarihautaan. Muistolaattaakin on kirkkomaalla moneen kertaan siirretty tien (polun) vuoksi eikä laatta ollut lainkaan siinä, missä Hugon ruumis lepäsi. Rauha-siskonsa on hoitanut asian, että muistolaatta on nyt oikeassa paikassa.
    Laurin kohtalona oli joutua oman puolen ampumaksi. Oli ollut palaamassa leiriin, jolloin vartiossa ollut eräs kiiminkiläinen mies oli pelästynyt ja avannut tulen, vaikka muut olivat tuntenee Laurin ja kuulemma kieltäneet ampumasta. Näin päättyi siis 18-vuotiaan Laurin elämä.
    Nämä tarkemmat tiedot sain Rauhalta, Paavolan perheen nuorimmaiselta.

  8. Pippa sanoo:

    Kiitos Liisa / Rauha tiedoista.
    Raskas on ollut Katri-mummon taakka kantaa.

  9. Liisa Lohela sanoo:

    Muistatko Pippa, milloin tuo mainitsemasi Lohelan Airin proomusta putoaminen tapahtui? Soitin Airille Ruotsiin, mutta hän ei muista ollenkaan, minkä ikäinen hän silloin oli. Muisti kyllä sen hevosen hukkumisen ja sen, että itse on pudonnut ja joku, mutta kuka, nosti hänet kuiville. Airi kertoi pienenä tykänneensä ”ookata” usein proomun kyydissä.

  10. Kalevi Leskelä sanoo:

    Netissä on kirjoitus nimellä Kuusamolainen korpivaellus sota-aikana 1944. Siinä on myös Laukan lossilla tapahtunutta tarinaa.Kannattaa lukea.
    Kalevi Leskelä

    • Sari sanoo:

      Kalevi, annoit minulle Huovilassa jonkin paperin jostain sota-ajasta (lehti/kirja-artikkeli). Taisi olla evakkomatkasta vai oliko se juuri tästä lossiasiasta, en nyt muista. Siitä voisi kirjoittaa oman artikkelin tänne.

      • pentti lohela sanoo:

        hei
        Seija Miettisen kirjassa:
        maaherra Kalle Määttä
        s 169-170 kerrotaan evakkomatkan
        karjan kuljetuksessa Laukan lossilla.
        terv. pentti

  11. Pippa sanoo:

    Liisa, äitihän minulle Airista kertoi, en muista minkäikäinen hän on tuolloin ollut.
    Tavaraa oli pään yli lennellyt, kukahan todellakin oli pelastaja!

  12. Jukka Ukkola sanoo:

    Muistaako kukaan,liikennöiköi Laukan lossi talvella ?
    Itse muistan ylittäneeni ensimmäisen kerran Oulujoen tuossa kohdalla veljeni tukki-rekan (tyhjän) kyydissä talvella 1968 tilapäistä ponttooni siltaa pitkin .
    Oisko kellään valokuvia sillan rakentamisesta ?

  13. Pentti Lohela sanoo:

    Laukan lossi ei liikennöinyt talvella. Usein 1. talvitie kulki joen yli Oulun Osuuskaupan rannasta Määtän rantaan. Laukan lossin kohta oli virtaava ja jäätyi myöhään. Muistan että Lohelan Helmin hevonen putosi jäihin saaren nokassa, onneksi siinä on matala paikka. Kesällä kun sillalta katsoo niin pohja näkyy. Lossi oli talvitelolla kevääseen. Keväällä alkoi kunnostustyöt. Sisä- ja ulko-osat rapattiin ruosteesta ja vedettiin uudet Ferrexit. Joka on hommaa tehnyt tietää tarkemmin kuten serkkuni Sulo.

    Kun siltaa tehtiin, sillan alla oli väliaikaista kulkemista varten kävelysilta ( rautakaiteet ja lankkulattia). Se oli tavallaan sillan sisässä palkin alaosan korkeudella. Kun silta oli valmis, lankut purettiin sieltä.

    • Jukka Haataja sanoo:

      Hei Pentti,
      sillan alla on edelleen kuvailemasi kävelysilta, puhummeko samasta asiasta? Nuorena poikana tuli kyseistä siltaa käytettyä ainakin yhtä paljon kuin varsinaista siltaakin. Paljon tuli alasillalta myös kalasteltua. Yksittäisiä lankkuja puuttui sieltä täältä, mutta sehän teki kulkemisen vain jännittävämmäksi. Joella nykyäänkin kulkiessa näyttää alasilta olevan edelleen samassa kunnossa kuin 20 vuotta sitten.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *