Lapsuus- ja nuoruusmuistoja Konnun törmältä


Konnun törmänä pidettiin Leskelän ja Hakkarilan välistä aluetta. Meitä törmän lapsia oli kymmenkunta – serkkuni Aaro oli vanhin ja joukkueen johtaja, joka keksi erilaisia leikkejä. Eniten leikittyjä olivat konkka, kymmenen tikkua laudalla, piilosilla olo, puksusilla juoksu ja nelimaali. Myös yleisurheilun kesäolympialaisia pidettiin.

Uimareissut olivat kesän kohokohtia. Tukinuiton aikana juostiin puomeja pitkin Hakkaraisen saareen, myös tukkisumalla juostiin.  Minä kun en vielä osannut uida, niin Aaro-serkku otti minut aina selkäänsä. Hakkaraisen ja Laukan saaren väli oli silloin pitempi kuin nykyisin. Laukan saareen piti kuitenkin päästä tuomenmarjoa syömään. Saarissa ei silloin ollut kesäasuntoja vaan niissä laidunnettiin lampaita. Olin taas kerran Aaron selässä uimassa, kun hän varmaan ajatteli, että nyt tuo poika on opetettava uimaan. Aaro sukelsi ja minun oli pakko uida – siitä se alkoi. Tulomatkan tulin jo omin avuin. Näihin leikkeihin meillä kuitenkin piisasi aikaa, vaikka silloin otettiin osaa myös kotitöihin. Olihan ne sunnuntait ja illat vapaat.

Talven leikit keskittyivät suurelta osin joella luisteluun ja mäen laskuun. Oulujoki jäätyi silloin paksummasti, eikä jäiden heikkoutta tarvinnut pelätä. Suurin puute oli luistimien saanti. Ne kyhättiin itse pokasahan terästä. Puukapulaan teränpätkät kiinni ja nauhalla kenkiin. Joillakin oli jo ruuvareita: luistimet ilman kenkiä. Ne ruuvattiin avaimella kengän anturaan kiinni. Myös hoijakat rakennettiin joka talvi. Mäenlaskussa käytettiin hevosen ajorekiä. Ala-Konnun törmältä kun hujautettiin reki täynnä nuoria, niin se oli menoa. Hyvällä kelillä tuli toinen ranta vastaan. Sukset olivat etupäässä kotona tehtyjä. Ne olivat muuten hyviä mutta kärki suoristui nopeasti. Sukset laitettiin kärjestä hirren nurkan rakoon ja kanta painettiin alas. Näin aamulla oli taas suksessa kärki. Suksen siteenä oli mäystimet, jotka pysyivät jalassa jos oli nokkalapikkaat. Myös sauvakot olivat itse tehtyjä.

Konnun törmän katraan kasvaessa alkoivat muut asiat kiinnostaa. Elokuvat ja hupipaikat astuivat kuvaan. Silloin elokuvia näytettiin kirkolla Rantasen ja Pyhänlinnan teattereissa. Rantasen kuvat olivat suosiossa, koska sinne pääsi usein vähän nuorempikin. Elokuvina esitettiin Tarzania, Pekka Puupäätä ja tukkilaiselokuvia. Elokuvareissut tehtiin talvella kävelemällä Hartikan rannasta joen yli Koivikon kohdalta tielle. Reissu kesti yli puolen yön ja matkaa kertyi yli 12 kilometriä mutkin.

Elokuvabuumin jälkeen alettiin katsella iltamapaikkoja. Muutama aika meni tanssitalon nurkkia nojaillen, kun ei vielä ollut uskallusta hakea tyttöjä tanssimaan. Ei nurkkia kauan tarvinnut nojailla, kun rohkeus kasvoi. Myös tytöt houkuttelivat ja opettivat tanssimaan. Tanssipaikkoja olivat Laitasaaren Tupa, kylällä Ahjola ja Työväentalo. Kesällä Junniojan lava. Alkuaikoina ei Junniojan törmällä ollut yhtään autoa tai moottoripyörää, kaikki kulkivat joko kävellen tai polkupyörillä. Aikaa myöten kulkuneuvot vaihtuivat autoiksi. Junniojan lavan tanssit olivat suosittuja ja siellä kävi ihmisiä muistakin pitäjistä. Tämä kaikki tapahtui siihen aikaan kun televisio ei ollut vielä kanssakäymisen esteenä.

1940-60 lukuja muisteli Leskelän Kalevi, mallia 1939


7 vastausta artikkeliin “Lapsuus- ja nuoruusmuistoja Konnun törmältä”

  1. Voi mahoton että on mukava juttu tämä Kalevin muistelo. Mekin penikkana leikittiin kymmentätikkualaudalla, tervapataa, piilosta sekä kolokkaa. Varmaan sama kun tuo konkka?

    • Kalevi Leskelältä kysyisin kummasta elokuva-teatterista jäi paremmat muistot ,itselläni on tuosta Rantasen teatterista vain 1 käynti muistissa lännen-elokuvista ,lipunmyynti aula oli oma lukunsa (Eeva möi liput ,paikat näytti Tekla ja Keijo ,ja lattia oli valkokangasta päin viettävä ,poistuttiin ulos sen vierestä ,Pyhän-linnassa lattia taisi olla tasainen,ja poistuttiin ulos vasemmalle valkokankaan edestä.
      J.Ukkola mallia 1954 (lippu oli muistaakseni ilmainen minulle ja veljelleni Eerolle ,elokuva-konetta taisi käyttää Reino Kylmänen Rantasen teatterissa tuohon aikaan.

  2. Terve Jukka!
    Kyllä sinä muistat aivan oikein muilta osin, paitsi Pyhänlinnan koneita käytti Kylmäsen Reino ja Rantasella koneita käytti Yrjö itse. Rantasen elokuvissa ollessa maistui viereisestä Pirttikankaan mummon kioskista ostetut karamellit ja muut herkut.
    Kyllä minustakin Rantasen teatterissa oli mukavin käydä koska siellä oli parempi näkyvyys kaltevan lattian vuoksi.
    Muuten, ne Pyhänlinnan elokuvakoneet ovat Muhoksen museossa filmeineen. Varmaankin ihan käyttökunnossa.
    Kalevi

  3. Junninojan lava oli minulle elämäni tärkein asia, koska sillä tapasin vaimoni Raili Öystilän, se oli rakkautta ensin silmäyksellä. Rantasen elokuvateatteri oli minulle tuttu, koska siellä kävin kouluaikana silloin tällöin. Myös Pyhänlinnassa kävin elokuvissa, siellä muuten 1961 näyteltiin tonttuleikkejä Pentti Holopaisen ja Pentti Kärnän kanssa

  4. Luin tämän isoisäni Kustaa Pirilän kirjeestä, kirjoitettu sota-aikana isälleni rintamalle ja päivätty 16.11.1943: ”Minäkin lähten reellä myllylle ja tuon samalla reissulla sen ajoreen sieltä Kestiltä että kun tulet lomalle pääset Tanulla ajeleen elokuvissa.” Eli isäni Veikko teki elokuvareissut Muhosperän Karppilasta Tanu-nimisellä hevosella. Luulenpa että kyydissä oli muitakin muhosperäläisiä kuin isä :-D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *