Laitasaaren kirje (1945)

Kaleva-lehti Terveisiä vaan täältäkin päin. Enpä olekaan pitkään aikaan piirustellut täältä riviäkään, mutta eivätpä sitä näy tekevän muutkaan. Eihän tänne kyllä mitään erikoisempaa kuulukaan, ollaan ja elellään muun maailman tyyliin. Työt ja touhuthan ovat samoja. Metsätöiden aika on parhaillaan. Kirveet kilkkavat ja sahat suhisevat kaataen metsän jättiläisiä, jos joukossa lienee ”kääpiöitäkin”. Suurin osa kylämme hevosista on metsätöissä, tai ajajat hevosineen, lienee parempi sanoa. Vedättävät valmista tavaraa teiden varsille, jokitörmille, Rovan pysäkille ja myös halkoja Päivärinteen parantolaan. Kaikilla on kiire, sillä lyheneehän ajokausi päivä päivältä.

Apajan muuntajan luona on parhaillaan ”vierailemassa” kirkolta O. Tillman’in saha. Sillä on työtä aivan riittämiin. Saa nähdä, ehtiikö edes määräaikaan mennessä kaikista suoriutua.

Yhä useammat asumukset kylässämme ovat sähkön valkeudesta onnistuneet pääsemään osallisiksi. Mutta on vielä niitäkin jotka eivät matkojen pituuden takia pääse samasta onnesta nauttimaan, vaan saavat edelleenkin tyytyä niukkoihin öljy- ja karbiidiannoksiin. Onneksi ollaan menossa kohden valoisaa aikaa, joka antaa kaikille ilman kuponkeja ja ostolupia.

Päivärinteen parantola (1953) Tässä syystalvesta näytti siltä, että jokohan tuli meidänkin vuoromme joutua kulkutautien hyökkäysten kohteeksi, mutta yksilöihin se onneksi pysähtyi. Kurkkumätä se ensin peloitteli ja tässä äskettäin muutama lavantautitapaus. Mutta, kuten jo mainitsin, säästyimme pahimmalta. Se on hyvä juttu, sillä mihin olisi jouduttukaan, jos enemmän olisi kulkutautisairaala saanut suojiinsa potilaita sulkea. Yskää ja nuhaahan kyllä on itse kussakin, mutta sehän kuuluu talven tapoihin.

Vuodentulo oli heikko meillä, niin kuin muuallakin. Huonoja ja mustia tulevat jauhot. Paljon on viljelmiä, joiden viljasta ei saa lainkaan ihmisten syötävää, eläimille vain jonkinlaisia kahuja. Yhä useamman viljelijänkin on täytynyt turvautua korttiannoksiin. Mitään miellyttävää se ei tietenkään ole, mutta minkäpä voi. Täytyy vain toivoa, että ensi kesä korvaisi viime kesänkin. Hyvää viljavuotta näkyvät ennustavan Kalevan maaseutukirjeissäkin ja se, että ”merkit” osoittavat hyvää, tekee mielenkin valoisammaksi. Aikapa senkin näyttää, pitävätkö merkit paikkansa, mitä kyllä olisi syytä toivoa.

Monelta ovat perunat jo ajat sitten loppuneet, eikä niitä mistään tahdo saada, kun kaikille tuli vähän. Kovin on ikävästi niiden osalta, sillä peruna se on, jota ilman ei tahdo päivääkään pärjätä, mutta mistä siemenet?! Siinä onkin miettimistä kerrakseen. Kyllähän kuntaamme luultavasti perunansiemeniä saadaan muualta, mutta saadaanko niin paljoa, että kaikille riittäisi haluttua määrää. Mutta hyvä vähempikin. Ehkäpä runsas sato ensi kesänä korvaakin puuttuvat erät ja tämäntalviset puutteet.

Kuusamolaisia siirtolaisia on kylässämme aika paljon. Osalta heistä on mennyt kaikki, osalle taasen jäänyt. Onpa täällä vielä talvisodankin aikaisia evakuoituja. Kunpa kaikki pian pääsisivät oman kodin onnesta nauttimaan, olisi kaikki hyvin.

Toivotankin lopuksi kaikille hyvää kevättä ja valoisaa tulevaisuuden uskoa. 1

K. K.

P.S. Kukahan tämä nimimerkki K. K. on ollut – tietäisikö / arvaisiko kukaan? Liekö hän kirjoittanut Kalevaan useampiakin artikkeleja Laitasaaren elämästä?

  1. Kaleva 9.3.1945
Kategoria(t): yleistä Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *