Kun pehtoori tuli Koivikkoon

Salmit Koivikossa 1930-luvulla

Luettuani kirjoituksen entisestä Koivikon pehtoorista Lauri Salmesta, tuli mieleeni hänen kanssaan vuosia sitten käyty keskustelu. Olimme sopineet että haen hänet Koivikkoon kyläilemään ja niin myös tein, oli muistaakseni vuoden 1985 kesä.

Tullessamme Rauhalan kohdalle hän pyysi pysäyttämään auton ja kertoi tulostaan Koivikkoon pehtooriksi. Rauhalassa oli silloin kestikievari. Koska matkarasitus painoi junalla Uudeltamaalta Ouluun matkustaessa, hän päätti jäädä kestikievariin yöksi.

Poika Paavo Salmi kertoo

Lauri-isä tuli Koivikon lähellä olevaan kievariin Oulusta kievari- eli hevoskyydillä. Ouluun hän oli tullut junalla Hyvinkäältä. Junamatka kesti silloin yli vuorokauden. Etelässä oli vielä kesäkelit, mutta täällä jo luminen talvi, isällä jalassa pikkukengät. Näillä varusteilla hän kahlasi loppumatkan välillä ojaankin pudoten, lopulta perillä johtajan luona kylmissään jalat märkinä.

Aamulla hän kyseli kievarin väeltä kuinka kaukana se Koivikko on. Hän sai vastauksen että tuossahan se on naapurissa. Kyllä sen muistelu oli hauskaa.

Koivikossa kierreltiin paikkoja. Hän muisti tarkasti missä mikin entinen rakennus oli ollut. Minä olin niin saamaton, etten kirjannut niitä muistiin.

Toinen muistelu oli sunnuntaiaamun kirkonmenot. Sen aikainen lukkari Juho Nurmi asui kirkon vastakkaisella törmällä. Eräänä kevätaamuna kirkonmenot eivät päässeet käyntiin, kun lukkari puuttui. Miehet menivät kirkon rantaan katsomaan näkyykö lukkaria. Oulujoki oli juuri silloin luomassa jäitään. Vastarannalta lukkari oli huudellut, ettei pääse joen yli. Silloin miehet irroittivat rannalta ison jäätelin ja virta käänsi sen joen poikki. Lukkari pääsi juoksemaan sitä myöten kirkonmenojen pitoon. Takaisin menosta ei ollut puhetta.

Koivikon ruokala

Myös metsätyöt olivat jokatalvisia urakoita. Koivikon kaikki rakennukset lämpenivät puilla ja puita tarvittiin paljon. Lähimetsät oli hakatut, niin piti mennä Sanginjoelle metsätöihin. Kortteeripaikka oli Tuppela, Antin (Karjalainen, s. 1901) ja Iitan koti.

Puut kuljetettiin hevoskyydillä Koivikkoon parhaimmillaan kymmenen hevosen voimin. Meillä oli puheena vierailu toiseenkin kertaan mutta se jäi tekemättä. Se oli mukava ja hauska päivä meille molemmille pehtooreille.

– Kalevi Leskelä, pehtoori 1973-2001

Kategoria(t): 39 Koivikko, 40 Kähkönen, 56 Penninkangas Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *