Kun Laitasaaressa päättömällä ajettiin

Kotimaisten kielten keskuksen nauhoitearkistossa 1 on Kangasollin isäntäpariskunnan Iikka (s. 1848, ent. Karppinen) ja Anna Beatan nuorimmaisen, Tildan, haastattelu esimerkkinä Muhoksen murteesta. Haastattelussa Tilda muistelee elämäänsä nuorena Kangasollilla.

Iikka Kangasolli, takana tytär Tilda ja vas. miniä Liisa Hän kertoo, kuinka kaksi velimiestä  (Jussi ja Iikka) kävivät tienaamassa rahaa Amerikassa asti ja saivat sitten ostaa talot itselleen. Kangasollille tulivat Kaiku– ja Louhi-lehdet, kun hän oli pikkutyttö. Kesäiset kirkkokäynnit hevoskärryillä äitin ja isän kanssa ovat jääneet elävinä mieleen samoin kuin se, että kotona Raamattua luettiin ahkerasti ja äiti luki paljon postillaa.

Tilda kertoo myös, miten he Kangasollilta näkivät ensimmäisen auton maantiellä huristelemassa ”veli huuti kun me äitin kanssa olimma, nyt päättömällä ajetaan”. He menivät katsomaan ja kerkesivät näkemään tämän ihmeen. Isännät olivat kylällä ensin äkäisiä autojen tulosta, koska hevoset pelkäsivät niitä; menivät metsään ja särkivät kärryjä.

Ruoka-asioistakin oli haastattelussa puhetta. Pyhäaamuisin syötiin viiliä, maito viilitettiin aina hyväksi pestyissä, pyöreissä, puisissa pytyissä. Kalaa syötiin paljon, keitettiin ja paistettiin – joesta kun vielä tuolloin saatiin runsaasti lohta ja siikaa. Jokisiikaa suolattiin talveksikin. Talkkuna oli mieluista, se tehtiin omasta ohrasta. Jyvät keitettiin, kuivattiin uunissa, jauhatettiin myllyssä ja sitten tehtiin puuro veteen, voisilmän kanssa syötynä se oli hyvää.

Tilda kertoo, miten torpista naiset hankkivat lisäelatusta kiskomalla parkkia pajusta. Parkki kuivattiin ja myytiin Ouluun. Pajunparkista maksettiin aika paljon. Ja kävipä joku torpan emäntä kävellen päivässä kaupungissa Viskaalinmäeltä asti – ”Ihmiset kesti enempi” Tilda totesi.

Jos joku loukkasi itseään, muuan kiertokoulun opettaja osasi hyvin hoitaa ja apteekkari kirkolla oli etevä, melkein kuin lääkäri. Hevoset isä ruukasi hoitaa itse.

Lue lisää Kangasollin talosta täältä.

  1. Suomen kielen nauhoitearkisto. Kotimaisten kielten keskus. Helsinki. SKNA Signum 3119:1
Kategoria(t): 21 Perttunen - Kangasolli Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta kohteessa Kun Laitasaaressa päättömällä ajettiin

  1. Solja sanoo:

    Murrejutut ovat mielenkiintoisia. Sari löysikin eilen tällaisen linkin http://kaino.kotus.fi/naark/ Hakukenttiin voi koettaa P-Pohjanmaa – Muhos, tai sitten vaikka sukunimellä. Näyttäisi olevan paljon digitoituja. Noita varmaan voi jollakin konstilla tilata itsellekin. Aika hauskaa jos sattuu löytymään jonkun kauan sitten kuolleen sukulaisen porinoita, esimerkiksi. Miten sinä, Laura, tilasit tämän Matildan jutun – ja taisi sinulla olla pari muutakin?

    Kokeilkaapas myös noita jutussa olevia lehtilinkkejä, Kaiku ja Louhi. Sieltä löytyy mielenkiintoisia vanhoja lehtiä. Yläreunan hakukenttään voi kokeilla vaikka omaa sukunimeä tai vaikka Laitasaarta. Tulee lukemista :-)

  2. Laura sanoo:

    Tuota linkkiä pari vuotta sitten hyödynsin kiitos Moilasen Mikon vinkkien ja oli aika mahtavaa heti huomata siellä mummonsa siskon nimi haastateltujen joukossa. Sitten vain puhelu Helsinkiin. Kenties jotakuta toistakin onnistaa, kannattaa katsoa.

    • Jaana sanoo:

      Minäkin aloin tonkimaan, josko vanhempieni kotikyliltä löytyisi nauhoituksia. Ja löytyihän sieltä, ei sukulaisia toistaiseksi, mutta isoisän isän naapureita.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *