Kultaiset korvarenkaat

Kestin päärakennus

Kauan sitten perustettiin Oulujokivarteen Muhokselle kolme komeaa tilaa; Koortila, Kesti ja Viinikka. Elettiin hansakauppiaiden aikaa. Näidenkin talojen perustajat lienevät olleet kauppasaksoja, jotka koggi-laivoineen liikkuivat lohen perässä. Olihan Oulujoessa kalaa ja lohipatoja. Kestin talolla taisi olla ihan viimeinen lohipato Kestinsaaren kohdalla. 1 Isot saaliit suolattiin tynnyreihin ja laivattiin Ruotsin kuninkaanhoviin Tukholmaan. Veroina nääs.

Kesti-nimi periytynee sanasta gast, vieras. Muuttui sitten Gestiksi ja lopulta Kestiksi. Talossa on aikojen kuluessa asunut monia, jotka ovat ottaneet talon mukaan nimensä. Minunkin suku oli Halosia ja Bisejä.

Komea punainen talo Oulujoen rannassa Muhoksen Laitasaaressa on nykyään Pöyryn suvun omistuksessa moneen kertaan korjattuna ja remontoituna. Esi-isäni Henrik Kesti sen on kuulemma aikanaan rakennuttanut 1800-luvulla. Isäni suvun hallussa tila oli kuudenkymmenen vuoden ajan. Isännät Påhl, Olav ja Henrik olivat kirkonisäntiä ja lautamiehiä.

Tilalla tehtiin monenlaista työtä ja puuhaa päätellen huomattavista tavara- ja kalustomääristä. Taidettiin ajaa tervaveneitä Syväyksestä Utajärvelle koskien yläpuolelle ja pitää kestikievariakin usealla hevosella.

Minun sukuni toiminta tilalla loppui kun Henrik Kesti kuoli vuonna 1858. Sitä ennen oli vaimo Catharina Tuohino kuollut nelikymppisenä vuonna 1856. Pesänselvityksessä, perunkirjoituksessa luetteloitiin koko omaisuus kun mitään avioehtoa ei ollut. Catharina oli isäni isoisän (Karl) Jakob Kestin (s. s. 24.5.1845, k. 24.3.1886 Helsingissä) äiti. Katariinalta jäi miehen lisäksi kuusi alaikäistä lasta; Henrik oli alle 16 v, Jakob alle 13, Maria alle 9, Pehr 5, Katarina alle 7 ja Lisa 10 kk. Lasten isä kuoli parin vuoden päästä, mutta ehti avioitua vuonna 1857 Maria Keinäsen kanssa, joka oli utajärveläisen lautamiehen tytär. Maria muutti takaisin Utajärvelle muutaman vuoden kuluttua. Lasten holhooja oli maanviljelijä Olavi Halonen.

Karl Jacob Kesti ja Margareta Kärsämä Yritin syventyä molempien vanhempien jälkeisiin pesänselvityksiin mutta lasten kohtalo ei niistä selvinnyt. Hengissä ovat selvinneet, sillä ainakin isänisänisäni Jaakko muutti 17-vuotiaana Ouluun toimien katutöissä (gatuläggare), posteljoonina ja Åströmin nahkatehtaalla, jossa yleni suutarimestariksi. Hän avioitui Margareta Kärsämän (s. s. 19.6.1845 Oulussa, k. 6.11.1904 Oulussa) kanssa ja sai kuusi lasta. 2 Jaakkokin kuoli nelikymppisenä. Margareta taisi perustaa leipomon, kun kerrotaan hänen elättäneen perheensä leipomalla ihania räätilimppuja. 3

Missään ei mainita ketkä ottivat lapset hoitaakseen, sillä Henrikin kuoleman jälkeen talo myytiin. Ottivatko sukulaiset lapset huostaansa siihen asti, kun he itsekukin lähtivät maailmalle. Kuka tietää? Tiedossa on, että piikana ja renkinä he olivat kunnes muuttivat muualle. Henrik muutti Ylitorniolle v. 1881, Karl Jakob ja Maria Ouluun v. 1862, Catharina samana vuonna Kempeleeseen, sukulaisiin kai, Pehr Ouluun v. 1870, Elisabeth Ouluun v. 1905. Hänet oli vihitty avioliittoon 17-vuotiaana Anders Heikinpoika Häikiön kanssa, s. 5.7.1847 ja k. 16.12.1900. Häikiöltä jäi kaksi poikaa, Heikki ja Jaakko.

Kiinnostuin näistä jälkeenjääneistä asiakirjoista siitäkin syystä, että on tuntunut mystiseltä, että äveriään talon jälkeläiset näyttävät jääneen puille paljaille, vai ovatko?

Ketäpä ei kiinnostaisi perunkirjoitus, jonka alussa mainitaan kahdet kultaiset korvarenkaat, kolme kultasormusta, lyhyempi kaulariipus, kaksi hopeista soppakauhaa, 13 hopeista ruokalusikkaa, sirotelusikka, 5 hopeista teelusikkaa.

Sitten lueteltiin muita metalliesineitä: Kahvipannu piipulla ja hatulla, vanha. Neljän kannun kokoinen kastrulli, isompi ja pienempi kahvipannu, pieni, vanha soosipannu, 1 isompi kupariratti, 1 puolentoistalitran mitta, 4 metallikynttilänjalkaa, 1 tinakynttiläjalka, 2 kynttilätelinettä. 3 kpl lohilaatikkoa, läkkipeltiä, 1 isompi tratti, 2 pienempää trattia, 4 mukia, maitoastia ja rikkinäinen kuupa, varttilitran vanha mitta, 12 kivikuppia, 12 vatia, 3 juomalasia ja viinapullo.

Keittiötarvikkeita: Kahvitoosa läkkipeltiä, kahvimylly, kahvirännäri.

Muuripata, 1 isompi ja 2 pienempää ruokapataa, 1 paistinpannu, 1 polttorauta, 1 vohvelipannu ja 1 munkkipannu, 2 lasipunkkaa, 1 kermanekka ja pieni sokeriskooli porsliinista.

3 rukkia tykötarpeineen, puumankeli tarvikkeineen. Kirjoja Raamattu ja 3 pienempää hengellistä kirjaa.

Sekalaista omaisuutta, vanhoja mattoja ym. silitysrauta, malmia, mortteli, vaaka, vohvelirauta, paloviina-astioita, eri kokoisia 8 kappaletta, paloviina-astia, jäähdytysastia 3 kpl, 3 isompaa, raudoitettua paloviina-astiaa, 1 avainkaappi, 1 vanha piironki, 20 vanhaa säkkiä, 7 paria puoliverhoja, 8 paria pöytäveitsiä ja haarukoita, 20 vanhaa lohiverkkoa, ½ verkkoa vanhaan pöhnään.

Taloustavaraa, 5 vanhaa sänkyä, 2 pöytää, 5 pienempää vanhaa pöytää, 12 tuolia, seinäpeili, 1 toilettipeili, 1 piippuhylly, piippuja, toinen hopeoitu helalla.

Lasia ja porsliinia sekä kiviastioita, puolitoista tusinaa lautasia, 6 paria kahvikuppeja, 1 isompi pilikkumi, 2 pienempää, 1 muki, 2 karottia, 12 kivikuppia, 12 vatia, 3 juomalasia, 1 viinapullo.

Käyttö-ja vuodevaatteita. Poismenneen käytöstä vaatteet arviolta 5 kop. Poismenneen leskimiehen vaatteet 5 kop. 3 polsteria, 8 tyynyä, 5 lakanaa, 3 täkkiä, pumpulipäälinen, löystäkki, vanha lammasvälly.

Kotieläimet: Talossa 3 hevosta, 18 lypsävää lehmää, sonni ja 3 hiehoa, 11 lammasta ja sika.

Työ-ja kuljetuskalustoa: 4 työkärryä, 1 kuriirikärry, 5 arbetsseklar, 2 ajorekiä, 4 kulkurekiä med slänger, 3 vanhaa samanlaista, 5 rautavälttiä, 5 samanl. 9 kuokkaa eri tarkoituksiin. 3 perunakuokkaa, 8 rautalapiota, 23 sirppiä (Lion) parempia ja huonompia, 8 halkokirvestä, 2 piilukirvestä, 2 ajokirvestä, 7 lantalapiota, 19 viikatetta, erilaisia sahoja.

Pajatarvikkeita ja työkaluja. Tuulimylly sisustuksineen ja tarvikkeineen. 3 heinähankoa, 2 ranstakaa, 2 lehmänkelloa, 1 kello, malmia, 4 paria ohjaksia ym. tarviketta.

Kävinhän minä läpi ne Henrik Kestinkin jälkeenjääneet paperit. Hän kuoli pari vuotta vaimonsa jälkeen. Niissä papereissa oli paljon velkojia. Tila saatiin myytyä hyvään hintaan. Pitkään isäntä lie sairastanut kun asioita oli jäänyt hoitamatta. Tilan hinta oli 3.380 hopearuplaa avoimessa huutokaupassa. Ostaja oli Paavo Paavonpoka Kuja-Heiko vaimoineen Limingasta. Myyjä oli Henrik Kestin alaikäisten lasten holhooja Lauri Laurinpoika Holappa, joka oli siis Henrikin Riitta-tädin leski.

– Tytti Miettunen (o.s. Kesti) – artikkeli on julkaistu aiemmin Oulun sukututkija-lehdessä 2017:01

  1. Muhoksen viimeinen lohipato eli Muhospato oli Laitasaaressa Leskelän tilan kohdalla, padon pito loppui vuonna 1919. Soljan huom.
  2. Margaretan vanhemmat olivat merimies Jooseppi Kärsämä ja tämän toinen puoliso Gretha Aitamurto. Soljan huom.
  3. Ilmoitus 25.01.1890 Kaiku-lehdessä no 9, Leipomista vastaanottaa leskirouva Bergdahlin talossa Isolla-Uudellakadulla Margareta Kesti
Kategoria(t): 35 Kesti Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaus kohteessa Kultaiset korvarenkaat

  1. Tapani Paasimaa sanoo:

    Vastarannalla seisoo neljäskin muinaisen Hansaliiton kauppamiehen perustama talo – Hartikka. Nimen takana on alasaksalainen henkilönimi Hartwig.

    Hansan edustajat tulivat Kokemäenjoen laaksosta Kemi- ja Tornionjoelle jo 1200-luvulla, joten luultavasti he ehtivät myös Oulujoen varteen viimeistään 1300-luvulla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *