Kirjeenvaihtoa talvisodassa

Mäkelän siskokset

Anna Helena Mäkelä (kuvassa keskellä) syntyi elokuussa 1888 Muhoksella. Hänen vanhempansa, Kaisa ja Matti Mäkelä, olivat muutamia vuosia aiemmin hankkineet Laitasaaresta Onteron talon. Anna avioitui lokakuussa 1911 Jaakko Kinnusen kanssa, ja siirtyi hoitamaan emännyyttä Jaakon omistamalle Harjun tilalle Oulujoen Sanginsuuhun. Kovin kauas syntymäkodista Annan matka ei siten johtanut.

Annan mies, Jaakko Kinnunen, oli aktiivinen, monipuolinen vaikuttaja, jonka lukuisat luottamustoimet pitivät häntä paljon poissa kotoa. Lasten kasvatus jäi pitkälti Annan vastuulle. Joutuipa hän hoitamaan maatilan arkeakin tavallista enemmän, kun Jaakko keskittyi yhteiskunnallisiin asioihin. Jaakko jäi historiaan muun muassa Oulujoen kunnan pitkäaikaisimpana kunnanvaltuutettuna.

Talvisodan syttyessä molemmat, niin Anna kuin Jaakko, olivat jo ohittaneet viidenkymmenen ikävuoden virstanpylvään. Ensimmäinen lapsenlapsikin, Kaija, oli jo nähnyt päivänvalon. Ikänsä puolesta Jaakko ei olisi talvisodan syttyessä enää rintamalle joutunut, mutta sinne hän kuitenkin halusi. Talvisodan ajan hän toimi komppanian päällikkönä Kuhmon suunnalla. Sotilasarvoltaan hän oli tuolloin reservin luutnantti.

Anna jäi sodan syttyessä hoitamaan tilaa, kuten lukuisat muutkin maatilojen emännät kautta maan. Vastuu siviiliaikoihin verrattuna oli entistäkin suurempi. Huolet ja murheet kasvoivat myös siksi, että Jaakon lisäksi kaksi vanhinta poikaa, Veli ja Heimo, lähtivät asepalvelukseen, ja tyttäristä Annikki osallistui sotaponnistuksiin sairaanhoitajana Seinäjoella sotasairaalassa.

Heti sodan alusta lähtien Jaakko kirjoitti rintamalta Annalle kirjeitä. Ensimmäinen niistä on päivätty 9. joulukuuta 1939. Kirjeitä Annalle on lähtenyt sen jälkeen lähes päivittäin koko sodan ajan, lukuun ottamatta helmikuun 1940 loppupuolelle osunutta Jaakon kotilomaa. Sodan päätyttyä kirjeiden tahti hieman harveni. Viimeinen tallessa oleva on kirjoitettu Kitsinvaarassa 17.4.1940.

Anna oli ahkera kirjoittaja itsekin, kirjoittipa runojakin, ja taltioi monenlaisia silloisia tapahtumia muun muassa lehtileikkeitten muodossa. Myös Jaakon lähettämät talvisodan kirjeet hän säilytti, ja ne ovat säilyneet tähän päivään saakka. Kirjeissä on erikoista se, että sotasensuurin yliviivauksia niissä ei ole. Rintaman tapahtumistakin niissä kerrotaan, mutta ilmeisesti Jaakko oli tietoinen siitä, mitä niistä voi kirjoittaa ja mitä ei. Maatilan ja erilaisten muiden asioiden hoitoon liittyvät kysymykset saavat myös runsaast tilaa. Siviilipaketeilla oli myös suuri painoarvo, niiden saamisesta tai saamatta jäämisestä mainittiin kirjeissä usein.

Jaakko Kinnunen Talvella 2019 Annan säilyttämät kirjeet koottiin pieneen kirjaseen. Sen avulla kirjeet säilyvät Annan ja Jaakon jälkipolvien luettavina hamaan tulevaisuuteen, eräänä kappaleena maamme ja esi-isiemme historiaa.

Seuraavassa muutama lainaus Jaakon kirjeistä (autenttisessa muodossa):

31.12.1939

Sain jouluna kirjoittamasi kirjeen, kiitos siitä. On se nyt Kinnusen Jaskan perhe tällä kertaa hajallaan, vain kyllä se tulee vielä sekin aika, että ollaan kaikki koolla, ja silloin varmasti osataan nauttia yhdessä olosta.

5.1.1940

Jopahan alkoi tulla paketeita. Sain Sinun ja Ainon paketin. Molemmissa näytti olevan hyvää tavaraa, lammas tossut on jalassa, lämpöiseltä tuntuu. Kiitos näistä kaikista antimista. Panin ehdoksi, että jos saan tänään paketin, niin tämä sota menee hyvin. Nurmeksessa kuuluu olevan vielä paketeita mahdottomat määrät, säkkein puute kuuluu estävän, etteivät voi lähettää.

12.2.1940

Toisilla täällä on tapana, että kirjoittavat sitten kun saavat itse kirjeen. Minä kun olen ottanut tavan kirjoittaa joka päivä, niin jatkan edelleen tätä tapaa. Olen tänään aamutuimin raakannut parran, pessyt silmäni, tai naamani, olen taas melko vihanta mies. Kyllä olen toisinaan ollut aivan kuin metsärosvo. Mitähän Kaija olisi sanonut jos olisi nähnyt, ei olisi tainnut ottaa kaulasta kiinni. Kyllä on ihra mahanahkasta lähtenyt, ei purista enää housun liitinki. Tällä kertaa on hyvin hiljaista, silloin tällöin kuuluu joku tykin laukaus ja k.k. papatus.

15.2.1940

Muhoksen miehiä täällä on melko paljon. Tierakin 1 kuuluu olevan aivan lähellä, en ole kylläkään vielään nähnyt. Lopetan nyt ja koitan vähän nukkua urvahtaa, tulleneeko sittten mitään.

17.2.1940

Olin tässä aamusella pahalla tuulella. Kun aamulla tuli paketeita viisi suurta säkillistä, eikä minulle tullut yhtään, samoin ei tullut kirjeitä minulle. Ei minulla sentään tässä minkään puutetta ole. Annikin lähettämiä korppuja on vielä jälellä, samoin pikkuleipiä on vielä. Niin että ei ole mitään syytä olla pahalla tuulella, enkä enää olekkaan.

– koonnut Matti Koivula, Anna ja Jaakko Kinnusen tyttären poika

J.K. Harjun tilaa hoitaa edelleenkin sama Kinnusen suku, ks. OP:n artikkeli (Soljan huom.)

  1. Tiera Laukka
Kategoria(t): 60 Ontero Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *