Keräsen torpan elämää


Torppari Heikki Heikinpoika Keränen keksi kivennostolaitteen. Kuva on saatu Martti Keräseltä. Tämä artikkeli on jatkoa aiemmin ilmestyneelle Keräsen torpasta -artikkelille.

Heikki Aaponpoika Keränen (s. 1851) rakensi torpan kotitilalleen Suokylään vaimonsa Emilia Laurintytär Ähkysen (s. 1859) kanssa. Heikki toimi kelloseppänä eli uurmaakarina ja tämä työ vei häntä pitkin pitäjää. Riitauduttuaan veljensä Aapon kanssa hän purki torppansa Suokylästä ja siirsi sen Halolan maille. 1

Heikille ja Emilialle syntyi torpassa ainakin 17 lasta, joista 14 ehti aikuisikään. Torpassa oli varmasti välillä melkoisen ahdasta asua suuren lapsikatraan kanssa, mutta sopu sijaa antoi. Pojista Kalle (Kaarle, s. 29.4.1887) muutti aikuistuttuaan lähelle – hän avioitui Pienimäätän no 17 tyttären Maria Juhontytär Kettusen (s. 10.7.1885) kanssa. Kalle oli kuuluisa kansanparantaja ja paransi sekä eläimiä että ihmisiä – töitä oli varmasti riittämiin lääkäripalveluiden tuolloin ollessa vain kaupungeissa. Aiemmasta artikkelista saimmekin lukea niistä ammeista, jotka Heikki Heikinpoika (s. 1891) – Kallen veli – teki veljensä ammatinharjoittamista varten.

Heikki Aaponpoika oli monitaituri – hän taisi jopa kanteleen soiton ja toimi pitkään Muhoksen lukkarina jumalanpalveluksissa. Silloiseen aikaan Muhoksen kirkossa ei ollut vielä urkuja ja säestys hoidettiin kanteleella Heikin toimesta! Hän toimi samalla myös esilaulajana. Kun Heikki kuoli vaimo Emilia jäi asumaan pikkupuolta yksin ja asui sitä elämänsä loppuun eli vuoteen 1938 saakka. Hänen jälkeensä siinä asui vuokralaisia – mm. Pyhäkosken voimalaitoksen rakennustyömaalla työskennellyn miehen perhe.

Heikin ja Emilian toinen poika Heikki (s. 1891) rakensi maille uudemman rakennuksen ja raivasi lisää viljelysalaa. Talonsa hän rakensi huolellisesti. Heikin kädentaidot näkyivät siinä hienosti – talossa oli mm. kaunis parveke. Kalle otti emännäkseen itseään 14 vuotta nuoremman Katri Väyrysen (s. 1905). Pelloissa viljeltiin perunaa, juurikasveja sekä erilaisia viljakasveja. Perheen lehmät laidunsivat metsissä ja soilla. Heikille ja Katrille ei syntynyt jälkikasvua, mutta heillä oli Marjatta -niminen ottotyttö – hänkin jo nyt edesmennyt.

Heikki Heikinpoika toimi kylän suutarina ja oli myös seppä. Maanviljelyksestä vastasi pääosin Katri-vaimo. Kun isännällä oli asiaa kaupunkiin, hän pukeutui hienosti pukuun, päällystakkina toimi berberi ja päähän hän laittoi mustan lierihatun. Toki herrasmiehellä piti vielä olla herraskeppikin!

Heikki oli kekseliäs mies, kuten jo aiemmasta artikkelista saimmekin lukea. Hän sorvasi kauniita huonekaluja ja tykkäsi tehdä käsitöinä erilaisia esineitä nahasta, pellistä, puusta ja raudastakin.

Heikki hankki taloonsa grammarin, mikä oli hyvin edistyksellistä, sillä sitä ei muulla rahvaalla vielä Muhoksella ollutkaan. Ilmeisesti hänen isänsä musikaalisuus oli yksi syy sen hankintaan. Grammari toimi jousiviritteisesti ja käynnistettiin vääntämällä kammesta, kovaäänistorvesta kuului levystä lähtevä ääni. Tytöistä grammari oli hieno ja mahtava laite ja tuvan lattialla usein tanssittiinkin.

Lisävaroja elantoon Heikki ja Katri hankkivat vuokraamalla pihapiiriin rakennettuja pieniä rakennuksia.

Vielä vanhoilla päivillään Heikki osti Olanderilta, Oulun palopäälliköltä, vanhan henkilöauton, vaikkei hänellä ajokorttia ollutkaan. Huvikseen hän tapasi ajella torpan pihalla. Heikin kuoltua auton oli ostanut oululainen pariskunta ja he kunnostivat sen aivan näyttelykuntoon. Olisipa mielenkiintoista saada blogiin kuvia tästä autosta – joita kuulema on!

Tällainen on ollut Keräsen torpparin mielenkiintoinen elämä – ei varmasti helpolla ole leipä tullut pöytään – mutta onpa tullut kuitenkin!

  1. Ollila Raimo, Keräsen torpan vaiheilta, Poliisiopiston tutkielma 18/93, L. Lotvosen haastattelu

9 vastausta artikkeliin “Keräsen torpan elämää”

  1. Kiitokset Sarille tästä mielenkiintoisesta artikkeliparista liittyen Suomen viimeisimpään torpparisopimukseen. Vaikkei torpan alue nyky-Laitasaareen kuulukaan niin tämä tarina ansaitsi tulla ylöskirjoitetuksi, ainakin minulle tässä tuli paljon uutta tietoa.

  2. Todella hienoa lukea näin laadukas artikkeli ”esi-isieni” elämästä. Heikki Aaponpoika Keränen ja Emilia ovat isoisovanhempani äitini Lempi Lotvonen (os. Keränen) puolelta. Olen kuullut lapsuudessani äitini kertomana tarinoita Keräsen torpan elämästä. Äitini albumeista löytyy valokuvia Heikki ja Katri Keräsestä sekä adoptiotyttö Marjatasta sekä Keräsen torpasta. Lisäksi hänen päiväkirjoistaan löytyy tarinoita kesä- ja talvilomilta joita hänellä oli tapana viettää setänsä Heikin perheessä. Gramofonin soittamisestakin siellä kerrotaan. On hienoa että sekä vanha pikkupuoli että uudempi torppa ovat edelleen pystyssä. Torpan nykyinen omistaja taiteilija K. Muinonen on kunnostanut rakennuksia. Asun Oulussa ja voin toimittaa teille valokuvia skannattuna sekä äitini päiväkirjoista löytyvää tietoa, jos näille tarvetta.

    — Luin mielenkiinnolla artikkelinne torppari Heikki Keräsestä. Hän on äitini setä, jonka värikkäästä persoonallisuudesta olen kuullut paljon äidiltäni. Äitini on viettänyt nuorena loma-aikoja setänsä ja hänen vaimonsa Katrin luona. Heikki ja Katri olivat lapsettomia, mutta heillä oli kasvattitytär Marjatta. Marjatta menehtyi suhteellisen nuorena. Äitini, joka on 89-vuotias, asuu Oulussa palvelukodissa. Äitini seinällä on muotokuva Heikki Keräsestä. Kuvan on maalannut kuuluisa taiteilija, joka on kesäaikaan ollut majoittuneena Heikin vuokralaisena ja maalannut Leppiniemen kauniita maisemia. Äitini on sairastunut muistisairauteen, joten hän ei valitettavasti voi kertoa enää muistojaan. Häneltä löytyy valokuvia Keräsen torpan elämästä sekä runsaasti nuorena tyttönä kirjotettuna päiväkirjamerkintöjä.

    Kaksi kommenttia yhdistetty / SH

    Sari vastaa: Kiitos Sinikka – oli mielenkiintoista tehdä Heikistä ja torpasta artikkeli tänne – sain vinkin Leskelän Kalevilta. Voisin kyllä mielelläni ottaa vastaan tulevaisuutta varten päiväkirjoista löytyvää tietoa ja muutamia kuviakin. Ne voi lähettää yhteiseen postiin laitasaari.blogi@gmail.com Kuten kerroinkin että Keräsen torppa ei enää nykyisellään kuulu Laitasaareen vaan ennen v. 1607 se kyllä kuului. Mutta jos on mielenkiintoista tarinaa kuten tämä oli, kirjoittelen niistä kyllä. Mukavaa Joulupäivää!

    • Hei Sari,
      Kiitos vastauksestasi. Olen ollut hieman kiireinen, mutta kun aika antaa myöten katselen Heikkiin ja Katriin liittyviä valokuvia skannattavaksi sekä selata äitini päiväkirjamerkintöjä. Emiliasta löytyy yksi kuva, mutta se taitaa olla Muhoksen mökillämme vasta kesällä haettavissa. Palataan sitten asiaan.
      Yst. terv. Sinikka

    • Hei
      Minä olen yksi Marjatan pojista.
      Olipas kiva, kun löysin nämä tarinat Heikki-sedästä kuten me lapset häntä nimitimme. Olisi kiva nähdä noita kuvia, joita sinulla on hallussasi. Minulla on myös muutama kuva.
      Kesäisin vietimme paljon aikaa Heikin ja Katrin tykönä. Varsinkin kesäisin aika meni heinätöiden merkeissä. Kivoja muistoja on jäänyt vaikka olin suhteellisen pieni noihin aikoihin.
      Muistan hyvin hevostallin vieressä heinien seassa olleen kuorma-auto, jota olen joskus käynyt katsomassa entisöitynä Oulun automuseossa. En tiedä, että onko se vielä siellä.
      Samoin mieleen on jäänyt tuulimylly ja Heikin viimeinen hevonen Leija. Edelleenkin minun seinällä roikkuu pieni hevosen kenkä, joka on aikoinaan ollut Leijalla. Sain sen pikkupoikana Heikiltä.
      Meitä Marjatan lapsia on vielä elossa neljä. Vanhin sisareni kuoli puolikymmentä vuotta sitten.
      Terveisin Seppo

      • Hei Seppo,
        Voit olla yhteydessä minuun sähköpostitse sinikka.lotvonen@hotmail.com. Voin lähettää Sinulle nähtäväksi kuvia, joita olen löytänyt äitini Lempin albumeista. Ehkä niistä löytyy jotain myös Sinua kiinnostavaa. Ystävällisin terveisin Sinikka

  3. Sain Katrilta tuon kyseisen gramofonin joskus 60-luvun lopulla ja ison pinon vanhoja levyjä. Löytyy myös Heikin takomat pyyntiraudat, liekö karhulle ja/tai sudelle tarkoitettu.
    Suovieren Matin ja Leijun kanssa kuskattiin heiniä Perukalta.

  4. Hei!
    Etsin valokuvia Heikki Keräsen ja Emilia Ähkysen torpasta.
    Puhelimella otettu kuva kuvasta riittää. Tokihan muutkin Keräsen torpan vanhat kuvat kiinnostaa.
    Kiittäen!

    Solja: ks. ylempänä vastaus Heidi Laitisen kysymykseen. Sieltä linkin päästä löytyy myös kuva torpasta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *