Kärrypoluista valtateiksi (osa 2)

Teiden vaiheita 1600-luvulta alkaen

Paavo Salmi on koonnut Laitasaaren pääteistä historiatietoja – siis teistä Valtatie 22, Oulu-Kajaani ja Yhdystie 8300, maantie Oulu-Päivärinne-Vaala. Ensimmäisen artikkelin voit lukea tästä.

Ratatyömaa 1925

Kuljetuskalustona oli kuorma-autoja, 1950-luvulla oli USA:n armeijan ylijäämävarastosta hankittu GMC (kempsu) nelivetoisia kuorma-autoja, mitkä olivat verraten tehokkaita. Talvipakkasella autojen käynnistys oli hankalaa. Muistan ihmetelleeni kerran Onteron kohdalla maantiellä, kun kempsun moottorin alla oli nuotio. Tällä tavoin lämmitettiin moottoriöljy notkeaksi ja auto saatiin käyntiin. Kuljettajia kortteerasi myös Onterossa.

Aluksi kuormaus tapahtui lapioilla, myöhemmin vaijerivetoisilla kaivinkoneilla, mitkä olivat kömpelöitä, eikä niitä voitu käyttää esim. tien luiskin viimeistelyyn. Autoilija Bräysy kylläkin valitti lapiomiesten laiskuutta, työllisyystöihin palkattujen lapiomiesten motiivit olivat alamaissa. Tämän työmaan aikana Bräysy hankki uuden Renault kuorma-auton, missä oli hydraulinen kippi ja isompi lava. Myös muhoslaisilla autoilijoilla oli tuolloin Renault-merkkisiä kuorma-autoja. Pentti Kettunen kertoi, että hänellä oli Reo -merkkinen kuorma-auto.

Kuormien vastaanotto tielinjalla oli lapiotyötä, puskutraktoreita oli (caterpillar) mutta niitä ei riittänyt kaikille tietyömaille. Sora- tai hiekkakuorma kipattiin ”matoksi” tierakenteeseen. Aluksi oli mekaanisia veivikippejä, mitkä olivat vaarallisia ja sattui tapaturmia käden lipsuttua otteesta. Myös Bräysy sairasteli jonkin aikaa kipeää rannettaan veivin irrottua otteesta. Työmailla oli myös hevosia keikkalavakärryineen, mitä käytettiin pienemmissä lähisiirroissa, kuten rumpujen rakentamisessa. 1950-luvulla autoihin tuli jo hydraulisia kippejä. Tiehöyliä oli tiepiireillä muutamia käytössä ja niitä käytettiin myös tien rakennekerrosten tasaukseen. Koneellistuminen lähti laajemmin käyntiin 1950-luvun lopulla ja 1960-luvun alussa TVH:lla oli traktorikaivureita ja pyöräkuormaajia.

V. 1938 tienumeroinnissa Oulu-Kajaani tie oli kantatie n:o 77 Oulujoen eteläpuolella. Uuden pohjoispuolen tien valmistuttua se luokiteltiin kantatieksi n:o 77 vuonna 1953 ja eteläpuolen tie jäi n. 20 vuodeksi 1970 luvun alkupuolelle maantieluokkaan. Uuden eteläpuolen tien valmistuttua 1970-luvun alkupuolella sen luokaksi tuli Valtatie 22, pohjoispuolen tien luokka muuttui maantieksi n:o 830, nykyisin yhdystie 8300. Tienumero kantatie 77 annettiin vuonna 1986 Siilinjärveltä Viitasaaren kautta Kyyjärvelle kulkevalle tielle, mikä on osa Sinistä tietä, Suomen poikki kulkevaa pääväylää.

Holapan auto

Tieyhteydet soranottopaikoilta työmaille kulkivat vanhoja kärrypolkuja pitkin. Keväisin roudan sulaessa tiet olivat kulkukelvottomia. Teitä parannettiin sorastamalla. Käpykankaantien runkoa Onteron ja Penninkankaan välillä vahvistettiin kuusinäreillä ja isoilla kuusen oksilla, Tällaisen närelavan päälle kipattiin paikkaansa kuorma soraa, mikä oli n. 3-4 m3. Näin tie saatiin kantavaksi ja ko. tie on edelleen rungoltaan kestävä.

Kylätiet ja kärrypolut kulkivat pihojen kautta. Käpykankaantie kulki Penninkankaan tilan pihan kautta ja muutti pihan ajoittain käyttökelvottomaksi savivelliksi sora-autojen kulutuksessa. Tämän seurauksena tie siirrettiin pihan ulkopuolelle navetan taakse, missä tie on vieläkin. Samoin ns. Mäkelän mäellä hiekan ajo kulki Penninkankaan (nyk. Laanilan) ja Mäkelän (nyk. Roinisen perikunnan) pihojen ja maiden kautta. Tämä tie siirrettiin pidemmältä matkalta em. pihojen ulkopuolelle paikkaan, missä se on edelleen.

1950-luvulla työntekijöille ei ollut parakkimajoitusta Päivärinteen lähialueella. Työntekijät majoittuivat lähitaloihin, elleivät itse asuneet työmaan lähellä. Pömillä (Penninkankaan talossa) olivat majoittuneina mm. autonkuljettaja Bräysy, kaivinkoneen kuljettajat Kormu ja Pesonen sekä yksi autonkuljettaja, jonka nimeä en muista. Melko ahdasta oli muutenkin ison perheen kanssa. Työ oli kaksivuorotyötä. Tämän kirjoittaja oli tuolloin alle 10 v. mutta olin eväskuriirina kuljettajille, mikä olikin erityisen mieluisa tehtävä koska autoilijat ottivat reppuselkäpojan aina ookaamaan tietäessään, mikä minulla oli tehtävänä. Kerran tosin jouduin odottelemaan puolisen tuntia pakkasessa iltapimeässä hiekkakuopalla reppuselässä, että kaivinkoneen kuljettaja huomaisi minut. Huomattuaan oli hyvin pahoillaan ja sanoi, että olisit heittänyt kivellä ikkunaan. Eihän semmoinen minulla tullut mieleenkään, että uskaltaisin konetta kivittää. Kyllä tuli muutenkin ookattua sora- autojen kyydissä. Kiviainesten kuljetus keskittyi talviaikaan, koska huonompiakin teitä pystyi ajamaan raskailla kuormilla maan ollessa roudassa.

7. Karppila

Nyt 2010-luvulla Valtatien 22 ympäristöä kehitetään rakentamalla kevyen liikenteen teitä ja alikulkukäytäviä. Parhaillaan on käynnissä V22 suunnittelu Oulusta Muhokselle Hyrkkään mäelle. Suunnitteluun sisältyy kevyen liiketeen teitä sekä alikulkukäytäviä sekä tieliittymiin väistötiloja. Lisäksi suoritetaan liittymien järjestelyjä poistamalla yksityistieliittymiä ja yhdistämällä niitä rinnakkaisteiden välityksellä. Suunnitelman toteuduttua on yhtenäinen kevyen liikenteen tie Hyrkkäältä Ouluun. Yhdystien 8300 rinnalle rakennettavasta kevyen liikenteen tiestä Päivärinne-Laukka-Montta on tehty useita aloitteita, koska tiellä on runsaasti koululiikennettä ja muuta kevyttä liikennettä jalan ja pyörällä johtuen nauha- asutuksesta. Tie on kapea, kuten pientareetkin, joten tie on sekaliikennetie kevyen liikenteen kulkiessa ajokaistoilla.

Kiinnostukseni tienrakentamiseen syntyi silloin alle 10-vuotiaana seuratessani kuljetuksia, kuormauksia ja tien rakennekerrosten muodostamista. Myös sillat ovat olleet aina mielenkiintoni kohteena. Luonnollisena seurauksena kiinnostuksestani opiskelin rakennusalaa, diplomityön aiheena oli bitumihiekka kestopäällysteisen tien kantavassa kerroksessa. Elämäntyöni tein liikennesuunnittelun, tien rakentamisen ja kunnallistekniikan parissa. Kiinnostus jatkuu edelleen tutkiessani Laitasaaren teiden vaiheita, katson aina kulkiessani vanhoja tieuria ja kuinka ne ovat säilyneet nykyaikaan.

Tämän kirjoituksen tarkoitus on luoda ns. aikajana Laitasaaren pääteiden kehitysvaiheista. Toivon tämän herättävän keskustelua ja virittävän muistoja aikaisemmasta rakentamisesta.

– Paavo Salmi

P.S. Asiasta kiinnostuneet löytävät tarkempaa tietoa mm. seuraavista tutkimuksista:

Muhoksen kunnan historia: Muhoksen kunta, toimittaja Mauno Hiltunen, Gummerus Kirjapaino Oy Jyväskylä 2002

Vuosisadat Pohjan teillä: Tiehallinnon Oulun tiepiiri, toimittaja Matti Enbuske, WS Bookwell Oy Porvoo 2009

Pikeä, hikeä, autoja, tuhat vuotta tietä, kaksisataa vuotta tielaitosta, osa 3: Tielaitos, toimittajat Jaakko Masonen & Mauno Hänninen, Painatuskeskus Oy Helsinki 1995

Muhoksen autoilun historia: Muhoksen ammattiautoilijat, 2002, Teksti Aarno Määttä, KirjastoVirma

Wanhoja autoja, muutamia muhoslaisiakin, Muhoksen kotiseutuyhdistyksen kuvakokoelmassa täällä.

Kategoria(t): yleistä Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

9 vastausta kohteessa Kärrypoluista valtateiksi (osa 2)

  1. pentti lohela sanoo:

    GMC on hyvä automerkki erikoisolosuhteisiin. esim. muukalaislegioonamuistelmissaa Kyösti Pietiläinen kertoo että muut automerkit ei Saharassa . Oli Volvioa, mersua,
    Range Roveria jne. Ainoa joka kesti oli GMC.
    Tienhoidosta: vanhaa eteläpuolen Kajaanintietä
    Laitasaaren seutuvilla huoltolanasivat Rannan Taisto ja
    Keräsen Reino isolla Nuffield-traktorillaan 50-luvulla.

    • Paavo Salmi sanoo:

      Niinhän se oli, isoilla koneilla työ oli helpompaa, meillä oli petroolikäyttöinen Fordson Major, mikä taisi olla heppoinen noihin töihin.

  2. Pena H sanoo:

    Tekstissä mainitaan, että Reo -kuorma-auton nimi viittaa Renaultiin. REO oli kuitenkin yhdysvaltalainen automerkki.

    • Paavo Salmi sanoo:

      Hyvä huomio, minulle Reo oli vieras, mutta Pentti Kettunen kertoi hänellä olleen Reo merkkinen auto. Pentti ajoi paljon, eikä autot pitkään hänellä kestäneet, hänestä tulikin sitten Volvo mies.

      Solja: Korjasin Reon kohdan tekstistä.

  3. Pekka Karppila sanoo:

    Isoisäni Yrjö oli autoilijana sodan kahta puolen. Aarno Määtän kirjassa ’Muhoksen autoilun historiaa’ kerrotaan, että Yrjö osti v. 1939 Chevrolet-merkkisen uuden kuorma-auton, mutta joutui luovuttamaan sen Suomen armeijan käyttöön talvisodan alettua. Muuta tuosta autosta ei jäänyt jälkeen kuin vara-avaimet, jotka Yrjön kuoltua v. 1963 jäämistön mukana kulkeutuivat meille penskojen leikkeihin.
    Toinen juttu, joka tuli mieleen valtatie 22 valmistumisesta on: liikenne tiellä 1970-luvun alussa oli vielä melko hiljaista. Kuljimme polkupyörillä kouluun Laitasaaresta Muhokselle. Joskus onnistuimme saamaan vetoapua tarttumalla jonkun ohitsemme menevän traktorin peräkärryn lavan reunasta. Samaa konstia käytettiin myös, jos kaverilla oli mopo. Olkapäästä kiinni ja menoksi.

  4. Sileniuksen Pete sanoo:

    Moro!
    Oisko Salmen Paavolla tietoa tuosta Ylikiimingin vanhasta tiestä,kun viimeksi viikonloppuna tuli inttoa,mistä se on mennyt.Alku lähtee kait tästä rannasta ja menee Korpelan pihan läpi,mutta mistä se on mennyt lähemmäs nykyistä YK tietä?

    • Paavo Salmi sanoo:

      Minulla on tieto, että Yli- Kiimingin tie lähti hyvin läheltä nykyistä liittymää, tieura on edelleen nähtävissä maastossa, sitä vanhempaa tien sijaintia minulla ei ole tiedossa.

  5. Kalevi Leskelä sanoo:

    Vuonna 1932 perustetun Päivärinteen Parantolan ruokahuollosta vastasi myös Koivikon koulutila, maidon ja kananmunien muodossa. Kuljetukset suoritettiin hevoskärryillä muutaman kerran viikossa. Koska joen pohjoispuolen tie oli huonossa kunnossa määräsi tienhoitokunta Koivikolle tienhoitomaksun. Silloinen johtaja ei maksua hyväksynyt vaan valitti siitä Maaherra Pehkoselle. Maaherralta tuli vastaus että Koivikon ei tarvitse maksua suorittaa vähäisen tien käytön vuoksi. Maidon kuljettajana toimi mm. Matti Ylitalo, josta hän sai Maito-Matti nimen.
    Kalevi Leskelä

    • Paavo Salmi sanoo:

      Olipas korkealta taholta vastattu, meiltä Pömin talosta myytiin Päivärinteelle perunaa ja kananmunia. Oli tärkeä tulonlähde aikanaan

Vastaa käyttäjälle Sileniuksen Pete Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *